Blogi on erinomainen tehtävien palautuskanava. Tehtävien ja kurssimerkintöjen luokittelu omaan kategoriaansa mahdollistaa palaamisen kurssin sisältöihin myöhemmin. Tämä toimisi laajemminkin opiskellessa, jos ottaisi tavaksi tallentaa eri kursseihin liittyvät tehtävät ja ajatukset blogiin. Tuloksena olisi oppimisdokumentaatio, jota voisi myöhemmin käyttää asioiden mieleen palauttamisessa. Suosittelen lämpimästi blogin käyttämistä oppimispäiväkirjana.

Hajautettu kurssi toimi kohtuullisen hyvin. Opiskelukäytäntöjen osalta ei ollut vaikeuksia seurata kurssin etenemistä ja rakennetta, mutta oma ajankäyttö ei aina mahdollistanut täyttä panostamista opiskeluun. Sain kuitenkin (nipin napin) viikon haarukassa tehtävät palautettua. Olisin toivonut lisää aktiivisuutta osallistujien välille, vaikka itsekin koin ajan riittämättömyyden. Muiden osallistujien blogien lukeminen oli kuitenkin selvästi oppimista rikastuttava mahdollisuus. Jokaisen saamani kommentin otin ilolla vastaan, ja niistä oli paljon hyötyä. Joissain tapauksissa blogien kommenttiosastoilla päästiin keskusteluun saakka, mikä on hieno saavutus.

Teoriaosuudet olivat hyödyllisiä ja sivistäviä, etenkin avointen oppiresurssien taustateorian ja käytännön sovellusten määrä ja laajuus yllättivät. Tekniseltä puolelta videon ja äänen suhteen sovellukset kehittyvät niin nopeasti, että vaikka olen molempia formaatteja käsitellyt, on uutta aina opittavissa.

Otin kurssin haasteena ja kokeena itselleni. Halusin nähdä, onko tällainen opiskelu on mahdollista, ja mielestäni kokeilu onnistui. On mahdollista oppia uutta organisoidusti ja vuorovaikutteisesti, vaikka ei fyysiesti tapaisi opettajaa tai kurssitovereita. Kiitokset Wikiopistolle ja Avokurssin vetäjille tästä mahdollisuudesta.

Tein aikaisempaan kuvat verkossa -merkintään liittyvään kuvaan ääniselostuksen. Äänitin puheen iPhonen sanelimella puhelimen sisäistä mikrofonia käyttäen ja yllätyin varsin hyvästä äänenlaadusta. Siirsin tiedoston tietokoneelle iTunesiin synkronoinnin avulla. Sitten muutin sen iTunesissa mp3-muotoon, latasin sen blogin mediakirjastoon ja upotin sivulle Googlen audiosoittimen avulla. Tämä oli melko yksinkertainen kokeilu, joten en joutunut editoimaan äänitiedostoa. Minulla on aiempaa kokemusta Audacityn käyttämisestä äänitiedostojen editoinnissa, joten tarvittaessa osaan tehdä korjauksia ja muokkauksia äänitiedostoihin.

Heinäveden kirkko, alttaritaulun esittely

Etsin Wikipediasta Heinäveden kirkkoa käsittelevän artikkelin ja luin sieltä alttaritauluun liittyvän kappaleen:

Podcasteista

Podcasting mahdollistaisi äänitiedostojen julkaisemisen siten, että kiinnostuneilla olisi mahdollisuus tilata ne omaan musiikkisoittimeensa. Hyödynnän tätä mahdollisuutta tilaamalla YLE Areenasta joitain radio-ohjelmia iTunesilla. Näin uudet ohjelmat siirtyvät iTunesiin automaattisesti sitä mukaa kun niitä julkaistaan. Tämä on tietysti paljon helpompaa kuin mp3- tai muiden äänitiedostojen etsiminen verkkosivuilta, manuaalinen tallentaminen ja siirtäminen musiikkisoittimeen.

Yksi uusi vaihtoehto Podcast-tilauksen mahdollistamiseen on Posterous.com -blogipalvelu. Posterous on blogipalvelu, johon merkinnät lähetään sähköpostiviesteinä. Jos palveluun lähettää mp3-tiedoston, tulee tiedostolle automaattisesti merkintään upotettu audiosoitin, ja blogin RSS-sytteen voi sellaisenaan tilata esim. iTunesiin Podcastiksi. Tässä linkki testipostaukseen, jossa aiheena samainen Heinäveden kirkon alttaritaulu.

