• Levykauppa Äx – Good Times
• Levyikkuna – Good Times
• Akateeminen Kirjakauppa – Good Times

Tänään 3.10.2025 albumi julkaistiin kokonaan myös digikanavissa, esimerkiksi:

Good Times YouTube-soittolista:

• Spotify: Good Times
• Tidal: Good Times
• Apple Music: Good Times

Good Times tuo yhteen sen, mistä me eniten välitetään – ystävät, perhe, hyvä fiilis ja musiikki. Musiikki yhdistää ja antaa hetken hengähtää – pysähtyä ja nauttia yhdessä.

Albumi on äänitetty suurella sydämellä ja pääosin livenä. Fiilis edellä, niin että hetki välittyy myös sinulle. If you’re looking for good times, I know an album for you…

Biisit

• Side A
  • Night on the Town
  • Rolling Wheels
  • My Part of Town
  • Good Times Again
  • Bible Salesman
• Side B
  • Noble Liquor
  • Mr. Legend
  • Working in the Office
  • Fire Burning
  • Hard and Heavy Rain

Southern Fruits: Antti Ahokas, Jiri & Sami Huohvanainen, Pekka Kastari, Oona & Teemu Kavasto, Ville Kivioja, Sami & Ville Koikkalainen, Kimmo Koivunen, Jussi Linkola & Viljami Valo.

Tuottajat: Ville Koikkalainen, Sami Huohvanainen & Petri Majuri
Miksaus & masterointi: Petri Majuri

Kuuntele Armo kultainen YouTubessa.

Armo Kultainen

Armo kultainen, sointi taivainen
Pelastaa voi mun poloisen
Kun mä eksyin, niin minut löydettiin
Nähnyt en, silmäni aukaistiin

Halki huolten, murheen, ahdingon
Tiemme meidät vienyt jo on
Armo johdattaa pientä kulkijaa 
Kodin suojaan ja lepohon

Suomenkieliset sanat: Jussi Linkola

Sovituksen taustakuoro-osuuden nuotit MuseScore-palvelussa.

Lähtökohtina sovitukselle olivat ainakin The Staple Singers ja The Jordanaires sekä muut lauluyhtyeet, joiden soinnista olen joskus vaikuttunut. Myös Paul Simonin Diamonds on the Soles of Her Shoes -kappale, jolla laulaa eteläafrikkalainen Ladysmith Black Mambazo -mieskuoro, on koskettanut minua vuosien ajan.

Sovituksessa, käännöksessä ja esityksessä halusin tavoitella keinuvaa poljentoa ja elävää rytmiikkaa lead-laulun ja kuoron välillä.

• Sävel: Trad.
  Sanat: John Newton (1772, julkaistu 1779)
  Suomenkieliset sanat: Jussi Linkola
  Laulu, huuliharppu, rumpuohjelmointi ja sovitus: Jussi Linkola
  Äänitys, miksaus ja tuotanto: Jussi Linkola

Amazing Grace on käännetty tai tehty suomeksi useammankin kerran. Ainakin:

• Virsikirjan lisävihkossa on virsi 932, Oi ihmeellistä armoa, jonka ovat kääntäneet Anna-Maija Raittila ja Anna-Mari Kaskinen. Tässä versiossa on käännetty kuusi säkeistöä.
• Henki kulkee 3 -levyllä on Esa Kaartamo, Edu Kettusen ja Mikko Kuustonen esittämä Oi armo suur’, jonka on suomenkielisen tekstin on tehnyt Juha Väliaho.
• Katri Helena on levyttänyt version nimeltä Joki virtaa kotiinpäin, jonka suomenkielisen tekstin on tehnyt Jyrki Lindström (J. Lehmus).
• Pasi Kaunisto on levyttänyt version nimeltä Laupeuden ääni, jonka suomenkielisen tekstin on tehnyt Pertti Reponen.
• Timo Kiiskinen on suomentanut ja levyttänyt version Armo (Armo ihmeellinen), joka löytyy hänen vuonna 2007 julkaistun levyn Omalla maalla bonus-EP:ltä Vaeltava muukalainen.

