• FITech selvitti: Miten vähentää keskeyttämistä verkkokursseilla?
• Suora linkki PDF-tiedostoon: Verkko-oppimisen dropout – Miten edistää läpäisyä ja vähentää keskeyttämistä yliopistojen verkkokursseilla?

Selvityksen esittämät suositukset ovat selkeät, mutta saattavat arjen tiimellyksessä päästä unohtumaan:

1. Kursseille tulee rakentaa mahdollisuuksia opiskelijoiden keskinäiseen sekä opiskelijan ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen.
2. Sisällöllistä ja teknistä tukea on tarvittaessa oltava tarjolla. Varmista, että opiskelijoilla on tiedossaan yhteyshenkilön yhteystiedot.
3. Opettaja lähettää kurssin keskivaiheilla viestin, jossa kerrotaan miten toimia, jos on jäänyt kurssilla jälkeen.
4. Ennen kurssin alkua opiskelijoiden opiskelu- ja tietotekninen osaamistaso testataan ja tarjotaan tukea valmiuksiltaan heikoille.

Kirja on selkeästi kirjoitettu katsaus oppimiseen, verkkokurssin rakentamiseen sekä muotoilutyökaluihin, joita voi käyttää kurssin suunnittelun ja rakentamisen tukena. Lataa tai lue kirja täältä:

• Verkko-oppimisen muotoilukirja – Käytännön työkaluja laadukkaan verkko-oppimisen muotoiluun (PDF-tiedosto)
• Oppimismuotoilun työkalupakki (PDF-tiedosto)
• Lisätietoja kirjasta Fitechin sivuilla (muun muassa englannin- ja ruotsinkieliset versiot)

• Verkkokurssit ketterästi AgileAMK-mallilla (PDF)

Julkaisussa esitellään ketterään verkkokurssikehitykseen soveltuva AgileAMK-malli, laatukortit pedagogisten ja sisällöllisten ratkaisujen tueksi sekä ohjeistetaan käytettävyyden huomioimisessa. Myös vertaisarvioinin ja opetusvidoiden suunnittelu käsitellään kattavasti.

Julkaisu on suositteltavaa luettavaa kaikille verkkokurssien kehittämisestä kiinnostuneille.

Kirjoitin aiheesta kaksi blogimerkintää melko tarkalleen kolme vuotta sitten, kun olimme käyttäneet menetelmää ensimmäisen kerran: Verkkokurssin suunnittelua Carpe Diem -menetelmällä ja Carpe Diem -suunnittelun 2. päivä. Oli mukava palata noihin innostuneisiin kehittämistunnelmiin.

Sanna Ruhalahti, Markus Söderlund ja Päivi Timonen ovat julkaisseet verkkoartikkelin, joka käsittelee opiskelijoiden oppimiskokemuksia Distanssi-hankkeen cMOOC-jaksoilla.

Artikkeli pohjautuu keväällä 2017 järjestettyjen kolmen cMOOC-opintojakson osallistujille tehtyihin palautekyselyihin.

Kurssien toteutukseen voi tutustua esimerkiksi tämän Verkkokurssin rakentumisesta – tapaus Distanssi -blogikirjoitukseni myötä.

Distanssi-hankkeen kuulumisia

Digitaalisen nuorisotyön kolmen kurssin kokonaisuus järjestettiin keväällä 2017 toisen kerran. Kursseille osallistui nuorisoalalla työskenteleviä ja alaa opiskelevia ympäri Suomen. Osallistujamäärät olivat alhaisemmat kuin keväällä 2016, mutta kenties kurssien jatkokehityksen ansiosta läpäisyprosentti nousi jonkin verran.

Osallistujamäärät keväiden 2016 ja 2017 kursseilla

Kurssit jatkuvat jo syksyllä 2017, tosin suunnitelmissa on aiempaa kevyemmin ohjattu kokonaisuus. Toisin sanoen opiskelu on itsenäisempää kuin aiemmin, tai ainakaan valmentajat eivät seuraa kurssien etenemistä yhtä tiiviisti kuin aiemmilla kursseilla.

Tervetuloa mukaan, kurssit avautuvat Distanssin kurssialustalle kesän jälkeen.

Osaamismerkkistandardi mahdollistaa muun muassa sen, että eri tahot voivat myöntää osaamismerkkejä eri verkkopalvelujen ja oppimisympäristöjen kautta, merkit ovat määrämuotoisia ja merkin saaja voi tallettaa merkit keskitetysti sekä valita, missä yhteydessä hän niitä esittelee.

Osaamismerkin luominen ja myöntäminen

Open Badge -standardi määrittelee merkin teknisen ja sisällöllisen rakenteen. Merkki muodostuu kuvamerkistä ja kuvamerkkiin ”leivotusta” metatiedosta, josta löytyvät muun muassa tiedot merkin myöntäjästä ja saamiskriteereistä. Myös saajan nimi sekä tunnisteena toimiva sähköpostiosoite ovat sisällä merkin metadatassa.

