Keynote Behavior Design and Learning

Keynote-puheenvuoron piti Behavior Designer Margarita Quihuis Stanfordin yliopistosta. Puheenvuoro käsitteli ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamista suunnittelun keinoin. Eli mitä tulee ottaa huomioon, jos halutaan saada ihmiset toimimaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Erittäin tiivistettynä Margaritan käsittelemät asiat löytyvät hänen blogimerkinnästään The Perfect Mix: Fogg Behavior Model + Core Loop.

Esitetyn käyttäymismallin mukaan toimintaan vaikuttaa siis kolme tekijää (suomennokset omiani):

• Motivaatio (motivation)
• Kyvykkyys (ability)
• Alkusysäys (trigger)

Esimerkki: henkilöllä hyvä motivaatio ja kimmoke tehdä jotain, mutta asia jää tekemättä, koska se on liian vaikea, eli kyvykkyys (ability) asian tekemiseen ei riitä. Tässä tapauksessa tehtävää pitäisi jollain tavalla helpottaa; voitaisiin esimerkiksi pilkkoa tehtävä osiin ja tarjota onnistumisen kokemuksia tasaisesti pienemmistä suorituksista.

Behavior Designin taustalla vaikuttaa Stanfordissa työskentelevä käyttäytymistieteilijä BJ Fogg, jonka Behavior Model -sivusto taustoittaa asiaa. Yksi lähtölaukaus Behavior Design -ajattelulle oli 2007 alkanut ”Facebook-kurssi”, jolla opiskelijoille annettiin tehtäväksi suunnitella Facebook-sovelluksia. Monet opiskelijoiden sovelluksista menestyivät kaupallisesti, ja muun muassa New York Times on käsitellyt kurssia vuonna 2011. Vielä lisää tietoa aiheesta Stanfordin Learn Behavior Design -verkkosivustolta ja BJ Foggin kotisivulta.

Behavior Design -videoita

BJ Fogg teaches his Behavior Model (Vimeo.com-video, jonka upottaminen on estetty, katsottavissa linkin takana).

Kommenttipuheenvuorot

Tarja Nieminen, RoihuAkatemia

RoihuAkatemian rehtori Tarja Nieminen käsitteli puheenvuorossaan partiotoiminnassa hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. RoihuAkatemia on Roihu 2016 -suurleirin yhteydessä toiminut, nonformaalin oppimisen tunnistamiseksi luotu järjestelmä, jossa merkittävässä roolissa ovat Open Badges -osaamismerkit.

Roihuakatemia on uudenlainen konsepti, jonka tarkoituksena on kehittää uusia tapoja vapaaehtoistyössä hankitun osaamisen yhdistämiseen opintoihin ja työelämään! RoihuAkatemia

(Ohessa itse tekemäni Open Badges -perehdytysaineisto):

Denise Stanley-Chard

Denise piti pienen puheenvuoron, joka myös käsitteli nonformaalin oppimisen tunnistamista ja tunnustamista. Tämä toimi pienenä pohjustuksena Denisen iltapäivän työpajalle, jonka aiheena oli muun muassa recognizing and accrediting the higher level learning that takes place outside formal learning environments.

Työpaja – Rapid Experimentation and Deal Design

Iltapäivän kolmesta työpajasta osallistuin Mark Nelsonin vetämään Rapid Experimentation and Deal Desing -työpajaan. Mark on Margarita Quihuisin ja BJ Foggin kollega Stanfordista, missä hänen tärkein asemapaikkansa on Peace Innovation Lab.

Aluksi Mark kertoi lyhyesti Peace Innovation Labin toiminnasta seuraavan piirroksen kautta:

Peace Innovation Lab keskittyy kuviossa ylinnä oleviin seikkoihin eli yhteistoimintaan (collaboration), joka hyödyttää kaikkia osallisia sekä kollektiiviseen älykkyyteen (collective intelligence). Tältä pohjalta lähdimme kokeilemaan Rapid Experimentation and Deal Design -menetelmää, jota Stanford on kehitellyt yhdessä Aalto-yliopiston kanssa.

Käytännössä kokeilumme eteni seuraavasti:

1. Jakautuminen kolmen hengen ryhmiin, jokaisessa ryhmässä jäsenet A ja B sekä ”coach”
2. B kertoo aiheeseen liittyen jonkin tarpeen tai useampia tarpeita
3. A miettii hetken ja kertoo, kuinka hän voi auttaa – mitä tarjottavaa hänellä on B:n tarpeisiin liittyen?
4. Coach tarkkailee tilannetta, osallistuu, keskustelee ja pyrkii tukemaan tilannetta
5. Tavoitteena on Deal, jossa A tarjoaa B:lle jotain, josta joku hyötyy
6. Diilin pitää olla niin selkeä ja konkreettinen, että se voidaan testata nopeasti

Tätä mallia voi toteuttaa esimerkiksi kollegoiden kesken tai panna opiskelijat tekemään kokeilua keskenään. Tavoitteena on toimia ripeästi, eli yksi kierros voidaan vetää läpi alle 15 minuutissa, minkä jälkeen vaihdetaan ryhmiä ja rooleja.

Parin testikierroksen perusteella voisin kokeilla menetelmää jossain yhteistoiminnan edistämistä tavoittelevassa tilanteessa. Menetelmä muistuttaa fasilitoinnissa käytettäviä toimintamalleja, mutta tässä tavoitteena on päästä mahdollisimman nopeasti sellaiseen vuorovaikutukseen, jossa kaikki osapuolet saavat konkreettista hyötyä, jolloin toiminta on palkitsevaa.

Kiitokset kaikille EduFlow 2016 -järjestäjille ja vetäjille kiinnostavasta päivästä.

Tässä blogimerkinnässä käyn läpi Facebook-ryhmien tärkeimmät toiminnallisuudet ja annan vinkkejä ryhmien suunnitelmalliseen käyttöön.

Uutisvirta ja erilaiset päivitykset

Facebook-ryhmän uutisvirrassa voi julkaista erilaisia sisältöjä ja tilapäivityksiä:

• Tekstipäivitykset
• Linkit muihin verkkoaineistoihin
• Kuvat
• Videot
• Kyselyt

Tekstipäivitykset ovat Facebookin perusjulkaisuja. Niillä voit jakaa ajatuksia, esittää kysymyksiä tai tiedottaa.