Omaan tehtävääni liittyvä äänitiedosto oli lyhyt ja pieni, mutta pitkien tiedostojen osalta tiedostokoko voi muodostua ongelmaksi. Tarmo Toikkasen Podcastien tekemistä käsittelevä blogimerkintä vinkkasi Internet archiven käyttämisestä tiedostojen tallennukseen. Jos tulevaisuudessa tulen julkaisemaan enemmänkin audiotiedostoja, on edessä omien tallennus- ja julkaisurutiinien etsiminen.

Tallensin videon kannattavan tietokoneen sisäänrakennetulla kameralla ja mikrofonilla. Kuvan- ja äänenlaatu riittäisi mainiosti rouheaan opetusvideoon, mutta tällä kertaa on tarjolla vain pikainen soolokokeilupätkä :).

Videopalveluista

Omat suosikkini videopalveluista ovat YouTube ja Vimeo.com. Tehtävänannossa listatut ohje- ja opastusvideoiden pavelut eivät ole käytettävyydeltään samaa tasoa kuin nuo edellämainitut. Lisäksi etenkin YouTuben materiaalin määrä on huimaava. Jos olen johonkin aiheeseen liittyen tarvinnut videota, etsin sitä yleensä aina ensiksi YouTubesta. Vimeosta pidän muuten toiminnallisuuksien ja käyttötuntuman ansiosta ehkä enemmän, ja mutuni mukaan siellä on tarjolla laadukkaampia videoteoksia kuin YouTubessa. Vimeo on enemmän videoharrastajien alkuperäisteosten julkaisupaikka, kun YouTubessa taas julkaistaan enemmän esim. tv-sarjoja ja pätkiä elokuvista ja musiikkivideoista (vaikka ne toki ymmärtääkseni ovatkin pääsääntöisesti käyttöehtojen vastaisia).

Käyttöoikeudet ovat videoidenkin kohdalla hämmentäviä, kun eri palvelut noudattavat eri ehtoja. Esim. YouTuben käyttöehtojen mukaan palvelun sisältö on vain henkilökohtaiseen käyttöön, ja muuhun käyttöön tarvitaan olla tekijän kirjallinen lupa. Tähän liittyen esimerkiksi koulumme sosiaalisen median infosivuston vastaava pyysi Common Craftin Lee LeFeverin luvan yrityksen infovideoiden julkaisemiseen koulumme wikisivuilla. Vaikkakin YouTuben ehtojen mukaan videon esilleasettaja suostuu siihen, että embed -toiminnolla videon voi upottaa ulkopuolisille sivuille. Ehkä varmanpäälle pelaaminen kuitenkin kannattaa…

Jos löytäsin videon, jota haluaisin höydyntää mutta jonka lisenssi olisi epäselvä, pyrkisin selvittämään videon tekijän ja julkaisuoikeuden haltijan. Jos käyttö olisi maksullista, ratkaisisi videon hinta-laatusuhde ja erityislaatu. Olen toki myös valmis maksamaan laadukkaasta ja innostavasta opetusvideosta.

Valokuvien muokkausta ja parantelua en yleensä juurikaan tee. Käytän kyllä Photoshopia erilaisiin graafisiin juttuihin, mutta en yleensä koe tarpeelliseksi parannella kuvia. Tietty lo-fi -estetiikka miellyttää minua muutenkin, joten pääsääntöisesti hyväksyn kuvat sellaisina kuin ne kamerasta ulos putkahtavat. Joskus on toki jotain fiksailua tullut tehtyä. Kesällä mm. skannasin toimeksiannosta muutamia värivalokuvia 60- ja 70-luvuilta. Korjasin kuvista ainakin levelit Photosopissa manuaalisesti ja poistin joitain roskia Clone Stamp -työkalun avulla. Kuvista tuli huomattavasti valoisampia ja parempia kuin alkuperäisistä, joista kontrastit olivat jo vuosien kuluessa liuenneet. Tarvittaessa voin siis huonolaatuista kuvaa korjailla, mutta mieluummin otan uuden, jos vain mahdollista.

