Ensimmäisen kurssipäivän muistiinpanot.

Virittämisestä, kompromissiviritys

Käytin suuren osan päivästä huuliharppujen virittämiseen. Tässä pääsi yllättämään prosessin hitaus, kun kielet on käytävä läpi yksitellen, hioa materiaalia kielestä, tarkistaa vire ja jatkaa tai siirtyä seuraavaan kieleen. Lisäksi kielen vireeseen vaikuttaa puhalluksen tai imun voima ja ilman suuntaus. Eli varsin tarkkaa puuhaa, joka varmasti kokemuksen myötä nopeutuu. Sain kuitenkin useamman harpun mielestäni riittävän hyvään vireeseen.

Virittämisessä minua askarruttivat eriluonteiset vireet eli puhdas-, tasavireinen– ja kompromissiviritys. Tasavireeseen harpun voisi virittää viritysmittarilla, mutta tuolloin soinnut eivät kuulosta miellyttävän pehmeiltä. Kaipasin siis vinkkiä kompromissivirityksen tekemiseen, ja opettaja vinkkasi lähteen:

• Compromise temperaments for the harmonica

Lähdettä tiivistäen perussävelet ja kvintit viritetään viritysmittarilla täsmälleen +/-0 -vireeseen, suuret terssit -5 (tai -10) senttiä alle ja kvartit 5 tai 10 senttiä alle (tai yli) tasavireen. Eli bluesharpussa:

• 1, 3, 4, 6, 7, 9 ja 10 puhallukset +/-0
• 1, 2, 4, 6, 8 ja 10 imut +/-0
• 2, 5 ja 8 puhallukset, 3 ja 7 imut (suuret terssit) -5 tai -10
• 5 ja 9 imut -5 tai -10 (tai +5 tai +10)

Näiden ohjeiden lisäksi pitää luonnollisesti kuunnella omia mieltymyksiä ja hakea omaan soittoon sopivat vireet. Eli harjoittelua ja kokeilemista tämänkin taidon oppiminen vaatii. Itselläni erittäin tarkkaan virittämiseen voi haasteena olla nykyinen viritysmittarini, jossa viretaso näkyy 10 sentin tarkkuudella, mutta luulenpa, että tämä toistaiseksi riittää tarpeisiini.

Tässä vielä Hohnerin video-opas virittämisestä:

Työkalujen valmistusta

Erittäin hyödyllien osuus kurssilla oli mahdollisuus valmistaa harppujen huoltamiseen sopivia työkaluja. Itse ehdin työstää penkkihiomakoneella jakotulkkisarjasta puhalluskielten virittämistä helpottavan työkalun sekä naulakiinnitysten avaamista helpottavan, talttamaisen työkalun. Jälkimmäistä voi käyttää esimerkiksi Hohner Marine Band -harppujen kuorien avaamiseen tai nauloilla kiinni olevien kielilaattojen irti nitkutteluun.

Tiivistämistä ja puhdistamista

Tiivistämiseen tuli Joukolta jälleen kekseliäs idea. Tässä kohteena on huuliharpun kuorten etureunan tiiviys, jota parannettiin (tai varmistettiin tiiviys) apteekista saatavalla silikoniteipillä. Teipistä leikattiin kannen etureunan levyinen pala, liimattiin se kannen sisäpinnalle, taivutettiin etureunan alta ja leikattiin ylimääräinen suikale pois. Näin kannen ja kielilaatan tai kamman väliin saadaan huomaamaton silikonitiiviste, joka varmistaa sen, että ilma ei vuoda kansien välistä vaan ohjautuu harpun sisään. Valitettavasti näyttää siltä, että tätä kyseistä teippiä ei löydy apteekeista ainakaan tällä hetkellä.

Puhdistamiseen liittyen tallennan tähän niin ikään apteekkitavaraa olevan puhdistusainepullon kuvan. En vielä onnistunut löytämään kyseistä ainetta, mutta eiköhän tätä tai vastaavaa vielä jostakin jossain vaiheessa löydy.

Harmonetta

Jouko esitteli Hohner Harmonetta -huuliharpun, jota hän soittaa paljon ainakin Svängin kappaleissa. Soittimessa on mainio, haitarimainen soundi, mutta sen monimutkaisen ja hienovaraisen mekaniikan vuoksi soittokunnon ylläpito voi kuulemma olla melko työlästä. Laitteen sisuksiin vilkaisun jälkeen tämä oli helppo uskoa.