Muitakin versioita varmasti on olemassa. Englanniksi kappale on levytetty varmasti satoja kertoja eri artistien toimesta.

Kuuntele Polar Night Blues -EP YouTubessa.

EP:n julkaisua juhlistetaan Helsingissä ravintola Latvassa lauantaina 13.4.2019. Keikalla on mukana myös Jani Kivisolan Synkkä ryteikkö. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta ennen bändejä on tarjolla maksullinen buffet, johon suositellaan ilmoittautumaan etukäteen. Lisätietoja Facebook-tapahtumasivulla.

Ensimmäisen kurssipäivän muistiinpanot.

Virittämisestä, kompromissiviritys

Käytin suuren osan päivästä huuliharppujen virittämiseen. Tässä pääsi yllättämään prosessin hitaus, kun kielet on käytävä läpi yksitellen, hioa materiaalia kielestä, tarkistaa vire ja jatkaa tai siirtyä seuraavaan kieleen. Lisäksi kielen vireeseen vaikuttaa puhalluksen tai imun voima ja ilman suuntaus. Eli varsin tarkkaa puuhaa, joka varmasti kokemuksen myötä nopeutuu. Sain kuitenkin useamman harpun mielestäni riittävän hyvään vireeseen.

Virittämisessä minua askarruttivat eriluonteiset vireet eli puhdas-, tasavireinen– ja kompromissiviritys. Tasavireeseen harpun voisi virittää viritysmittarilla, mutta tuolloin soinnut eivät kuulosta miellyttävän pehmeiltä. Kaipasin siis vinkkiä kompromissivirityksen tekemiseen, ja opettaja vinkkasi lähteen:

• Compromise temperaments for the harmonica

Lähdettä tiivistäen perussävelet ja kvintit viritetään viritysmittarilla täsmälleen +/-0 -vireeseen, suuret terssit -5 (tai -10) senttiä alle ja kvartit 5 tai 10 senttiä alle (tai yli) tasavireen. Eli bluesharpussa:

• 1, 3, 4, 6, 7, 9 ja 10 puhallukset +/-0
• 1, 2, 4, 6, 8 ja 10 imut +/-0
• 2, 5 ja 8 puhallukset, 3 ja 7 imut (suuret terssit) -5 tai -10
• 5 ja 9 imut -5 tai -10 (tai +5 tai +10)

Näiden ohjeiden lisäksi pitää luonnollisesti kuunnella omia mieltymyksiä ja hakea omaan soittoon sopivat vireet. Eli harjoittelua ja kokeilemista tämänkin taidon oppiminen vaatii. Itselläni erittäin tarkkaan virittämiseen voi haasteena olla nykyinen viritysmittarini, jossa viretaso näkyy 10 sentin tarkkuudella, mutta luulenpa, että tämä toistaiseksi riittää tarpeisiini.

Tässä vielä Hohnerin video-opas virittämisestä:

Työkalujen valmistusta

Erittäin hyödyllien osuus kurssilla oli mahdollisuus valmistaa harppujen huoltamiseen sopivia työkaluja. Itse ehdin työstää penkkihiomakoneella jakotulkkisarjasta puhalluskielten virittämistä helpottavan työkalun sekä naulakiinnitysten avaamista helpottavan, talttamaisen työkalun. Jälkimmäistä voi käyttää esimerkiksi Hohner Marine Band -harppujen kuorien avaamiseen tai nauloilla kiinni olevien kielilaattojen irti nitkutteluun.

Tiivistämistä ja puhdistamista

Tiivistämiseen tuli Joukolta jälleen kekseliäs idea. Tässä kohteena on huuliharpun kuorten etureunan tiiviys, jota parannettiin (tai varmistettiin tiiviys) apteekista saatavalla silikoniteipillä. Teipistä leikattiin kannen etureunan levyinen pala, liimattiin se kannen sisäpinnalle, taivutettiin etureunan alta ja leikattiin ylimääräinen suikale pois. Näin kannen ja kielilaatan tai kamman väliin saadaan huomaamaton silikonitiiviste, joka varmistaa sen, että ilma ei vuoda kansien välistä vaan ohjautuu harpun sisään. Valitettavasti näyttää siltä, että tätä kyseistä teippiä ei löydy apteekeista ainakaan tällä hetkellä.