Muutama ottamani kuva

Heinäveden kirkko

Sisäkuva Heinäveden kirkosta. Luonnollinen sisävalo oli tässä hakusessa.
Lisäys 28.11.2009 Lisäsin kuvan Wikimedia Commonsiin.

Lisäys 39.11.2009 Ääni verkossa -tehtävänä alttaritaulun esittely:

Hepoköngäs

Perinteinen ”pitkän valotusajan” kuva putouksesta, veden liike muuttuu epätarkaksi hötöksi. Melko tylsä kuva, mutta tällainen kuuluu harrastelijan pakollisiin suorituksiin :)

Matinkaari

Vastavaloon otettu kuva, lyhyt valotusaika, vahvat kontrastit, usvaa ilmassa. Melko realistisesti tallennettu hetki Helsingin Vanhankaupunginlahdelta.

Wikipedia on hämmentävän ristiriitainen kokonaisuus. Palvelun toiminta-ajatus on yksinkertaisesti luoda kaikenkattava tietosanakirja vapaaehtoisuuteen perustuvan sisällöntuotannon kautta. Palvelussa olevia artikkeleja voi kuka tahansa editoida, parannella ja kehittää eteenpäin. Jos jokin artikkeli puuttuu, voi sen itse luoda tai ehdottaa sitä tuotettavaksi. Artikkelien laadun edellytyksenä on seuranta, joka vaatii paljon työtä ja vaapaehtoisia ylläpitäjiä. Ylläpitäjien keskuuteen on rakentunut rikas toimintakulttuuri, jossa on eri tehtäviä hoitavia jäseniä ja lukuisia sovittuja toimintamalleja, joiden mukaan esimerkiksi kiistoja ratkotaan. Vapaa toimintakulttuuri edellyttää siis organisoitumista ja ainakin Wikipedian tapauksessa hierarkkista järjestäytymistä. Tämä on hyvä ottaa huomioon muissakin wikiprojekteissa ja avointen resurssien rakennusprojekteissa. Vaikka vapaa toimintamalli tuntuu hyvältä lähtökohdalta, on projektilla hyvä olla vastuullinen taho, henkilö tai työryhmä, joka seuraa ja ohjaa työn etenemisestä.

Haastattelun mukaan Wikipedian parhaat artikkelit ovat yhden kirjoittajan tai pienen ryhmän tekemiä. Tämäkin on hyvä pitää mielessä yhteisöllisiä projekteja käynnistellessä, jos haaveena on eri tekijöiden yhdessä tuottamat sisällöt. Ihanne on hieno ja wikialustat antavat siihen erinomaiset mahdollisuudet, mutta todellisuudessa on hyvin vaikeaa houkutella käyttäjät tuottamaan yhteistä sisältöä.

Oman työni ja kiinnostuksen kannalta on hyödyllistä lukea Wikipedian toiminnasta. Käytämme työyhteisössämme Confluence -wikialustaa T&K-hankkeen työympäristönä. Noin vuoden käytön jälkeen painiskelemme käyttöaktiivisuuden, motivoitumisen ja wikin merkityksen kanssa. Näkisin, että wikin käytön motivaatio lähtee käyttäjän oman hyödyn tuntemuksista. Wikipediassa hyöty voi tulla tunteena osallistumisesta yhteiseen hyvään, arvostuksesta tai siitä ilosta, että on saanut oman jälkensä näkyviin verkon merkittävimpään tietosanakirjaan. Pienemmässä työprojektissa käyttäjän oma hyöty voi olla vaikeammin löydettävissä. Aluksi voi olla hauskaa käyttää uutta välinettä, mutta kun uutuudenviehätys karisee, voi motivoituminen olla vaikeaa. Ja jos käyttäjä ei edes koe nörttimäistä onnea wikiveivauksesta, on toiminnan perustelu vielä vaikeampaa. Tilanteessa törmäävät avoin, vapaa toimintakulttuuri ja projektityön byrokraattisuus ja vastuullisuus.