Linkit. Voit jakaa ryhmän uutisvirrassa linkkejä muihin verkkosisältöihin. Jaettavalle linkille voi ja kannattaa asettaa saatesanat julkaisemisen yhteydessä.

Kuvat. Julkaisuihin voi liittää kuvan tai useita kuvia. Yleisesti on tiedossa, että Facebookissa kuvia sisältävät päivitykset keräävät enemmän huomiota kuin pelkkää tekstiä sisältävät päivitykset.

Videot. Ryhmän uutisvirtaan voi myös julkaista videoita. Videon voi julkaista Facebookin omalla videotyökalulla, tai vaihtoehtoisesti videon voi tallentaa esimerkiksi YouTubeen, mistä linkitetyn videon voi katsella suoraan Facebook-ryhmän aikajanalta.

Videoiden toimivuutta ryhmän aktivoinnissa olisi mielenkiintoista kokeilla. Esimerkiksi ryhmäläisten pohdittavaksi esitettävän kysymyksen voisi julkaista videona, jolloin se voisi olla kiinnostavampi kuin tekstimuotoinen kysymys tai seuraavaksi esiteltävä kyselytoiminto. (Huomaa myös kohtalaisen tuore Facebook Live Video -ominaisuus.)

Kyselyt. Kyselytoiminnon avulla ryhmissä voi toteuttaa pienimuotoisia mielipidemittauksia tai äänestyksiä. Kyselyn tekijä muotoilee kysymyksen ja monivalintaisen vastauslistan. Jokainen ryhmän jäsen voi kerran äänestää valitsemaansa vaihtoehtoa, ja mahdollista on myös antaa osallistujien lisätä omia vaihtoehtoja vastauslistalle.

Dokumentit

Dokumentit-toiminto mahdollistaa dokumenttien ja tiedostojen jakamisen sekä yksinkertaisten tekstidokumenttien työstämisen ryhmän jäsenten kesken.

Tapahtumat

Ryhmään voi luoda tapahtumia, joihin ryhmäläiset voivat ilmoittautua osallistujiksi. Tapahtumasivulla voidaan keskustella ja sinne voidaan lisätä muita julkaisuja, esimerkiksi kuvia.

Aktivointi-ideoita ryhmille

Hyödyllisten linkkien jakaminen ja niistä keskusteleminen. Erilaisia hanke- ja projektityötä koskettavia verkkosisältöjä tulee vastaan jatkuvasti. Näitä voi jakaa ryhmälle saatesanojen kera. Saate ovat tärkeä, eli esimerkiksi linkkiä jakaessa kannattaa kuvata, miksi linkki jaetaan ryhmälle. Linkit ilman saatetta voidaan helposti kokea persoonattomaksi ja ylimääräiseksi roskapostiksi.

Ryhmäläisten tekemien päivitysten kommentoiminen. Jos joku ryhmän jäsen julkaisee ryhmässä, olisi hyvä ainakin jollain tavalla rohkaisevasti kommentoida jokaista julkaisua.

Keskustelun herättäminen ryhmän aiheeseen liittyvällä kysymyksellä tai väitteellä. Tämä voi olla mietittyä ja suunniteltua, tai vaihtoehtoisesti hyvinkin kevyttä. Esimerkiksi maanantaiaamuna kysymys: mitä hankkeessanne on työn alla tällä viikolla? Kysymyksen voi esittää teksti-, kuva- tai videopäivityksenä ryhmän seinälle.

Kevyt mielipidemittaus kyselytyökalulla. Kyselytyökalun visuaalisuus ja helppo yhden klikkauksen osallistumismahdollisuus tuo vaihtelua sellaisille aktivointitoimille, joissa edellytetään vastauksen muotoilua kirjoittamalla.

Huomoitavaa

Ryhmä on hyvä pitää elävänä, mutta liika aktiivisuus häiritsee. Joka päivä ei kannata yrittää keskustelunavausta eikä edes jakaa linkkejä, vaan toimintaa kannattaa tauottaa. 1-3 toimenpidettä viikossa on sopiva määrä: Jos pyritään avaamaan laajempi keskustelu jostain aiheesta, ei samalla viikolla kannata julkaista ryhmään muita asioita. Kevyempienkin avausten määrä kannattaa pitää maltillisena, eli kolme julkaisua ryhmään viikon aikana on hyvä raja.

Esimerkinomainen jukaisukalenteri. 1-3 uutta avausta tai jukaisua viikossa.

Facebook-ryhmät tarjoavat mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja yhteistyöhön. Alussa on hyvä pohtia ryhmän tarkoitusta ja tarvetta sekä suunnitella, kuinka ryhmän halutaan toimivan. Toiset ryhmät heräävät eloon itsestään ja toiset kaipaavat herättelyä ja aktivointia. Toivottavasti nämä vinkit auttavat ryhmien parissa eteenpäin.

Julkaistu alun perin Luova ja osallistava Suomi -sivustolla.

Ensimmäisen päivän työskentelyn jälkeen olimme rakentaneet verkkokurssien kuvakäsikirjoitukset fläppipapereiden ja tarralappujen avulla, ja meille alkoi piirtyä käsitys kurssien oppimistavoitteista, opettettavista asioista, etenemisjärjestyksestä, harjoitustehtävistä ja arviointtavoista. Toinen päivä alkoi kurssiaktiviteettien suunnittelulla.

E-tivities, aktiviteetit

Carpe Diem -menetelmässä kurssin aktiviteettit suunnittellaan e-tivity-nimisen rakenteen mukaisesti. Tavoitteena on suunnitella ja kuvata aktiviteetti, eli esimerkiksi opiskelijoille annettava tehtävä, huolellisesti ennen oppimisalustalle viemistä. Esimerkkinä aktiviteetti, jota työstin aamupäivän aikana:

Tämäkin työvaihe, kuten fläppi ja tarralaput, oli nähdäkseni tarkoitettu ajatusharjoitukseksi ennen varsinaiseen verkko-oppimisympäristöön siirtymistä. Tehtävän läpiajattelu oli ainakin itselleni selkeyttävä välivaihe, jonka jälkeen verkkoalustalla työskentely oli määrätietoisempaa.