Puhdistamiseen liittyen tallennan tähän niin ikään apteekkitavaraa olevan puhdistusainepullon kuvan. En vielä onnistunut löytämään kyseistä ainetta, mutta eiköhän tätä tai vastaavaa vielä jostakin jossain vaiheessa löydy.

Harmonetta

Jouko esitteli Hohner Harmonetta -huuliharpun, jota hän soittaa paljon ainakin Svängin kappaleissa. Soittimessa on mainio, haitarimainen soundi, mutta sen monimutkaisen ja hienovaraisen mekaniikan vuoksi soittokunnon ylläpito voi kuulemma olla melko työlästä. Laitteen sisuksiin vilkaisun jälkeen tämä oli helppo uskoa.

Kielen vaihtaminen

Jouko antoi myös demonstraation huuliharpun kielen vaihtamisesta. Toimenpide vaatii soveltuvia työkaluja ja tarkkuutta, mutta on opittavissa oleva taito tämäkin. Muutamia huomioita ja muistiinpanoja asiaan liittyen:

• Ensin poistetaan vanha kieli. Kielen niitti irroitetaan painamalla se ulos sopivaa vastakappaletta vasten. Joukolla oli tähän pihdit, joissa toisessa leuassa sopivan kokoinen piikki ja toisessa reikä (Seydel myy tähän tarkoitukseen omaa työkalua). Puristettaessa piikki työntää niitin reikää vasten ulos. Toisessa välineessä oli vain sopivan kokoinen reikä, jota vasten niitti voidaan painaa ulos sopivan kokoisella piikkityökalulla.
• Ihannetilantessa uusi kieli on kielilaatan aukkoon valmiiksi sopiva, jolloin kieltä ei tarvitse lyhentää tai manipuloida kielilaatan aukkoa pienemmäksi (tämäkin kuulemma onnistuu ainakin messinkilaattojen yhteydessä).
• Uuden kielen vireen olisi hyvä olla enintään yhden sävelaskeleen (sekunti) yli tai alle sävelen, jota tavoitellaan. Ihanteellista tietysti olisi, jos kieli olisi valmiiksi mahdollisimman sopivan vireinen, ettei sitä tarvitse tarpeettomasti virittämisen yhteydessä käsitellä ja kajota sen sointiominaisuuksiin.
• Niitin aukkoa suurennetaan ruuville sopivaksi, minkä jälkeen reikään tehdään kierteet. Näihin molempiin tarvitaan oma työkalu. Jos kierteen tekeminen ei onnistu tai kierre pettää, voidaan käyttää mutteria ruuvin vastakappaleena (nämä ovat todella pieniä osia ja niiden käsittely vaatii tarkkuutta).
• Kun reikää manipuloidaan, pitää reuna aina hioa sileäksi. Kielen pitää asettua kielilaattaa vasten tasaisesti, ja pienimmätkin metalliröpelöt voivat pilata soinnin.
• Uuden kielen reiän on hyvä olla vähän kiinnitysruvia suurempi, jolloin kieltä voi hieman liikuttaa ruuvin ympärillä ja se on helpompi keskittää kielilaatan aukkoon. Jos kielen reikää suurennetaan, pitää tämäkin muistaa hioa tasaiseksi, että kieli asettuu tiiviisti kielilaattaa vasten.
• Kieli pitää panna paikoilleen oikein päin. Laattaa vasten asetetaan puoli, joka on täysin tasainen.
• Kun kieli on saatu ruuvilla kiinni, säädetään se oikealle paikalle, viritetään ja säädetään muuten kuntoon.

Tässä Hohnerin video-opas, jossa näkyvät kaikki kielen vaihtamisen työvaiheet ja työkalut:

Kielen vaihtaminen voi tuntua suuritöiseltä urakalta, mutta jos harppu on aiemmin säädetty soittajalle sopivaksi ja viritetty kohdilleen, on pienempi työ vaihtaa yksi kieli kuin koko harppu ja säätää se kokonaan alusta saakka.