Wikityöskentely toimii ongelmitta, jos toimii yksin omassa wikissä. Tai silloin ei ainakaan voi syyttää ongelmista muita kuin itseään. Pienen työryhmän, Wikipedian laajuisen kokonaisuuden tai siihen välimaaston sijoittuvan wikin pyörittäminen tuovat kaikki omanlaisensa haasteet mukanaan. Itse uskon tähän työtapaan, vaikka tunnistankin kynnyksiä niin yhteistyöhön kuin omaan avoimuuteen suhtautumiseeni liittyen. Kukaan ei lie wikimestari syntyessään, mutta harjoittelulla tämäkin väline opitaan.

Tekijänoikeudet syntyivät kirjapainon myötä. Uusi tekniikka mahdollisti kirjallisten tuotteiden tehokkaan kopioinnin, jota haluttiin rajoittaa säädöksillä.

Ensimmäinen varsinainen tekijänoikeuslaki oli Englannin Statute of Anne vuodelta 1709. Se määritteli tekijänoikeuden nimenomaan tekijän – ei julkaisijan – oikeudeksi. Lisäksi Statute of Annen tekijänoikeus koski kaikkia kirjallisia teoksia, ei pelkästään järjestäytyneiden ammattikuntien teoksia, kuten esimerkiksi edeltäjänsä Stationer’s Copyright. Merkittävä piirre oli myös tekijänoikeuden rajaaminen ajallisesti 14 vuoden mittaiseksi teoksen julkaisemisesta.

Statute of Annen tulkinta ei ollut yksiselitteistä. Suoja-ajan kestosta kiisteltiin, samoin siitä, mitä teoksen oikeuksille suoja-ajan jälkeen tapahtuu. Myös tekijän ja julkaisijan roolit rakentuivat ja muovautuivat käytäntöjen myötä.

Kansainvälinen tekijänoikeus on lähtöisin vuoden 1886 Bernin sopimuksesta. Sopimuksen mukaan muista jäsenvaltioista peräisin olevat teokset saavat saman tekijänoikeudellisen suojan kuin omassa maassa julkaistut teokset.

Tekijänoikeuden historiassa on useita toistuvia teemoja:

• teknisiin innovaatioihin vastaaminen,
• tekijänoikeuden määritelmän laajentuminen,
• oikeuden laajuus ja toiminta sekä
• kansainvälinen levitys.

Creative Commons

Creative Commons tarjoaa tekijälle keinon luopua osasta teokselle automaattisesti syntyvästä tekijänoikeudellisesta suojasta. Tekijä voi esimerkiksi sallia teoksensa kopionnin ja levittämisen tai muokkaamisen ja uudelleen julkaisemisen.

Tällainen lisensointi voi edistää omien teosten leviämistä ja jatkokäyttöä. Sen avulla voi antaa muille oikeuden kehittää omaa teosta eteenpäin siten, että saa kuitenkin tunnustuksen omasta osuudestaan uuteen teokseen.

Pohdintaa

Tekijänoikeudet ovat syntyneet luovan työn tekijöiden taloudellisten ja moraalisten etujen turvaamiseksi. Avoimien sisältöjen kannalta ne ovat pulmallisia ja varsinkin internetin myötä myös osin vanhentuneita.

Tekijänoikeus rajoittaa verkossa olevien sisältöjen käyttöä ja levittämistä, ellei tekijä ole erikseen sallinut teoksensa hyödyntämistä esimerkiksi Creative Commons -lisenssillä. Yleisesti hyödynnettäviksi tarkoitettujen sisältöjen osalta olisikin järkevää käyttää sopivaa CC-linsenssiä, joka mahdollistaisi aineiston laajan hyödyntämisen ja kehittämisen. Ainakin avoimet oppiresurssit ovat sisältöjä, joiden leviämistä ja kehittymistä avoin lisensointi edistäisi.

Bissell ja Boyle kuvaavat artikkelissaan yhdeksi avoimien oppiresurssien leviämistä jarruttavaksi tekijäksi ”minun materiaalit” -kulttuuria, jota tulisi ohjata kohti ”meidän” -kulttuuria. Internetin käytön yleistyminen ja varsinkin sosiaalisten verkkopalvelujen suosio tulee mielestäni nopeuttamaan tätä kehitystä. Yhä useammat löytävät helppoja julkaisukanavaia ja yhteydenpitovälineitä suosittujen palvelujen kautta, ja uudet toimintamallit asettavat odotuksia ja vaatimuksia myös oppimateriaaleille.