Ensimmäiset toiminnot kurssialustalle

Olimme suunnittelemassa verkkokurssia ja pääsimme työstämään aineistoja kurssialustalle toisena suunnittelupäivänä aamupäivän lopuksi. Valmiiksi suunniteltujen aktiviteettien kanssa tutkimme oppimisympäristömme työkaluja ja pyrimme löytämään eri tehtäville sopivat välineet. Yhdessä työskennellen tämä vaihe sujui mukavasti. Kukin työskenteli omien tehtäviensä parissa, mutta ilmassa oli vuorovaikutusta, ääneen ajatettelua ja ideoiden jaettua rakentelua.

Reality check

Seuraava Carpe Diem -työvaihe on tehtyjen aktiviteettien tarkistus. Meillä tästä työvaiheesta vastasi suunnittelutyöryhmän ulkopuolinen lehtori Humakista, joka kävi kokeilemssa kaikkia tähän mennessä oppimisympäristöön tuotettamiamme tehtäviä.

Reality check -palautteen pohjalta aktiviteetteja muokattiin taas käyttäjäystävällisempään suuntaan ja samalla kokonaisuutta paranneltiin ja täydenneltiin.

Jatkosta sopiminen

Päivän päätteeksi kävimme vielä läpi työpajan tulokset ja totesimme, että olimme päässeet hyvin eteenpäin. Kaikilla oli varsin selvä käsitys omien kurssien jatkotoimenpiteistä. Carpe Diem -mallin mukaisesti tässä vaiheessa olisi tullut laatia – jälleen valmiiseen formaattiin perustuva – action plan eli toimintasuunnitelma, mutta me jätimme tämän tällä kertaa tekemättä. Jatkon osalta tarvittavat toimet tuntuivat melko selviltä ja toisaalta väsymys alkoi jo varmasti painaa kaikkia osallistujia.

Itse Carpe Diem -menetelmä onnistui yllätämään minut toimivuudellaan ja hyödyllisyydellään. Edelleen suosittelen kokeilemaan tätä työtapaa verkkokurssien suunnitteluun. Kiitokset Mikalle, Päiville, Suville, Markukselle ja Erjalle antoisasta työskentelystä.

Verkkokurssin rakentaminen on työläs tehtävä, ja mitä suurempi kurssi sitä suuremmaksi työmäärä kasvaa. Suurten, avointen verkkokurssien (MOOC) yleistyttyä on käynyt selväksi, että kurssin toteuttamisessa tarvitaan eri alueiden osaajia ja yhteistyötä. Opettaja esimerkiksi voi tuntea opettamansa sisällön, mutta tarvitsee mahdollisesti apua opetusmateriaalin pedagogiseen suunnitteluun ja tekniseen toteutukseen. Myös kurssin rakenteen, oppimistehtävien ja arvioinnin määrittelyssä on hyötyä erikoistuneiden osaajien yhteistyöstä. Carpe Diem -malli ohjaa tällaisia monialaisia tiimejä kurssien tavoitteiden ja sisältöjen määrittelemisessä ja rakentamisessa.

Toteutamme Distanssi-hankkeessa Digitaalisen nuorisotyön perusteet MOOC -kokonaisuuden keväällä 2016 Humakin, Metropolian, Verken ja Koordinaatin kesken. Humakin Päivi Timonen tutustui Carpe Diem -menetelmään Online Educa Berlin -konferenssissa joulukuussa 2014, ja esitti sitä Distanssin työvälineeksi.

Carpe Diem käytännössä

Gilly Salmonin verkkosivuilta löytyvä Carpe Diem -opas (pdf) tarjoaa perusteelliset ohjeet menetelmän käyttöön. Tässä joitain kokemuksiani ja ensimmäisen työpajapäivän jälkeen.

Kaksipäiväinen työpaja, ensimmäinen päivä

Carpe Diem -menetelmän ydin tiivistyy koko suunnittelutiimin yhteiseen, kaksipäiväiseen suunnittelutyöpajaan, jonka kulku on määritelty tarkasti.

Noin 2-4 viikkoa ennen työpajaa pidetään ennakoiva kokous, jossa menetelmän tarkoitus ja työpajan tavoitteet selvennetään sekä varmistetaan osallistujat.

Esimmäisen työpajapäivän aikana tavoitteena rakentaa tulevalle kurssille suunnitelma ja kuvakäsikirjoitus. Kurssisuunnitelma rakennetaan perinteisin menetelmin fläppitaulun ja tarralappujen avulla. Työ alkaa kurssin mission määrittelyllä, minkä jälkeen hahmotellaan kurssille tavoiteltava look and feel, eli miltä kurssin toivotaan opiskelijoista näyttävän ja tuntuvan.

On huomattavasti helpompaa pohtia eri aiheita ja mahdollisia toteutustapoja, etenemistä ja toteutuksen rytmiä seinätaulun ja siirreltävien lappujen avulla yhdessä ääneen ajatellen, kuin yrittää lähteä rakentamaan kokonaisuutta suoraan verkkoympäristöön.

Alkuasetelman jälkeen kurssia lähdetään purkamaan loppupäästä, eli määritellään oppimistavoitteet ja -tulokset. Oppimistavoitteiden osalta pohditaan myös arviointia ja mahdollisuuksia hyödyntää arvioinnissa kurssialustan automaattisia arviointi- ja palautetyökaluja.

Edellisen pohjalta työstetään kurssin kuvakäsikirjoitus fläppipaperin ja tarralappujen avulla. Fläppipaperille piirretään kurssin aikataulu esimerkiksi viikkotasolla, ja ”opetettavat” asiat viedään kalenteriin oppimisen kannalta luontevaan järjestykseen. Tämän jälkeen lisätään kurssin aikana teetettävät tehtävät ja määritellään arvioitavat kohteet. Tarralappuja käyttäen asioita voidaan helposti siirtää paikasta toiseen sekä lisätä ja poistaa näppärästi.