Lopuksi

Tämäkin kurssipäivä osoittautui todella antoisaksi. Oli mukavaa puuhastella ja seurata kurssikavereiden säätöprojekteja. Hieman jäi harmittamaan, kun en ehtinyt tehdä omaa, kielten manipuloimiseen soveltuvaa työkalua tarjolla olleesta messinkilevystä. Myös kielten asennon säätämiseen soveltuva vääntöavain jäi tekemättä. Päivän päätteeksi väläyteltiin ajatusta mahdollisesta jatkokurssia, jossa voitaisiin mennä syvemmälle esimerkiksi bluesharpun säätämisessä overblow– ja overdraw-tekniikoita varten. Jään innolla odottamaan jatkoa ja siihen saakka yritän ylläpitää ja kehittää opittuja taitoja parhaani mukaan.

Kurssi on tarkoitettu musiikinopiskelijoille, -harrastajille ja -ammattilaisille, joita kiinnostaa soitintietous huuliharppuun liittyen sekä soittimen rakenteen ja ominaisuuksien tuntemus, oikeanlainen säilytys, puhdistus, viritys, pienten huoltotoimenpiteiden tekeminen ja kustomointi. Kurssilla luodaan katsaus erilaisiin huuliharppuihin. Opiskelija voi ottaa kurssille mukaan oman soittimen, joka toimii harjoittelun ja havainnoinnin välineenä; soittimia voidaan purkaa, puhdistaa, huoltaa, korjata ja kasata – näin soittimesta saa mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan, kuinka se on rakennettu, mitä muusikko itse voi soittimelle tehdä ja kuinka sitä voi itse huoltaa.

Kurssin kuvaus Taideyliopiston avoimen yliopiston kurssisivulla

Kurssi on kaksipäivänen, ja opettajana on Jouko Kyhälä, huuliharpun soitosta väitöskirjankin tehnyt muusikko, säveltäjä ja opettaja. Joukon soittoon voi tutustua esimerkiksi huuliharppuorkestesteri Svängin tuotannon kautta. Tässä malliksi yksi omista suosikeistani, jossa Jouko (toinen vasemmalta) soittaa Hohnerin Harmonetta-huuliharppua:

Huuliharpun perusteita

Aloitimme kurssin pienellä katsauksella huuliharpun äänenmuodostukseen. Aiheesta löytyy mainio verkkolähde:

• Huuliharppu.fi, ja sieltä
• Huuliharpun rakenne ja toiminta

Samalta sivustolta löytyy myös tietoa harppujen virittämisestä, korjaamisesta ja säätämisestä.

Harput auki ja hommiin

Pienen intron jälkeen kaivelimme harput esiin ja aloimme säätää. Itselläni oli mukana muutama harppu, jotka olivat soittamisen myötä menneet epävireeseen tai olleet epävireisiä jo ostettaessa. Lisäksi otin mukaan kromaattisen harppuni, jota olen aina toisinaan hieman soitellut, mutta kokenut sen olevan hieman jäykkä ja huonosti syttyvä. Jouko testasi harppua ja totesi sen olevan oikein hyvä. Eli treenaamaan sitä soittamista.

Virittämisen lisäksi osallistujilla oli tarvetta myös hieman suuremmille operaatioille. Arilla oli vanha harppu, jonka kampa oli taipunut kaarelle. Tämä otettiin käsittelyyn siten, että kampa puristettiin kahden suoran puupalan väliin oikenemaan. Ensi sunnuntaina projekti jatkuu todennäköisesti kamman hiomisella (mitä tasaisempi kamman pinta on, sitä tiiviimmin kielilaatta asettuu kiinni, eikä ilmaa pääse vuotamaan) kielilaattojen kiinnittämisellä ruuvein sekä harpun virittämisellä.