Opettajat joutuvat seuraamaan verkon kehittymistä ja vähintään peilaamaan opettamaansa aihetta verkosta löytyvään materiaaliin. Asiaan perehtyminen taas vähentää ennakkoluuloja, voi johtaa avoimien resurssien hyödyntämiseen ja lopulta niiden tuottamiseen.

Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä.

Kielitoimiston sanakirja, 2004

Valistusajattelijat asettivat järjen mystiikan edelle, tieteen ja edistyksen uskomusten ja vanhaan takertumisen edelle, vapaan markkinatalouden merkantilismin edelle ja ihmisoikeudet valtion mielivallan edelle, poikkeuksena lähinnä vain Rousseau, joka hänkin kuitenkin kannatti demokratiaa. He myös vaativat tasa-arvoa lain edessä säätyetuoikeuksien sijaan. (Wikipedia, Valistus.)

Valistus syntyi vastavoimana edellisen vuosisadan suuntauksille. Sen syntyyn vaikutti luonnontieteiden kehittyminen ja maailman ”pieneneminen”, eli lisääntyvä tieto eri maanosista ja kulttuureista. Valistus edisti suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallista tasa-arvoa ja johti uusien tieteenalojen syntymiseen.

Kirjastoaate & tekijänoikeudet

Kirjastoaate nykymuodossaan on syntynyt muun muassa kirjapainotekniikoiden sekä julkaisutoiminnan ja jakelun kehittymisen sekä lukutaidon leviämisen ja keskiluokkaistumisen ansiosta.

Ensimmäiset kirjastot perustettiin usein lahjoitusten turvin, ja 1900 luvun alussa Andrew Carnegien säätiön toimesta Yhdysvaltoihin perustettujen n. 1700 kirjaston syntyehtona oli yleensä yhteisön takaama verotulo kirjaston ylläpitämiseen. Kirjastotoiminnan kehittyminen koelmien rakentamisesta lainaustoiminnaksi on merkinnyt tiedon tasa-arvoistumista. Kirjat on saatettu kaikkien ulottuville maksutta vapaasti hyödynnettäviksi.

Suomessa kansalliskirjasto hoitaa kirjastotehtävää kansallisella tasolla.

Kansalliskirjaston tehtävä on kartuttaa, säilyttää asettaa käyttöön kansallista julkaisuperintöä ja edistää kirjastoalan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansalliskirjastoon talletetaan kappaleet kaikista kotimaisista painotuotteista, ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista. Toiminta perustuu lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007), joka vuodesta 2008 lähtien korvaa aiemmin voimassa olleen Vapaakappalelain sekä Lain elokuvien arkistoinnista. (Wikipedia – Kansalliskirjasto).

Ilkka Tuomen mukaan internet ja sen mukanaan tuomat toimintamallit kuten käyttäjähtöinen sisällöntuotanto sekä digitalisoituminen yleisesti ajavat pohtimaan kirjastojen roolia. Tekijänoikeus yleisellä tasolla ei tunnu pysyvän teknisen kehityksen ja sen mahdollistaminen sisällöntuotantomallien perässä. Toisaalta digitaaliset aineistot uusien sisältöjen tallentuminen verkkoon tuovat haasteita näiden aineistojen säilyttämiseen. Kuka huolehtii mittavien verkkoaineistojen tallentamiseta, ja mitkä aineistot ovat riittävän merkittäviä säilytettäviksi?

Vapaa sivistystyö

Vapaa sivistystyö on valistuksen ideologian perustalle rakentunutta koulutustoimintaa, jonka tavoitteena on lisätä oppineisuutta kansan kouluttamattomissa osissa. Suomessa sivistystyötä on tehty ja tehdään kansanopistoissa, joissa kenen tahansa on mahdollista opiskella sivistäviä aineita. Kansanopistojen toimintaa ohjaa laki vapaasta sivistystyöstä, jonka mukaan ”Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.”

Vapaat ohjelmistot

Vapaat ohjelmistot on liike, jonka tavoitteena on korvata suljetut tietokoneohjelmat avoimilla ohjelmistoilla. Pyrkimyksenä on antaa käyttäjille vapaus hyödyntää ohjelmia kaikin tavoin, muokata ohjelmakoodia ja kehittää ohjelmia omien tarkoitusten mukaisiksi. Näkyvä osa vapaiden ohjelmistojen liikettä ovat Open Source aloitteen mukaiset ohjelmistot, joita usein kehitetään yhteisöllisinä, kaikille avoimina projekteina. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden katsotaan johtavan nopeampaan ja tarkoituksenmukaisempaan ohjelmistokehitykseen kuin mihin suljetulla ohjelmistolla voidaan päästä.