Viiden vaiheen malli

Yksi tärkeä osa kuvakäsikirjoituksen työstämisessä on niin ikään Salmonin kehittämä viiden vaiheen malli (Five stage Model), joka kuvaa opiskelijan eriasteista tuen määrää ja painottumista verkkokurssin eri vaiheissa.

Ensimmäisessä vaiheessa esimerkiksi on tärkeää huolehtia opiskelijoiden pääsystä kurssialustalle ja motivoinnista kurssia kohtaan, kun taas viidennessä vaiheessa opiskelijat jo hyödyntävät oppimiaan asioita ja kehittävät sovelluksia opitusta.

Tunnelmat ensimmäisestä päivästä

Digitaalisen nuorisotyön perusteet MOOC muodostuu kolmesta itsenäisestä mutta tiiviisti toisiinsa linkittyvästä moduulista. Suunnittelupäiväämme osallistui kuusi henkilöä, ja työskentelimme välillä yhdessä, välillä työpareina yksittäisten moduulien parissa.

Mielestäni menetelmä on varsin valmiiksi pureskeltu ja selvästi huolellisen kehittämisen tulos. Ainakin ensimmäisen päivän aikana erilaiset ideointitehtävät, konkreettiset työvälineet ja ohjattu ajatusten kehittely tuntuivat toimivilta, ja esimerkiksi omalla vetovastuullani oleva moduuli 2 eteni suurin harppauksin kohti konkretiaa. On huomattavasti helpompaa pohtia eri aiheita ja mahdollisia toteutustapoja, etenemistä ja toteutuksen rytmiä seinätaulun ja siirreltävien lappujen avulla yhdessä ääneen ajatellen kuin yrittää lähteä rakentamaan kokonaisuutta suoraan verkkoympäristöön.

Olen aiemmin kuvannut pedagogisen käsikirjoituksen hyödyntämistä kurssin suunnittelussa ja nyt voin todeta, että Carpe Diem tuo prosessiin kaipaamaani apua siihen, kuinka työ tehdään pelkän mitä tulee tehdä lisäksi.

Carpe Diem on lähtökohtaisesti tiimien työkalu, mutta valitettavasti tällainen kahden päivän panostus kurssin suunnitteluun ei aina ole mahdollinen. Kiireisessä oppilaitosmaailmassa voi olla vaikeaa järjestää ryhmälle kahta perättäistä suunnittelupäivää, kun haastavaksi voi osoittautua jo riittävän tiimin ja resurssien järjestäminen. Väitän silti, että järjestelmälliseen ja koeteltuun alkusuunnitteluun panostaminen vähentää resurssien tarvetta myöhemmin. Eikä mikään estäne soveltamasta menetelmää vaikka yksin toteutettavan verkkokurssin suunniteluvälineenä.

Kiinnostuneena odotan, mitä huominen suunnittelupäivä tuo mukanaan, kun lähdemme Carpe Diem -käsikirjan mukaisesti viemään suunniteltuja asioita verkkoympäristöön. Lopuksi tavoitteena on tuottaa yhteinen toimintasuunnitelma kurssin viimeistelemiseksi. Jo tässä vaiheessa suosittelen Carpe Diem -menetelmän kokeilemista kaikille verkkokurssien parissa työskenteleville.

Kirjassa projekti rinnastetaan merimatkaan, jossa kapteenina toimiva projektipäällikkö yhdessä miehistönsä kanssa navigoi kohti määränpäänä siintävää satamaa.

• Kartta, kompassi & kalenteri Theseus-julkaisupalvelussa

Kirja esittelee Björkqvistin kehittämän 3×3-arviointimallin, jonka mukaisesti projektin etenemistä arvioidaan alkuvaiheessa, keskipaikkeilla ja lopussa aina kolmiosaisen arviointiprosessin avulla. Kirja asemoituu ulkopuolisella rahoituksella (etenkin ESR- ja EAKR-rahoituksella) toteutettavien projektien maailmaan, mutta sopii varmasti muidenkin projektien työvälineeksi.

Kirja on tuotettu osana Metropolia Ammattikorkeakoulun Reititin – opinnoista työelämään -hanketta.

Käsittelen tässä artikkelissa työpajaympäristössä tapahtuvan perehdyttämisen ja opettamisen piirteitä. Artikkeli pohjautuu suurelta osin kokemuksiini verkkovälineiden perehdytystyöpajoista, jotka ohjasin vuosina 2012 ja 2013.

Mielestäni työpajan pitäminen poikkeaa yleisestä opetustilanteesta, jossa opettaja on valmistellut oppitunnilla käytävät asiat etukäteen opetussuunnitelman ja oppilas- tai opiskelijaryhmän tason ja valmiuksien mukaan. Työpajafasilitointi poikkeaa tästä asetelmasta lähtökohtaisesti siinä, että osallistujajoukko on vetäjälle etukäteen tuntematon. Tämä aiheuttaa ongelmia koulutuksen rakenteen ja sisällön suunnittelulle sekä yllätyksiä itse opetustilanteeseen. Käytän termiä fasilitointi kuvaamaan työpajatoiminnan aktivoivaa pyrkimystä, jossa opettajan tehtävänä on tukea osallistujien käytännön harjoittelua siten, että hän poistaa esteitä oppimiselta sekä antaa ideoita ja suuntaviivoja, joiden avulla oppiminen pääsee tapahtumaan.

Fasilitoinnista lyhyesti

Fasilitointia on käsitelty Vyyhti-hankkeen julkaisuissa runsaasti. Esimerkiksi Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä (Ristaniemi 2014), Kuullun kaiuttaminen osallistavien menetelmien työkaluna (Ristaniemi 2014) ja Minä, fasilitaattori (Linkola 2013) lähteineen kuvaavat hyvin seikkaperäisesti, mitä fasilitointi Vyyhti-hankkeen toimintakentässä tarkoittaa.

Lyhyesti määriteltynä fasilitointi on ryhmäprosessien ohjaamista ja helpottamista siten, että kaikki prosessiin osallistuvat saavat äänensä tasapuolisesti kuuluviin ja sitoutuvat yhteisesti sovittuihin jatkotoimenpiteisiin.