Matin kromaattiseen harppuun aloitettiin kielilaattojen kiinnitysnaulojen korvaaminen ruuvein. Ruuvikiinnityksellä laatat saa tiiviimmin kiinni, eli tässäkin pyritään tiiviyden parantamiseen ja toisaalta myös tulevien huoltojen helpottamiseen, kun kielilaatat voi irrottaa ja kiinnittää helposti ja tiiviisti takaisin. Huomioitavana asiana jäi mieleen se, että naulat kannattaa käsitellä yksi kerrallaan, eli naula pois, reikä valmiiksi ja ruuvi paikoilleen, ja sitten seuraavan naulan kimppuun. Jos kaikki naulat irrottaa kerrallaan, käy ruuvireikien poraaminen erittäin vaikeaksi, kun kielilaatta ei enää pysy paikoillaan.

Sepolla taas oli kaupasta ostettu melko uusi harppu, jossa valmistaja oli säästellyt kielilaattojen kiinnitysruuvien kanssa. Laatat olivat kiinni kahdella ruuvilla takareunastaan, jolloin kamman etureunassa laattojen heiveröinen kiinnitys aiheutti ilman vuotamista. Näin ollen harpun kamman etureunaan porattiin reikä (kielilaatoissa reikä oli jo valmiiksi) ja kielilaatta kiinnitettiin yhdellä ylimääräisellä ruuvilla paremmin kiinni.

Joukolla oli kaikkiin eteen tulleisiin ongelmakohtiin ratkaisut ja hyviä vinkkejä työkaluhin ja vianpaikannukseen liittyen. Esimerkiksi ulkovalon käyttö valopöytänä oli mainio keksintö, jonka avulla harpun kielten asennon ja reunojen mahdolliset epätasaisuudet ja roska näkyvät helposti.

Lisäksi tulevana sunnuntaina on tarkoitus työstää neljän euron rakotulkkisarjasta muutama hyödyllinen työkalu harppujen tuunausta varten. Vertaamalla esimerkiksi Hohnerin noin sadan euron työkalusettiin käy selväksi, että itse tekemällä ja soveltaen ratkaisuja etsimällä voi saada toimivia työkaluja edullisesti.

Fiiliksiä

Kurssi oli todella hyödyllinen ja informatiivinen. Itse sain reilusti rohkeutta harppujeni säätöön ja varmasti alan käydä kaikki soittimeni läpi vireen ja soitettavuuden parantamiseksi. Ensi sunnuntaille yritän löytää yhden harppuni, joka kaipaisi kielen vaihtoa, niin tulisi sekin operaatio selväksi. Hieno kurssi, leppoisa meininki ja mukavat kurssikaverit.

Täältä löytyy toisen kurssipäivän antia.

Itselläni oli joskus tällainen tilanne, ja Googlen avulla löysin ainakin seuraavat vaihtoehdot, joita yleisesti kehutaan huuliharpulle sopiviksi laitteiksi ja joita voi ostaa kaupasta uutena:

• VHT Special 6
• Epiphone Valve Junior
• Bugera V5
• Fender Pro Junior

Ja vielä pari muuta vahvistinta, joita ei ilmeisesti tällä hetkellä valmisteta mutta jotka kohdalle osuessa ovat varteenottavia vaihtoehtoja:

• Fender Champion 600
• Gretsch G5222
• Blackheart BH-5 112

Vielä luettavaksi artikkeli, jossa suositellaan eri kokoisia ja tehoisia huuliharppuvahvistimia: The Best Harp Amps. Lisäksi kirjoitus, jossa Adam Gussow esittelee ja suosittelee vahvistimia, sekä kattava, valmistajakohtainen listaus vahvistimista, joiden on todettu soveltuvan huuliharppukäyttöön.

Kannattaa tietysti vielä tutkia näiden väliltä omiin tarpeisiin ja soittotyyliin sopiva vahvistin, mutta toivottavasti tämä lista auttaa alkuun. Huuliharppumikrofonien osalta suosittelen tätä erinomaista All about harmonica microphones (pdf) -artikkelia sekä tätä Capturing perfect harmonica recordings -artikkelia.