Tieteen ideologiaa ja pohdintaa

Standing on the shoulders of giants on sanonta, joka viittaa uuden tiedon rakentamiseen aiemman tiedon perustalle. Tämän päivän tiede on kehittynyt vuosisatoja jatkuuneesta perinteestä, ja käynnissä oleva kehitys nojaa menneisiin saavutuksiin. Kyseessä on prosessi, jonka jatkuminen edellyttää aiempaan tietoon perehtymistä ennen uusia läpimurtoja.

Valistuksen avoin, järkeä korostava asenne sallii ”jättiläisen harteilla” seisomisen. Kun tavoitteena on tieteen edistäminen, on menneisyyden analysoiminen ja korjausliikkeiden tekeminen luontevaa. Ei ole tavetta pitää yllä tieteen linnakkeita ja rajata tietoa eliitin yksinoikeudeksi. On parempi edistää tiedon leviämistä kaikilla tasoilla.

Kirjastoaate ja vapaa sivistystyö tukevat avoimuuden periaatetta. Kirjastojen avulla tieto saadaan kaikkien saataville. Näin tieto leviää, ja samalla uudet teoriat ja näkemykset altistuvat ulkopuoliselle arvioinnille ja julkiselle kritiikille.

Vapaan sivistystyön puitteissa yksilöille tarjotaan mahdollisuus lisätä omaa tietämystään ja kehittää itseään taustasta ja asemasta riippumatta.

Vapaat ohjelmistot tuovat avoimen tieteen näkökulman ohjelmistokehitykseen. Ohjelmistojen tulisi olla avoimia, jotta vanhan päälle rakentaminen helpottuisi ja mahdolisimman moni voisi osallistua jatkokehitykseen.

Näiden näkemysten perusteella avoimet oppiresurssit saavat yhteiseen hyvään tähtäävän näkökulman. Resurssit ovat kaikkien halukkaiden, opettajien ja oppijoiden vapaasti hyödynnettävissä. Verkossa ne ovat helposti kehitettävissä edelleen, ja niitä on mahdollista kehittää vapaiden ohjelmistoprojektien hengessä yhteisöllisesti. Ne henkivät myös kirjastoaatetta, mutta digitaalisuudesta johtuen niiden tallentaminen ja esillesaattaminen voi tapahtua ilman kirjastojärjestelmää.

Wikiopiston käyttäminen on minulle melko tuttua. Olen osallistunut kurssin hajautettu mediatuotanto työstämiseen, Shakkiklubi SISUn toimintaan ja Mediawikin asentamista käsittelevän hanki itsellesi domain-nimi ja nettiserveritilaa -artikkelin työstämiseen. (Oletan, että Wikiopiston fi-tunnuksen myötä artikkelien historiat ovat osittain pyyhkiytyneet näkyvistä, koska en löytänyt logeista tietoa omista muokkauksistani.)

Pidän Mediawikistä. Se on helppo ottaa käyttöön ja sitä on myös melko helppo muokata lähdekooditasolla. Wikiopiston alustaksi Mediawiki sopii hienosti. Pidän useilla kursseilla hyödynnetystä toimintamallista, jossa kurssin runko on wikissä, mutta kurssiin liittyy muitakin verkkovälineitä tai lähiopetusta. Wikiopistossa ei juurikaan ole ”valmiita” oppiresursseja, joiden avulla voisi perehtyä johonkin aiheeseen, tai ainakin resurssien työstö on vielä kesken. Nyt wikiopisto toimii organisoinnin välineenä, josta löytyvät linkit resursseihin, joita eri kursseilla käytetään.

LeMill

LeMill on minulle uusi tuttavuus. Tein viime viikolla palveluun tunnukset ja tutustuin pikaisesti joihinkin oppimateriaaleihin. Ensimmäiseksi ajattelin osallistua yhdessä kirjoittaminen wikeillä -artikkelin suomentamiseen, mutta toistaiseksi olen vasta katsellut ympärilleni. Työkalupuolella on monien sellaisten palvelujen esittelyjä, joita itse käytän. Työkaluesittelyjen laajentaminen voisi olla myös yksi itselleni sopiva osallistumistapa.