Sähköiset jumppakerhot

Sähköiset jumppakerhot on vuosina 2012 ja 2013 kehitetty sosiaalisen median ja sähköisten viestintävälineiden perehdytysmalli, joka syntyi Vyyhti – verkostot, yrittäjyysosaaminen ja yhteistoiminnallisuus luovilla aloilla -hankkeen toiminnan tuloksena. Hankkeen toteuttivat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka ja Hub Helsinki (Vyyhti 2014a).

Sähköiset jumppakerhot -kokonaisuus muodostuu seitsemästä työpajasta, joissa harjoitellaan eri työvälineiden ja toimintamallien käyttöönottoa. Jumppakerhojen aiheet ovat

1. Facebook viestinnän ja yhteistoiminnan tukena,
2. Blogi tiedotus- ja vuorovaikutuskanavana,
3. RSS-syötteet, tietovirtojen hallinta ja suodattaminen,
4. Google Docs toimistodokumenttien yhteiskäytössä,
5. Twitter tietolähteenä ja viestintäkanavana,
6. Ajanhallintamenetelmät ja niitä tukevat sähköiset välineet sekä
7. LinkedIn ammatillisen verkostoitumisen tukena.

(Vyyhti 2014b.)

Sähköiset jumppakerhojen suunnittelua ohjasivat pääkohderymän, luovan alan mikroyrittäjien, tarpeet sekä kiireisen ja epäsäännöllisen työrytmin aiheuttamat haasteet kouluttautumiselle. Jumppakerhojen kolme suunnitteluperiaatetta olivat: 1. opetuskertojen pitää olla lyhyitä, 2. osallistumisen pitää olla joustavaa ja 3. perehdytyksen pitää olla käytännöllistä, konkreettista ja heti hyödynnettävää. (Linkola 2012, 6.)

Jumppakerhokonseptiin kuuluvat olennaisena osana kuntosalimaailmasta haetut vertaukset eri välineille ja toimintatavoille. Tämän lähestymistavan tarkoituksena on keventää suhtautumista käsiteltäviä aiheita kohtaan (Linkola 2014, 17). Toisaalta nimi on myös helppo muistaa ja se kuvaa hyvin varsinaisten työpajojen toimintaa. Se siis liittää käsittelyssä olevat, kenties hieman pelottavilta tuntuvat sähköiset välineet johonkin tutumpaan ja käsin kosketeltavaan. Se luo ennalta tietynlaisen mielikuvan toiminnan luonteesta, jonka turvin ohjaaja voi omaksua omalle työlleen valmiita rooleja ja rakenteita.

Työpajafasilitointi

Kuvaan termillä työpajafasilitointi tiettyjä piirteitä, joita Sähköisten jumppakerhojen vetäminen toi esiin. Vapaaehtoisesti paikalle saapuvilla osallistujilla oli usein selvät tavoitteet työpajalle; he halusivat esimerkiksi toteuttaa itselleen tai yritykselleen jonkin uuden tavan näkyä verkossa. Tällaisessa tilanteessa työpajan vetäjän on hyvä kuunnella osallistujien tarpeita ja toiveita ja edetä niiden mukaan. Ei ole välttämättä hyödyllistä pitää kiinni omista esimerkeistä ja valmistelluista sisällöistä, kun osallistujien todellisiin tarpeisiin tarttumalla on mahdollista kohottaa motivaatiota ja oppimista.

Osallistujien tarpeiden huomioiminen johtaa väistämättä ennalta laaditun suunnitelman muuttumiseen. Tämä edellyttää improvisaatiota ja hyväksyvää, myönteistä asennetta. Esimerkiksi yhden osallistujan pulman voi nähdä mahdollisuutena, josta voi lennossa keksiä havainnollistavan ja yleispätevän esimerkin, josta on hyötyä muillekin osallistujille. Näin ohjaaja voi nostaa henkilökohtaiset pulmat yleiselle tasolle, ja yleiset teoriat tulisi samoin kyetä vetämään osallistujien käytännön haasteisiin.

Oma kokemukseni työpajafasilitoinnista avautuu kenties musiikkivertauksella: Pajan vetäminen on kuin jazz-bändin keikka, jossa osa teemoista ja rakenteista on ennalta sovittu. Välillä on irtauduttava improvisoimaan, rakentamaan lennossa tarkoituksenmukaista ja kokonaisuutta tukevaa sooloa, jonka jälkeen taas palataan tutun ja tunnistettavan teeman pariin. Soolot eivät välttämättä aina osu nappiin, mutta tärkeintä on, että musiikki kulkee ja kokonaisuus toimii.

Toimintatapa

Sähköisissä jumppakerhoissa tärkein oppimisen tapa on omin käsin tekeminen. Aiheen käsittely aloitetaan pienellä teoriaosuudella, jonka aikana tutustutaan käsiteltävään ilmiöön, työkaluun tai välineeseen, katsotaan esimerkkejä ja ideoidaan sovelluksia. Tämän jälkeen siirrytään käytäntöön, eli jokainen osallistuja tuottaa pajan aikana ohjaajan johdolla oman toteutuksensa aiheesta. Esimerkiksi blogi-työpajassa kaikki avaavat blogin jollekin ennakkoon valitulle blogialustalle ja harjoittelevat alustan ominaisuuksia, ulkoasun muokkaamista ja julkaisemista. Facebook-pajassa taas käydään läpi henkilöprofiilin perus- ja yksityisyysasetukset, Facebook-sivun luominen ja käyttöönotto sekä ryhmätoiminnon perusteet.

Työskentely työpajoissa on ollut keskustelevaa ja välitöntä. Osallistujat kyselevät rohkeasti ja myös auttavat toisiaan tarvittaessa. Kokemukseni mukaan ilmapiiriä on edistänyt työpajojen tasa-arvoinen asetelma, jossa ohjaajana haluan ihmetellä opetettavia asioita yhdessä osallistujien kanssa ja pyrin välttämään tarpeetonta asiantuntija-auktoriteettia. Kun näytän asioita luokan edessä opettajan tietokoneelta, en peittele virheitä enkä tietämättömyyttäni, kun niitä tulee eteen. Sen sijaan näytän, miten virheen saa korjattua ja kuinka vastauksen löytää tarvittaessa. Uskon, että tällainen ohjaustyyli madaltaa osallistujien kynnystä tuoda esiin omaa epävarmuuttaan ja lisää rohkeutta esittää kysymyksiä.