Kielen vaihtaminen

Jouko antoi myös demonstraation huuliharpun kielen vaihtamisesta. Toimenpide vaatii soveltuvia työkaluja ja tarkkuutta, mutta on opittavissa oleva taito tämäkin. Muutamia huomioita ja muistiinpanoja asiaan liittyen:

• Ensin poistetaan vanha kieli. Kielen niitti irroitetaan painamalla se ulos sopivaa vastakappaletta vasten. Joukolla oli tähän pihdit, joissa toisessa leuassa sopivan kokoinen piikki ja toisessa reikä (Seydel myy tähän tarkoitukseen omaa työkalua). Puristettaessa piikki työntää niitin reikää vasten ulos. Toisessa välineessä oli vain sopivan kokoinen reikä, jota vasten niitti voidaan painaa ulos sopivan kokoisella piikkityökalulla.
• Ihannetilantessa uusi kieli on kielilaatan aukkoon valmiiksi sopiva, jolloin kieltä ei tarvitse lyhentää tai manipuloida kielilaatan aukkoa pienemmäksi (tämäkin kuulemma onnistuu ainakin messinkilaattojen yhteydessä).
• Uuden kielen vireen olisi hyvä olla enintään yhden sävelaskeleen (sekunti) yli tai alle sävelen, jota tavoitellaan. Ihanteellista tietysti olisi, jos kieli olisi valmiiksi mahdollisimman sopivan vireinen, ettei sitä tarvitse tarpeettomasti virittämisen yhteydessä käsitellä ja kajota sen sointiominaisuuksiin.
• Niitin aukkoa suurennetaan ruuville sopivaksi, minkä jälkeen reikään tehdään kierteet. Näihin molempiin tarvitaan oma työkalu. Jos kierteen tekeminen ei onnistu tai kierre pettää, voidaan käyttää mutteria ruuvin vastakappaleena (nämä ovat todella pieniä osia ja niiden käsittely vaatii tarkkuutta).
• Kun reikää manipuloidaan, pitää reuna aina hioa sileäksi. Kielen pitää asettua kielilaattaa vasten tasaisesti, ja pienimmätkin metalliröpelöt voivat pilata soinnin.
• Uuden kielen reiän on hyvä olla vähän kiinnitysruvia suurempi, jolloin kieltä voi hieman liikuttaa ruuvin ympärillä ja se on helpompi keskittää kielilaatan aukkoon. Jos kielen reikää suurennetaan, pitää tämäkin muistaa hioa tasaiseksi, että kieli asettuu tiiviisti kielilaattaa vasten.
• Kieli pitää panna paikoilleen oikein päin. Laattaa vasten asetetaan puoli, joka on täysin tasainen.
• Kun kieli on saatu ruuvilla kiinni, säädetään se oikealle paikalle, viritetään ja säädetään muuten kuntoon.

Tässä Hohnerin video-opas, jossa näkyvät kaikki kielen vaihtamisen työvaiheet ja työkalut:

Kielen vaihtaminen voi tuntua suuritöiseltä urakalta, mutta jos harppu on aiemmin säädetty soittajalle sopivaksi ja viritetty kohdilleen, on pienempi työ vaihtaa yksi kieli kuin koko harppu ja säätää se kokonaan alusta saakka.

Lopuksi

Tämäkin kurssipäivä osoittautui todella antoisaksi. Oli mukavaa puuhastella ja seurata kurssikavereiden säätöprojekteja. Hieman jäi harmittamaan, kun en ehtinyt tehdä omaa, kielten manipuloimiseen soveltuvaa työkalua tarjolla olleesta messinkilevystä. Myös kielten asennon säätämiseen soveltuva vääntöavain jäi tekemättä. Päivän päätteeksi väläyteltiin ajatusta mahdollisesta jatkokurssia, jossa voitaisiin mennä syvemmälle esimerkiksi bluesharpun säätämisessä overblow– ja overdraw-tekniikoita varten. Jään innolla odottamaan jatkoa ja siihen saakka yritän ylläpitää ja kehittää opittuja taitoja parhaani mukaan.

Kurssi on tarkoitettu musiikinopiskelijoille, -harrastajille ja -ammattilaisille, joita kiinnostaa soitintietous huuliharppuun liittyen sekä soittimen rakenteen ja ominaisuuksien tuntemus, oikeanlainen säilytys, puhdistus, viritys, pienten huoltotoimenpiteiden tekeminen ja kustomointi. Kurssilla luodaan katsaus erilaisiin huuliharppuihin. Opiskelija voi ottaa kurssille mukaan oman soittimen, joka toimii harjoittelun ja havainnoinnin välineenä; soittimia voidaan purkaa, puhdistaa, huoltaa, korjata ja kasata – näin soittimesta saa mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan, kuinka se on rakennettu, mitä muusikko itse voi soittimelle tehdä ja kuinka sitä voi itse huoltaa.