LeMillin käyttöliittymä voisi olla helppotajuisempi. Kun olen käyttäjänä suomenkielisellä puolella, saan oletusarvoisesti näkyviin vain kolme sisältökokonaisuutta. Nähdäkseni enemmän sisältöjä, joudun erikseen etsimään listauksen suomenkielisistä sisällöistä. Mielestäni tämä on turhan hankala käytäntö. Ilmeisesti tämä on sisällönhallintajärjestelmän ominaisuuksiin perustuva esittämistapa, jota ehkä voisi kehittää monipuolisemmaksi(?).

Open University (UK) Open Content Initiative

OpenLearn – open educational resources from The Open University. Free online learning materials for all to use. OpenLearn on Open Universityn kurssimateriaalien julkaisupaikka. Materiaalit ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, ne ovat maksuttomia ja niitä voivat hyödyntää oppijat ja opettajat omiin tarkoituksiinsa. Käyttölisenssinä OpenLearn käyttää Creative Commonsin Attribution-Non-Commercial-Share-Alike -lisenssiä, jonka mukaan

1. käytön tulee olla ei-kaupallista
2. viittaus Open Universityyn täytyy aina sisällyttää käyttöön otettuihin materiaaleihin
3. muokatut sisällöt tulee aina jakaa OpenLearnissa.

Julkaisemisessa OpenLearn käyttää kaksivaiheista menettelyä. Uudet materiaalit julkaistaan ensin LabSpace -ympäristöön, mistä hyväksytyt materiaalit siirretään varsinaiseen OpenLearn -ympäristöön. LabSpacessa on myös mahdollista yhdistellä ja muokata olemassa olevia materiaaleja.

Oppiresurssien lisäksi OpenLearn tarjoaa opiskeluvälineitä. Ympäristössä on mahdollista esimerkiksi pitää oppimispäiväkirjaa, videoblogia ja rakentaa tietokarttoja. Keskustelufoorumit ja opintopiirit mahdollistavat kommunikoinnin muiden opiskelijoiden kanssa.

OpenLearnin opintokokonaisuudet on jaettu hierarkkisesti ala-osioihin, joita voi selata eteen- ja taaksepäin vievien navigointilinkkien avulla. Osa materiaalista on liitetty sivulle pdf-tiedostoina, ja mukana on myös kuvia ja ääntä. Äänitiedostojen soittamista varten on sivulle upotettu Flash-soitin. Kielten opiskeluun liittyen huomasin toimivan ratkaisun, kun tehtävien vastaukset oli piilotettu linkin taakse, joka avasi vastaukset suoraan samalle tehtäväsivulle. Samaa piilotettua sisältöä hyödyntävää toimintoa käytettiin muissakin yhteyksissä. Tämä vaikuttaa hyödylliseltä idealta, koska se lisää pienellä panoksella interaktiivisuutta opintomateriaaleihin. En ehtinyt löytää materiaaleista videoita, mutta OpenLearnin Youtube-kanavalta niitäkin löytyi.

Materiaalien aiheet ovat hyvin monipuolisia. Kymmenen suosituimman opintokokonaisuuden joukosta löytyy mm. historiaa, fiktion käsikirjoittamista ja espanjan kieltä.

OpenLearn vaikuttaa monipuoliselta oppimateriaalien julkaisualustalta. Alusta etenkin sellaisen materiaalin kanssa, joka on tarkoitettu opeteltavaksi tai omaksuttavaksi. Itseäni kiehtoo enemmän wikimäinen työskentelymalli, jossa materiaaleja voidaan julkaista keskeneräisinä dokumentteina yhteistä työstöä silmällä pitäen.

Rice Connexions

Connexions on Rice-yliopiston projekti, jonka tarkoituksen on uudistaa oppikirjojen ja -materiaalien kirjoittamis-, muokkaamis, julkaisemis-, ja käyttötavat. Connexionsin materiaalit ovat vapaasti kaikkien käytössä Creative Commons Attribution -lisenssillä, eli niitä saa kopioida ja jakaa eteenpäin sekä muokata, kunhan alkuperäiseen tekijään viitataan.