Katusoittotyöpaja

Katusoittajat oli jaettu kahteen ryhmään, ja minä pääsin sellisti-basisisti Juho Kanervon johtamaan joukkoon kahden viulistin kanssa. Juho kertoi omaa katusoittotaustoistaan sen verran, että aikoinaan Helsinkiin muutetuaan hän harjoitti katusoittoa muutaman vuoden kesätyömielessä.

IHME-festivaalin Raitikkasoittajien kiertue -teoksessa Juho esiintyi Sagolik-duona Stina Koistisen kanssa. Kaksikon tyylinäytteenä voi toimia tämä Minä varoitan sinua -video YouTubessa.

Työpaja alkoi pienellä improvisaatioharjoituksella, jossa soitimme parin kanssa minuutin aikana kolme musiikillista ajatusta, ja sitten pyrimme toistamaan tuon minuutin mittaisen vuoropuhelun samanlaisena.

Ajatuksena tässä oli päästä nopeasti soittamaan yhdessä jotain ilman painetta väärin soittamisesta. Soitin huuliharpulla toisen viulistimme kanssa, ja kovasta jännityksestä huolimatta saimme harjoituksen tehtyä oikein mukavasti.

Tutustumissoittojen jälkeen kävimme läpi katusoittoon liittyviä käytännön kysymyksiä, eli mitä kannattaa ja pitää ottaa huomioon, jos lähtee kadulle soittamaan? Ainakin tällaisia asioita sivuttiin:

• Paikka: Yleisiä asioita soittopaikkoihin liittyen; liikenteen melun huomioiminen, ihmisvirran liike, akustiikka, lämpötila jne.
• Aika: Viikonpäivä ja kellonaika vaikuttavat ihmisten liikkumiseen ja, jos ollaan liikkeellä ansaintamielessä, intoon antaa soittajalle rahaa. Maanantaiaamu ei liene paras soittoaika, kun ihmiset ovat kiirehtimässä työpaikoilleen.
• Luvat: Helsingissä ja Suomessa useimmiten ei tarvita erillistä lupaa katusoittoon. Soittaa yleensä saa, kun ei häiritse ketään, eli kannattaa pysytellä julkisilla paikoilla, joissa asukkaat eivät häiriinny. Kiinteistön omistaja voi kieltää soittamasta omalla alueellaan, esimerkiksi Rautatieaseman pääovenpuoleisella edustalla ei saa soittaa.
  Keskustelimme myös musiikin tekijänoikeuksista ja Teoston luvista, eli Pienlupa musiikinkäyttöön on se lupa, jolla katusoittoa voi harjoittaa luvallisesti.
• Ohjelmisto: Ansaintamielessä lienee hyvä keskittyä sellaiseen ohjelmistoon, jonka valtaosa ihmisistä tuntee.

Alkukeskustelujen jälkeen lähdimme Helsinkiin keskustakierrokselle, jolla Juho esitteli muutamia vakiopaikkoja katusoittoon, ja samalla pohdimme näiden paikkojen erityispiirteitä soiton näkökulmasta.

Koska työpaja oli Vanhalla ylioppilastalolla, katsoimme ensin Kolmen sepän patsaan edustan, sitten Stockmanin ja Keskuskadun kulman, ja siitä siirryimme Esplanadin puistoon. Espan puistossa jo soitimme hieman improvisoiden. Tästä jatkoimme Suomenlinnan lautan lähtöpaikalle, joka on yksi Juhon vakiopaikoista erityisesti lokkien kanssa sellolla juttelemiseen.

Lauttalaiturin edustalla soitimme kaikki hieman, ja seuraavaksi siirryimme Kaisaniemen (tai Helsingin yliopiston) metroasemalle, jossa Opintoputken alaosassa on erittäin suosittu katusoittopaikka. Siellä soitimme kaikki vuorotellen pienen oman esityksen ja testailimme tilan akustiikkaa.

Tässä kävi hyvin selväksi se, että hallimaisen akustiikan vuoksi paikassa ei kannata käyttää lyömäsoittimia ja muutenkin kannattaa suosia tempoltaan rauhallista ohjelmistoa.