Yksinkertaisin tapa merkkien luomiseen on käyttää jotain valmista sovellusta tai verkkopalvelua. Tähän on runsaasti vaihtoehtoja, esimerkiksi:

Moodle-oppimisympäristössä voidaan ottaa käyttöön osaamismerkki-moduuli, jolloin ympäristön kautta voidaan luoda ja myöntää merkkejä.

Open Badge Factory on suomalaisen Discendum Oy:n palvelu, jossa organisaatio voi ylläpitää osaamismerkkejään. Maksuttomalla Open Badge Factory -tilillä voi luoda kaksi osaamismerkkiä. Laajin palvelukokonaisuus maksaa 600 euroa vuodessa, sillä voi luoda rajattomasti merkkejä ja hallinnoida niitä monipuolisesti.

Credly on Open Badge Factoryn kaltainen palvelu, jonka kautta merkkejä voi luoda, myöntää ja vastaanottaa.

BadgeOS on WordPress-lisäosa, jonka avulla osaamismerkit voidaan integroida WordPress-pohjaiselle verkkosivustolle. Open Badge -yhteensopivuus saavutetaan edellä mainitun Credlyn avulla, eli WordPressissä BadgeOS:lla myönnetty merkki voidaan automaattisesti tallentaa käyttäjän Credly-tilille.

Osaamismerkin vastaanottaminen ja tallentaminen

Saadun osaamismerkin voi tallentaa omalle tietokoneelle, mutta merkin esittelyn mahdollistamiseksi se kannattaa tallentaa johonkin Open Badge -yhteensopivaan palveluun, esimerkiksi:

Backpack on Mozillan tarjoama osaamismerkkien tallennuspaikka.

The Backpack supports this standard by providing a safe independent locker, sitting in the background, giving individuals the confidence that their badges can always be accessed.

Open Badge Passport on Discendum Oy:n vaihtoehto, joka toimii sujuvasti Open Badge Factoryn kanssa. Palvelu on maksuton.

Credly toimii myös merkkien tallennuspaikkana.

Lisämahdollisuuksia merkkien myöntämiseen ja vastaanottamiseen Open Badge -sivustolla.

Osallistuin julkaisuun kirjoituksellani cMOOC-toteutus Moodlerooms-alustalla. Kokemuksia ja suosituksia, joka on luettavissa myös täällä Tarkkaamo-blogissa.

Tämän vuoden teema oli Owning Learning:

Tomorrow’s learning is about ownership. We will own our learning. We will control what, where, when and how we learn.

We will access, link, combine, interpret and interact with knowledge. We will be empowered as never before. We will make learning work for us.

Mietteitä konferenssista

Keskiviikko ja Pre-Conference Worksopit

Keskiviikon Pre-Conference Workshop -tarjonnasta osallistuin aamupäivän A Knowledge Exchange on Open Education: in Search of Sustainable Models sekä iltapäivän DistancE-Learning in Europe – Exchanging Experiences and Knowledge -työpajoihin.

Aamupäivän session tavoitteena oli pohtia taloudellisesti kestäviä vaihtoehtoja avointen oppiresurssien (OER) tuottamiseen ja ylläpitämiseen. Itselleni session kiinnostavuutta lisäsi se, että kaikki oman pöytäni keskustelijat olivat eri maista, joten oppimateriaalien avaamiseen tuli monipuolisia näkökulmia.

Pöydässäni oli muun muassa Open Education Consortiumin hallituksen jäsen Stavros Panagiotis Xanthopoylos.

Yhdessä pöydässä käsiteltiin MOOCeja muun muassa tämän esimerkin kautta:

Aamupäivän session live-muistiinpanot.

Iltapäivän sessio sisälsi ajankohtaisia, etäopetukseen liittyviä tapausesimerkkejä. Yksi hyvä kiteytyskin tarttui mukaan:

Tämä koskettaa ainakin keväällä 2017 järjestettävää Distanssin cMOOC-kokonaisuutta, jossa aiomme jossain määrin hyödyntää Flipped Classroom -ideaa webinaarityöskentelyssä.

Torstai – Opening Plenary ja muu ohjelma

Avauskokoontuminen koostui kolmesta puheenvuorosta. Tricia Wang heitti ohimennen ajatuksen MOOCs Suck!, joka jäi puheisiin koko konferenssin ajaksi. Muuten tästä sessiosta jäi mieleen tekoälypainotus, joka tuntui toistuvan myös muualla konferenssiohjelmassa.

Vaikuttaisi siltä, että tekoäly on opetusteknologia-alalla yksi tulevaisuuden trendi, ja siihen liittyen voisi pohtia, kuinka tekoäly voi toimia opettajan tukena? Toisaalta jossain sessiossa ainakin otsikkotasolla maalailtiin uhkakuvaa tekoälystä opettajan korvaajana.

Seuraavaksi sessioksi valikoitui Gilly Salmonin pitämä Education 1.0 to 3.0. Tämä oli pienoinen pettymys, koska suuri osa ajasta kului eriväristen nauhojen heittelemiseen yleisön joukkoon, jonka jälkeen nauhojen risteyskohtiin jääneiden osallistujien tuli keskustella keskenään nauhojen edustamien asioiden yhteisvaikutuksista.