Tavoitteet

Tavoitteiden asettaminen riippuu työpajan sisällöstä, osallistujien tarpeista ja lähtötasosta ja käytettävissä olevasta ajasta, mutta on tärkeää, että tavoitteita ole määrällisesti liikaa.

Edellä kuvatusta improvisoinnista ja asiantuntijaroolin löysäämisestä huolimatta työpajan tavoitteet pitää määritellä selkeästi sen osaamisen kautta, jonka työpajan osallistuja saavuttaa. Tämä on tärkeää markkinoinnin ja tiedottamisen näkökulmasta, että potentiaalinen osallistuja voi arvioida perehdytyksen hyödyn itselleen, sekä työpajan ohjaamisen näkökulmasta, että vetäjä tietää ne ydinkohdat ja -taidot, jotka on käsiteltävä ja harjoiteltava.

Työpajan tavoitteita määritellessä on hyvä priorisoida ja edetä tärkeimmästä vähäpätöisempiin. Luonnollisesti on huomioitava myös asioiden looginen järjestys, joka tukee tukee etenemistä. Priorisoinnilla voi varmistaa, että esimerkiksi lähtötasoltaan alhaisen ryhmän kanssa ehditään käydä läpi keskeisimmät asiat, jos hitaan etenemisen vuoksi aika loppuu kesken.

Tavoitteiden asettaminen riippuu työpajan sisällöstä, osallistujien tarpeista ja lähtötasosta ja käytettävissä olevasta ajasta, mutta on tärkeää, että tavoitteita ole määrällisesti liikaa. Esimerkiksi muutaman tunnin työpajalle voi riittää kolme päätavoitetta, joiden ympärille voi rakentaa yksityskohtaisemman sisältösuunnitelman, joka voi vielä elää tarpeen mukaan.

Sisältö

Työpajan alkaessa ohjaajan on tiedettävä tarkalleen, mistä lähteä liikkeelle ja mitkä asiat on ehdottomasti käytävä läpi. Pitää valita sellaiset sisällöt ja työtavat, joiden avulla tavoiteltu osaaminen on mahdollista saavuttaa. Tärkeimpien tavoitteiden pohjalta pitää rakentaa etenemissuunnitelma, jossa tärkeimmät asiat käsitellään ensin ja edetään kohti ”kiva tietää” -asioita.

Kokemukseni mukaan vuorovaikutteisessa työpajassa käy usein niin, että keskeisiä asioita käsiteltäessä osallistujat intoutuvat kyselemään ja kokeilemaan niin, että työpajan kattamat asiat laajentuvat luontevasti osallistujien tarpeiden suuntaan.

Olen käyttänyt työpajan suunnittelussa apuna mielikuvaharjoitetta, jossa käyn työpajan sisällön läpi mielessäni kertomuksen muodossa. Eli esimerkiksi blogi-työpjaan liittyen seuraavasti:

Klo 12 työpaja alkaa. Aluksi esittelen työpajan tavoitteet ja sisällöt, jonka jälkeen teemme pienen lähtötasoja ja odotuksia avaavan tutustumisharjoituksen. Klo 12:30 aloitan luento-osuuden, ja klo 12:50 pidämme pienen tauon. Klo 13 aloitamme käytännön harjoittelun, jonka aluksi kaikki luovat ohjatusti blogin Blogger.com -palveluun. Blogin perusasetukset on käyty läpi 13:30 mennessä, jonka jälkeen luomme blogiin yhden sivun ja yhden blogimerkinnän harjoitellen samalla tekstieditorin ominaisuuksia jne.

Sisällön avaaminen kertomuksen muodossa auttaa hahmottamaan rakennetta ja aikataulutusta sekä visualisoimaan työpajan kulun omaan mieleen. Olen huomannut, että ennalta läpi kuljettu tarina auttaa varsinaisessa ohjaustilanteessa, kun vielä huolehdin siitä, että minulla on koko ajan kello näkyvissä ajankulun havainnointia varten.

Rakenne, aikataulu ja vuorovaikutus

Työpajan kulkua on hyvä rytmittää erilaisten työskenkelytapojen ja taukojen avulla. Esimerkiksi luennoinnin ja aktiivisen harjoittelun vaihteleminen auttaa osallistujien vireystilan ylläpitämistä. Sopivissa väleissä pidetyt tauot virkistävät ja helpottavat asioiden omaksumista.

Työpajan vetäjää ennalta määritellyt tauot ja sisältöjen pohjalta rakennettu aikataulu auttavat pysymään tilanteen tasalla. Jos ohjaaja tietää, että puolen tunnin päästä on sovittu tauko, jonka jälkeen siirrytään uuteen asiaan, auttaa se orientoitumaan opettettavaan asiaan ja pysymään suunnassa.

Aikataulutus auttaa myös työpajan jatkokehityksessä. Sähköisten jumppakerhojen osalta esimerkiksi Facebookin yksityisyysasetusten läpikäynti on ollut osio, joka on kerta kerran jälkeen vienyt suunniteltua enemmän aikaa. Tällaisen toistuvan aikatauluongelman havaitseminen toimii ohjaajalle oppimismahdollisuutena, kun se osoittaa oman arviointikyvyn puutteita ja pakottaa tarkastelemaan opetettavaa aihetta uudelleen.

Osallistujaryhmä

Vapaaseen ilmoittautumiseen perustuvien työpajojen tavallinen haaste on osallistujien lähtötason huomioiminen. Ihanteellinen tilanne olisi, että osallistujat olisivat perehdytettävän aiheen osalta suunnilleen samalla tasolla ja että ohjaaja tietäisi ennalta, mikä tuo taso on. Käytännössä on kuitenkin niin, että koulutukseen saapuu ohjaajalle ennestään tuntematon, sekalainen joukko koulutettavia. Asian huomioiminen auttaa lisäämään työpajan mielekkyyttä kaikille osapuolille.