Kurssin kuvaus Taideyliopiston avoimen yliopiston kurssisivulla

Kurssi on kaksipäivänen, ja opettajana on Jouko Kyhälä, huuliharpun soitosta väitöskirjankin tehnyt muusikko, säveltäjä ja opettaja. Joukon soittoon voi tutustua esimerkiksi huuliharppuorkestesteri Svängin tuotannon kautta. Tässä malliksi yksi omista suosikeistani, jossa Jouko (toinen vasemmalta) soittaa Hohnerin Harmonetta-huuliharppua:

Huuliharpun perusteita

Aloitimme kurssin pienellä katsauksella huuliharpun äänenmuodostukseen. Aiheesta löytyy mainio verkkolähde:

• Huuliharppu.fi, ja sieltä
• Huuliharpun rakenne ja toiminta

Samalta sivustolta löytyy myös tietoa harppujen virittämisestä, korjaamisesta ja säätämisestä.

Harput auki ja hommiin

Pienen intron jälkeen kaivelimme harput esiin ja aloimme säätää. Itselläni oli mukana muutama harppu, jotka olivat soittamisen myötä menneet epävireeseen tai olleet epävireisiä jo ostettaessa. Lisäksi otin mukaan kromaattisen harppuni, jota olen aina toisinaan hieman soitellut, mutta kokenut sen olevan hieman jäykkä ja huonosti syttyvä. Jouko testasi harppua ja totesi sen olevan oikein hyvä. Eli treenaamaan sitä soittamista.

Virittämisen lisäksi osallistujilla oli tarvetta myös hieman suuremmille operaatioille. Arilla oli vanha harppu, jonka kampa oli taipunut kaarelle. Tämä otettiin käsittelyyn siten, että kampa puristettiin kahden suoran puupalan väliin oikenemaan. Ensi sunnuntaina projekti jatkuu todennäköisesti kamman hiomisella (mitä tasaisempi kamman pinta on, sitä tiiviimmin kielilaatta asettuu kiinni, eikä ilmaa pääse vuotamaan) kielilaattojen kiinnittämisellä ruuvein sekä harpun virittämisellä.

Matin kromaattiseen harppuun aloitettiin kielilaattojen kiinnitysnaulojen korvaaminen ruuvein. Ruuvikiinnityksellä laatat saa tiiviimmin kiinni, eli tässäkin pyritään tiiviyden parantamiseen ja toisaalta myös tulevien huoltojen helpottamiseen, kun kielilaatat voi irrottaa ja kiinnittää helposti ja tiiviisti takaisin. Huomioitavana asiana jäi mieleen se, että naulat kannattaa käsitellä yksi kerrallaan, eli naula pois, reikä valmiiksi ja ruuvi paikoilleen, ja sitten seuraavan naulan kimppuun. Jos kaikki naulat irrottaa kerrallaan, käy ruuvireikien poraaminen erittäin vaikeaksi, kun kielilaatta ei enää pysy paikoillaan.

Sepolla taas oli kaupasta ostettu melko uusi harppu, jossa valmistaja oli säästellyt kielilaattojen kiinnitysruuvien kanssa. Laatat olivat kiinni kahdella ruuvilla takareunastaan, jolloin kamman etureunassa laattojen heiveröinen kiinnitys aiheutti ilman vuotamista. Näin ollen harpun kamman etureunaan porattiin reikä (kielilaatoissa reikä oli jo valmiiksi) ja kielilaatta kiinnitettiin yhdellä ylimääräisellä ruuvilla paremmin kiinni.

Joukolla oli kaikkiin eteen tulleisiin ongelmakohtiin ratkaisut ja hyviä vinkkejä työkaluhin ja vianpaikannukseen liittyen. Esimerkiksi ulkovalon käyttö valopöytänä oli mainio keksintö, jonka avulla harpun kielten asennon ja reunojen mahdolliset epätasaisuudet ja roska näkyvät helposti.

Lisäksi tulevana sunnuntaina on tarkoitus työstää neljän euron rakotulkkisarjasta muutama hyödyllinen työkalu harppujen tuunausta varten. Vertaamalla esimerkiksi Hohnerin noin sadan euron työkalusettiin käy selväksi, että itse tekemällä ja soveltaen ratkaisuja etsimällä voi saada toimivia työkaluja edullisesti.

Fiiliksiä

Kurssi oli todella hyödyllinen ja informatiivinen. Itse sain reilusti rohkeutta harppujeni säätöön ja varmasti alan käydä kaikki soittimeni läpi vireen ja soitettavuuden parantamiseksi. Ensi sunnuntaille yritän löytää yhden harppuni, joka kaipaisi kielen vaihtoa, niin tulisi sekin operaatio selväksi. Hieno kurssi, leppoisa meininki ja mukavat kurssikaverit.

Täältä löytyy toisen kurssipäivän antia.