Tästä jatkoimme vielä Rautatentorille, missä meitä odotti Stephen Paul Taylorin johtama toinen työpajaryhmä. Täällä emme enää ehtineet soittaa, mutta Stephenin ryhmästä saimme hetken kuulla didgeridoon soittajan esitystä.

Elokuva ja luennot

Katusoittotyöpajan jälkeen Vanhalla ylioppilastalolla näytettiin dokumenttielokuva Prahan katusoiton vapauttaumista edistäneestä BuskerVille-yhteisöstä ja pitkästä kamppailusta, jonka ansioista kadulla soittaminen vapautui eikä ollut enää sakon uhalla kiellettyä toimintaa:

Elokuvan päälle oli vielä kaksi luentoa. BuskerVille-yhteisössä mukana oleva muusikko ja journalisti Dalibor Zíta puhui otsikkonaan The roots of street performance in Central European space and the development of its forms in Bohemia ja IHME-festivaalin Ratikkasoittajien kiertue -teoksen esiityjävalintoihin osallistunut musiikkikriitikko ja -kuraattori Pavel Klusák käsitteli aiheita Between rules and a battlefield: Street performance conditions in Europe 2016 sekä Inventors, talents, virtuosos, fakers and heartbreakers: A witness account by a Pan-European busking researcher.

Luennot olivat mainio lisä päivän ohjelmaan, ja kaiken kaikkiaan olin iloisesti yllättynyt IHME-festivaalin valinnasta ottaa katusoitto näin keskeiseen asemaan festivaaliohjelmistossa. Itselleni tämä oli hieno tilaisuus päästä heittäytymään taitavien soittajien seurassa pienelle musiikilliselle tutkimusmatkalle.

Tallensin videon kannattavan tietokoneen sisäänrakennetulla kameralla ja mikrofonilla. Kuvan- ja äänenlaatu riittäisi mainiosti rouheaan opetusvideoon, mutta tällä kertaa on tarjolla vain pikainen soolokokeilupätkä :).

Videopalveluista

Omat suosikkini videopalveluista ovat YouTube ja Vimeo.com. Tehtävänannossa listatut ohje- ja opastusvideoiden pavelut eivät ole käytettävyydeltään samaa tasoa kuin nuo edellämainitut. Lisäksi etenkin YouTuben materiaalin määrä on huimaava. Jos olen johonkin aiheeseen liittyen tarvinnut videota, etsin sitä yleensä aina ensiksi YouTubesta. Vimeosta pidän muuten toiminnallisuuksien ja käyttötuntuman ansiosta ehkä enemmän, ja mutuni mukaan siellä on tarjolla laadukkaampia videoteoksia kuin YouTubessa. Vimeo on enemmän videoharrastajien alkuperäisteosten julkaisupaikka, kun YouTubessa taas julkaistaan enemmän esim. tv-sarjoja ja pätkiä elokuvista ja musiikkivideoista (vaikka ne toki ymmärtääkseni ovatkin pääsääntöisesti käyttöehtojen vastaisia).

Käyttöoikeudet ovat videoidenkin kohdalla hämmentäviä, kun eri palvelut noudattavat eri ehtoja. Esim. YouTuben käyttöehtojen mukaan palvelun sisältö on vain henkilökohtaiseen käyttöön, ja muuhun käyttöön tarvitaan olla tekijän kirjallinen lupa. Tähän liittyen esimerkiksi koulumme sosiaalisen median infosivuston vastaava pyysi Common Craftin Lee LeFeverin luvan yrityksen infovideoiden julkaisemiseen koulumme wikisivuilla. Vaikkakin YouTuben ehtojen mukaan videon esilleasettaja suostuu siihen, että embed -toiminnolla videon voi upottaa ulkopuolisille sivuille. Ehkä varmanpäälle pelaaminen kuitenkin kannattaa…

Jos löytäsin videon, jota haluaisin höydyntää mutta jonka lisenssi olisi epäselvä, pyrkisin selvittämään videon tekijän ja julkaisuoikeuden haltijan. Jos käyttö olisi maksullista, ratkaisisi videon hinta-laatusuhde ja erityislaatu. Olen toki myös valmis maksamaan laadukkaasta ja innostavasta opetusvideosta.