Iltapäivän sessiona oli itselleni päivän kiinnostavin The New MOOC Look: Creating Tomorrow’s Digital Education Experience -sessio, jossa esiteltiin ajankohtaisia kokemuksia MOOCeista. Kenties kiinnostavinta antia tässä sessiossa oli syventyminen verkko-opetuksessa käytettäviin videoihin, ja tähän liittyen esiteltiin esimerkiksi tätä videokoostetta:

Perjantai – Plenary ja sessiot

Perjantain avauskokoontumisista aiheeksi valikoitui Limitless Learning. Puhujat olivat taitavia ja vakuuttavia, mutta asiat liikkuivat sen verran yleisellä tasolla, ettei oikein mitään hyviä kiteytyksiä jäänyt mieleen. Seminaarikaverini Markus sentään poimi yhden, muistaakseni Diana Laurillardin, ajatuksen:

Perjantain vaikuttavin esitys omalta kohdaltani oli MIT:n Philipp Schmidtin How MIT (Really) Learns. Philipp käsitteli esityksessään MIT:n hakkeri-filosofiaan perustuvia oppimismalleja ja esimerkkejä. Hyvänä luentokikkana tässä toimi paperilennokkien taittelu, jotka luennoitsija pyysi lopuksi heittämään ilmaan.

Hakkerietiikkaa Philipp Schmidtin esityskalvosta:

Muita havaintoja

Suomalainen Caleidon Oy oli yksi konferenssin sponsori ja näytteilleasettaja. Tutustuimme Caleidonin Tuudo-sovellukseen, jota he tarjoavat oppilaitoksille opiskelijoiden arkea helpottavaksi työkaluksi.

Konferenssin avainsanoja olivat ainakin MOOC, AI (Artificial Intelligence) ja oppimisen omistajuus.

Näytteilleasettajista suurin osa oli erilaisten verkko-oppimisympäristöjen ja video-opetusvälineiden tarjoajia.

Lopuksi

OEB on valtavan suuri tapahtuma, jonka lukuisten päällekäisten sessioiden välissä luoviminen on taitolaji. Välillä valinnat onnistuvat, mutta välillä sessiossa istuessaan toivoo valinneensa toisin.

Maailman esimerkkejä nähtyään voi uskoa, että Suomessa verkon opetuskäytössä ollaan ajan hermolla ja etunenässä uusien mahdollisuuksien kartoittamisessa. Eroja vuoden 2010 tapahtumaan ei juuri ollut, konferenssin konsepti ja käytännön järjestelyt olivat hyvin samankaltaiset. Joitain uusia painotuksia ja kuumia sanoja toki oli mukana. Berliini on upea kaupunki.

Ossi Luoto – Mikä saa meidät toimimaan yhdessä?

Ossi Luoto kertoi kokemuksiaan siitä, kuinka monista toimijoista rakentuvat projektitiimit saadaan toimimaan yhdessä. Hyvä kiteytys Ossin puheenvuorossa oli se, että lähtökohtana täytyy olla kohderyhmä ja aito tarve, josta syntyy tavoite. Sen jälkeen mietitään, mitä ja miten tehdään:

1. Kenelle – Lähtökohta
   • Kohderyhmät
2. Miksi – Tavoite
   • Tarpeet, toiveet
3. Mitä ja Miten – Tehtävä
   • Valitut teot
   • Ohjeet, tavat tehdä ja toimia

Ossin esityksen jälkeen kuulimme tapausesimerkkejä Vantaalta:

Matti Luhtala, SmartLab Vantaa

SmartLab Vantaa on hyödyntänyt muun muassa erilaisia luovia menetelmiä, kuten design-pelit, experience-prototyypit, sarjakuvat, draama-menetelmät sekä klikkailtavat prototyypit ja vuorovaikutteiset demot, käyttäjähtöisen suunnittelun tukena (SmartLab Vantaa).

SmartLabin arvot kiteyttävät mielestäni hyvin käyttäjälähtöisen suunnittelun eri puolia:

Osalliset suunnittelijoina
Projektin osalliset, kuten kuntapalveluista vastaavat ja palveluiden loppukäyttäjät ovat mukana kaikissa suunnitteluvaiheissa.

Design-materiaalit
Suunnittelussa tärkeää on päästä muokkaamaan palveluiden muotoa aistillisuuden kautta. Siten esimerkiksi värit, muoto, ääni, tuntuma, pintaus jne. sekä algoritmit, avoin data, sovellukset ja järjestelmät ovat materiaaleja, jotka antavat muodon prototyypille.

Konkretia
Kaikista vaiheista syntyy konkreettinen tuotos. Luonnokset, konseptit, prototyypit ja prosessimallit mahdollistavat tuotoksien arvioinnin ja muokkaamisen.

Design-empatia
Empatian keinoin voidaan asettua toisen asemaan ja ymmärtää sitä kautta osallistujien toiveet design-prosessin aikana.

Esteettinen kokemus
Tarjoaa linssin tarkastella tekemistä ja tuotoksia.

SmartLab Vantaa

Tällaiset selkeät tiivistykset ovat mukavia herättelyjä arjen puurtamisen lomassa.