Jos työpajan aloitus onnistuu ja osallistujat tuntevat olonsa turvalliseksi, on vertaistuki oiva tapa pitää eteneminen käynnissä.

Työpajan tavoitteiden ja sisällön sekä näiden pohjalta määritelty valmiustaso pitää viestiä selkeästi, kun tapahtumaa markkinoidaan mahdollisille osallistujille. Osallistujan pitää kyetä arvioimaan, ovatko työpajan tavoitteet hänelle mieluisat, onko käsitellyistä sisällöistä hyötyä ja hallitseeko hän taidot, joita pajaan osallistujalta odotetaan. Jos osallistuja tästä huolimatta saapuu työpajaan joko puutteellisin taidoin tai asiat jo ennakkoon osaavana, ei hän voi olettaa, että työpajassa välttämättä voitaisiin edetä hänen odotustensa mukaisesti.

Työpajan aluksi on hyvä pyrkiä selvittämään ryhmän keskimääräistä valmiustasoa ja odotuksia. Perinteisesti tämän voisi tehdä esittäytymiskierroksella, mutta Sähköisissä jumppakerhoissa olen käyttänyt aktiivisempaa fasilitointimenetelmää, jota kutsutaan cocktail-tilaisuudeksi. Siinä osallistujat ohjataan esittäytymään toisilleen pienryhmissä ja vaihtamaan ajatuksia päivän aiheeseen ja odotuksiin liittyen. Kun työpajan vetäjä osallistuu kierrokseen, pääsee hän tutustumaan ryhmäläisiin ja heidän odotuksiinsa keskustellen yleensä melko jäykäksi jäävän esittelykierroksen sijaan. Samalla myös ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa paremmin.

Ennakkovalmisteluista ja tutustumisesta huolimatta on valmistauduttava siihen, että ryhmän jäsenillä erilaiset tavoitteet ja valmiudet työpajan aihetta kohtaan. Jos työpajan aloitus onnistuu ja osallistujat tuntevat olonsa turvalliseksi, on vertaistuki oiva tapa pitää eteneminen käynnissä. Toistuvasti käy niin, että osallistujat pohtiva ääneen eteen tulleita ongelmia, ja joku ryhmäläinen auttaa häntä eteenpäin. Tällaisen vuorovaikutuksen toteutuminen edellyttää työpajalta avointa ilmapiiriä ja ohjaajan selvää hyväksyntää keskustelulle, kyselemiselle ja toisten auttamiselle.

Lopuksi

Toiminnallisiin työpajoihin pohjautuva perehdyttäminen on ihanteellinen toimintatapa, kun aikaa on niukasti ja se halutaan käyttää konkreettisten tulosten saavuttamiseen. Ohjaajalta työpajan vetäminen vaatii hyvää aiheen hallintaa, tavoitteiden ymmärrystä, suunnittelmallisuutta sekä uskallusta luopua ennakkosuunnitelmasta tilanteen niin vaatiessa.

Toivottavasti tämä kirjoitukseni on avuksi muille työpajojen vetäjille, perehdyttäjille, opettajille ja kouluttajille, jotka kamppailevat samojen haasteiden parissa.

Lähteet

• Linkola, Jussi 2012. Sähköiset jumppakerhot – Sosiaalisen median koulutuskonseptin suunnittelu, testaus ja jatkokehitys Vyyhti-projektissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 29.1.2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511602
• Vyyhti 2014a. Vyyhti. Viitattu 29.1.2014. http://vyyhti.metropolia.fi/vyyhti/
• Vyyhti 2014b. Sähköiset jumppakerhot. Viitattu 29.1.2014. http://vyyhti.metropolia.fi/tuloksia/sahkoiset-jumppakerhot/

Artikkeli julkaistu alun perin Vyyhti-hankkeen verkkojulkaisussa 31.3.2014.

Kansikuva: OFFICIAL LEWEB PHOTOS (CC BY 2.0).

Mainio kooste fasilitoinnin piirteistä ja peruskäsitteistä by Anne Rongas.

World Café on yksi fasilitoinnin perusmenetelmistä. Näiden linkkien takaa löytyvät menetelmän kuvaus ja yleisluontoiset toteutusohjeet.

• Lataa kirja PDF-muodossa: Yhteistoiminnan rakentajat – Kokemuksia fasilitoinnista (PDF 435 kB).

Kirjaan on koottu useiden kirjoittajien kokemuksia erilaista fasilitointiprosesseista. Kirja jatkaa Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurin ja luovan alan mikrokirjasarjaa. Antoisia lukuhetkiä kirjamme parissa.

Tässä mikroartikkelissa käsittelen fasilitoinnin muotoja ja tarvetta kurssilla, jonka tavoitteena on yhteisöllisen verkon välineiden ja toimintatapojen omaksuminen osaksi osallistujien työrutiineja.

Sosiaalisen median koulutusohjelma Soma on Ylen ja Metropolia ammattikorkeakoulun mediakeskus valon järjestämä opintokokonaisuus, jossa perehdytään sosiaalisen median välineisiin journalistisen työn näkökulmasta. koulutuksen tavoitteena on tukea Ylen työntekijöiden toimintaa yhteisöllisessä verkossa. (Linkola 2011, 31).

Somakoulutus sisältää kolme noin kuukauden välein tapahtuvaa lähiopetuspäivää sekä niiden välillä tehtäviä yksilö- ja ryhmätehtäviä. Oppimisen kohteena ovat eri verkkovälineet ja sosiaalisen median palvelut, joten on luontevaa, että osallistujien etenemisen seuraaminen ja ohjaus tapahtuu verkossa. Fasilitoinnin rooli ei rajoitu oppimisen mahdollistamiseen vaan se toimii yhtenä esimerkkinä ja harjoituksena kurssin osaamistavoitteiden saavuttamisessa.