Perustoiminnoiltaan Connexions toimii pitkälti kuten OpenLearn. Sivustolle tuotetaan sisältökokonaisuuksia, joita on mahdollista hyödyntää sellaisenaan, tai niistä voi rakentaa kokoelmia eri tarkoituksiin.

Sisällön puolesta suosituin aihe on musiikki, joskin paljon muitakin aiheita löytyy. Materiaali on pääosin tekstimuotoista, kuvilla elävoitettyä sisältöä. Äänitiedostoja en löytänyt, mikä on mielestäni yllättävää varsin musiikkipainotteisesta sisällöstä johtuen. Sisältökokonaisuudet on mahdollista ladata itselle pdf-muodossa, ja Connexions mahdollistaa myös sisältöjen arvioinnin 1-5 tähtiluokituksella. OpenLearniin liittyvä selvä ero oli ahkera artikkelien välinen ristiinlinkitys. Yhtäläisyytenä löytyy sisältösivulle piilotetut tehtävävastaukset, jotka saa näkyviin klikkaamalla vastauslinkkiä.

Connexionsin osalta huomasin, että kun projekti on selvästi yliopiston nimissä, suhtauduin luottavaisesti sisällön laatuun. Taustaorganisaatio vaikuttaa siis ainakin omalla kohdallani ennakko-oletuksiin, varsinkin kun laajempaa katsausta sisältöön ei ollut aikaa tehdä.

MIT OpenCourseWare

MIT OpenCourseWare on MIT:n kurssimateriaalien verkkojulkaisualusta. Sisältöä on runsaasti ja laaja-alaisesti, ja se on linsensoitu Creative Commonsin Attribution-Noncommercial-Share Alike -linsenssillä. Mukavana yllätyksenä huomasin, että OpenCourseWaren videomuotoinen opetusmateriaali on julkaistu oman Youtube -kanavan kautta, ja videoita on tällä hetkellä 1118. Oman työni kannalta tämä vahvistaa ajatusta ulkopuolisen videopalvelun hyödyntämisestä julkaisutoiminnassa.

LeMill.net

LeMill on verkkoyhteisö ja ohjelmisto avointen oppiresurssien jakamiseen. Ohjelmisto on Plone -sisällönhallintajärjestelmän laajenus. Kehitystyötä johdetaan Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriosta.

LeMill:n oppiresurssit voivat sisältää tekstejä ja eri mediaelemenettejä, esim. kuvia ja äänitiedostoja. Lisäksi ulkpuolisissa palveluissa julkaistuja videoita ja presentaatioita voi upottaa materiaalisivuille.

LeMill on kiinnostava Medialabran ansiosta, en tiennyt, että näin mittavaa oppiresurssiprojektia vedetään Helsingistä käsin.

OpenCourseWare Consortium

OpenCourseWare Consortium sisältää kurssimuotoon järjesteltyjä, vapaasti käytettäviä oppimateriaaleja. Hankkeessa on mukana yli 200 korkeakoulua.

OpenCourseWare Consortium toimii yhteen kokoavana WWW-sivuna, joka linkittää jäsenkorkeakoulujen omille oppimateriaalien sivuille. Konsortioon mukaan päästäkseen korkeakoulun tulee sitoutua tuottamaan vähintään kymmenen avointa resurssia, jotka se julkaisee omissa nimissään.

Korkeakoulut ilmeisesti julkaisevat materiaalit valitsemallaan julkaisualustalla, joten materiaalien esillepano ja järjestelmien ulkoasut ja toiminnallisuudet poikkeavat toisistaan.

Wikiopisto

Wikiopisto on avoin verkkoyhteisö ja oppimisympäristö. Wikiajattelun mukaisesti ympäristöä voi käyttää kuka tahansa oman kurssin vetämiseen, valmiiden kurssien opiskeluun tai kurssimateriaalin tuottamiseen ja muokkaamiseen. Palvelu toimii samaa MediaWiki -ohjelmistoa hyödyntäen, jota käytää myös Wikipedia.

Toimintamallistaan johtuen Wikiopisto on hyvin joustava väline, jota voi hyödyntää monin eri tavoin kurssin ja opiskelumateriaalin suunnittelusta kurssin vetämiseen ja opiskeluun.