Fasilitoinnin keinot Somakoulutuksessa

Somakoulutuksen lähiopetus on minimoitu kahteen opetuspäivään sekä kolmanteen päivään, jonka kuluessa esitellään harjoitusprojekteja ja keskustellaan. Ennen ensimmäistä lähipäivää tehtävät harjoitukset luovat pohjan itsenäisten työskentelyjaksojen aikana tapahtuvalle ohjaustoiminnalle. Ennakkotehtävät sisältävät tutustumista valittuihin sosiaalisen median palveluihin, muiden kurssilaisten ja ohjaajien kanssa verkostoitumista sekä liittymisen ohjauksen kannalta tärkeään kursin omaan Facebook-ryhmään. Tavoitteena on, että ensimmäisen päivän jälkeen osallistujien välille on rakentunut yhteyksiä, jotka mahdollistavat sisältöjen jakamisen, tiedon löytämisen, vertaistuen ja keskustelun ohjaajien kanssa verkon välityksellä.

Kurssilla hyödynnetään vain avoimia ja vapaasti käytettäviä sosiaalisen median palveluja. Näin ollen esimerkiksi Metropolian ja Ylen sisäiset työkalut on rajattu pois valikoimasta. Fasilitoinnin kannalta kahdella työkalulla on erityinen rooli.

Kurssiblogi

Koulutus on jatkunut nyt viiden toteutuksen verran. Kurssiblogi on toiminut tämän ajan, syyskuusta 2009 alkaen, kurssilaisten yhteisenä julkaisualustana (Aalto 2009). Blogi on julkinen ja siihen julkaistaan tehtävänannot, ryhmä- ja yksilötehtävien palautukset sekä muut koulutukseen liittyvät merkinnät. Blogi toimii kaikkien Somakoulutuksiin osallistuvien ja ”Soma-alumnien” kohtauspaikkana, joka aktivoituu aina käynnissä olevan kurssin toiminnan myötä.

Yhteisblogi, jossa tällä on hetkellä 76 jäsentä, on ajan myötä rakentunut voimavara. Uudet blogimerkinnät tavoittavat laajan vertaisryhmän ja vanhoista merkinnöistä löytyy vinkkejä ja esimerkkejä aikaisempien kurssilaisten tekemisistä. Ohjaaja voi herättää keskustelua blogimerkintöjen kommenteissa, antaa palautetta ja ohjausta eteenpäin tiedon lähteille.

Facebook-ryhmä

Käynnissä olevan kurssin suljettu Facebook-ryhmä on osoittautunut hyväksi tavaksi koordinoida toimintaa ja ohjata osallistujia. Siinä missä blogi toimii mietittyjen, laajojen tehtävien palautuskanavana, sopii Facebook-ryhmä kevyempään ja vapaamuotoisempaan keskusteluun, tunnelmien tiedusteluun ja kannustamiseen. Facebookin eduksi on laskettava sen käytön yleisyys; lähes kaikilla Somakoulusten osallistujilla on valmiina Facebook-tili, joten ryhmään liittymisen ja käytön omaksumisen kynnys on matala.

Muu toiminta verkossa ja lähikontaktissa

Edellä mainittujen, erityisesti kurssin yhteisoiminnan koordinointiin valittujen välineiden lisäksi on tärkeää huomioida muut kurssilla opiskeltavat verkkovälineet. On hyvä seurata ja kommentoida opiskelijoiden tekemiä kokeiluja ja tarvittaessa opastaa ja antaa vinkkejä.

Koska varsinaisia lähiopetuspäiviä on vain kaksi, on niillä erityisen suuri merkitys. Lähipäivien sisällöt, harjoitusten painotukset ja tehtävien annot on suunnattava siten, että ne motivoivat etäjaksojen aikasta toimintaa.

Aktivointi

Somakoulutuksessa halutaan kannustaa itsenäiseen, omista lähtökohdista ja tarpeista syttyvään oppimiseen. Lähipäivien välille on varattu aikaa, koska omien työtapojen ja rutiinien muuttaminen ei tapahdu nopeasti. Ohjauksen kannalta tämä on haasteellista. Ohjaukselle ja vertaistuelle olisi luotava helposti lähestyttävä ympäristö, jossa osalistujat ja ohjaajat voivat kohdata vaivattomasti.

Tämän päivän verkkovälineillä monipuolisen viestinnän mahdollistavan yhteistyötilan rakentaminen on yksinkertaista. Pelkkä kohtauspaikan tarjoaminen ei kuitenkaan riitä. Osallistujien motivaatiosta ja oman oppimisprojektin aktiivisuudesta huolimatta aktiivisuus kurssin työympäristossä voi jäädä vähäiseksi ilman ylläpitävää toimintaa. Suunnitelmallinen ja onnistunut fasilitointi synnyttää osallistujalle tunteen kurssin aktiivisesta läsnäolosta, vaikka itse toiminta, opiskelu ja oppiminen on itsenäistä. Jos lähtökohtana omien oivallusten ja kokemusten kautta syntynyt osaamisen jakaminen, täytyy ohjaajien ottaa vastuu toiminnan aktivoimisesta ja ylläpitämisestä. Verkossa tämä tarkoittaa korostuneen aktiivista roolia kuulumisten kyselijänä, avun tarjoajana, vinkkien antajana ja osallistujien törmäyttäjänä. Yhteistoiminta ei synny puitteiden luomisella vaan oman osallistumisen ja innostumisen kautta.

Lähteet

Aalto, Tuija 2009. Uusi koulutus käynnistyy pilotilla. [verkkodokumentti] http://somakoulutus.posterous.com/uusi-koulutus-kaynnistyy-pilotilla (Luettu 31.10.2011)

Linkola, Jussi 2011. Kokemuksia avoimesta SOMA-suunnitteluprosessista. Teoksessa Opetuksen avoin suunnittelu. Kokkonen, Juhana & Linkola, Jussi (toim.) 2011. Helsinki: Metropolian digipaino.

Muita mikrokirjaan kehittelillä olevia artikkeleita

• Fasilitointi työyhteisössä, kokemuksia Vyyhtissä – Milla Laasonen
• Fasilitoinnin ulkoiset puitteet – Juhana Kokkonen
• Fasilitoijan ominaisuudet – Juhana Kokkonen