Ensimmäisen kurssipäivän muistiinpanot.

Virittämisestä, kompromissiviritys

Käytin suuren osan päivästä huuliharppujen virittämiseen. Tässä pääsi yllättämään prosessin hitaus, kun kielet on käytävä läpi yksitellen, hioa materiaalia kielestä, tarkistaa vire ja jatkaa tai siirtyä seuraavaan kieleen. Lisäksi kielen vireeseen vaikuttaa puhalluksen tai imun voima ja ilman suuntaus. Eli varsin tarkkaa puuhaa, joka varmasti kokemuksen myötä nopeutuu. Sain kuitenkin useamman harpun mielestäni riittävän hyvään vireeseen.

Virittämisessä minua askarruttivat eriluonteiset vireet eli puhdas-, tasavireinen– ja kompromissiviritys. Tasavireeseen harpun voisi virittää viritysmittarilla, mutta tuolloin soinnut eivät kuulosta miellyttävän pehmeiltä. Kaipasin siis vinkkiä kompromissivirityksen tekemiseen, ja opettaja vinkkasi lähteen:

• Compromise temperaments for the harmonica

Lähdettä tiivistäen perussävelet ja kvintit viritetään viritysmittarilla täsmälleen +/-0 -vireeseen, suuret terssit -5 (tai -10) senttiä alle ja kvartit 5 tai 10 senttiä alle (tai yli) tasavireen. Eli bluesharpussa:

• 1, 3, 4, 6, 7, 9 ja 10 puhallukset +/-0
• 1, 2, 4, 6, 8 ja 10 imut +/-0
• 2, 5 ja 8 puhallukset, 3 ja 7 imut (suuret terssit) -5 tai -10
• 5 ja 9 imut -5 tai -10 (tai +5 tai +10)

Näiden ohjeiden lisäksi pitää luonnollisesti kuunnella omia mieltymyksiä ja hakea omaan soittoon sopivat vireet. Eli harjoittelua ja kokeilemista tämänkin taidon oppiminen vaatii. Itselläni erittäin tarkkaan virittämiseen voi haasteena olla nykyinen viritysmittarini, jossa viretaso näkyy 10 sentin tarkkuudella, mutta luulenpa, että tämä toistaiseksi riittää tarpeisiini.

Tässä vielä Hohnerin video-opas virittämisestä:

Työkalujen valmistusta

Erittäin hyödyllien osuus kurssilla oli mahdollisuus valmistaa harppujen huoltamiseen sopivia työkaluja. Itse ehdin työstää penkkihiomakoneella jakotulkkisarjasta puhalluskielten virittämistä helpottavan työkalun sekä naulakiinnitysten avaamista helpottavan, talttamaisen työkalun. Jälkimmäistä voi käyttää esimerkiksi Hohner Marine Band -harppujen kuorien avaamiseen tai nauloilla kiinni olevien kielilaattojen irti nitkutteluun.

Tiivistämistä ja puhdistamista

Tiivistämiseen tuli Joukolta jälleen kekseliäs idea. Tässä kohteena on huuliharpun kuorten etureunan tiiviys, jota parannettiin (tai varmistettiin tiiviys) apteekista saatavalla silikoniteipillä. Teipistä leikattiin kannen etureunan levyinen pala, liimattiin se kannen sisäpinnalle, taivutettiin etureunan alta ja leikattiin ylimääräinen suikale pois. Näin kannen ja kielilaatan tai kamman väliin saadaan huomaamaton silikonitiiviste, joka varmistaa sen, että ilma ei vuoda kansien välistä vaan ohjautuu harpun sisään. Valitettavasti näyttää siltä, että tätä kyseistä teippiä ei löydy apteekeista ainakaan tällä hetkellä.

Puhdistamiseen liittyen tallennan tähän niin ikään apteekkitavaraa olevan puhdistusainepullon kuvan. En vielä onnistunut löytämään kyseistä ainetta, mutta eiköhän tätä tai vastaavaa vielä jostakin jossain vaiheessa löydy.

Harmonetta

Jouko esitteli Hohner Harmonetta -huuliharpun, jota hän soittaa paljon ainakin Svängin kappaleissa. Soittimessa on mainio, haitarimainen soundi, mutta sen monimutkaisen ja hienovaraisen mekaniikan vuoksi soittokunnon ylläpito voi kuulemma olla melko työlästä. Laitteen sisuksiin vilkaisun jälkeen tämä oli helppo uskoa.

Kielen vaihtaminen

Jouko antoi myös demonstraation huuliharpun kielen vaihtamisesta. Toimenpide vaatii soveltuvia työkaluja ja tarkkuutta, mutta on opittavissa oleva taito tämäkin. Muutamia huomioita ja muistiinpanoja asiaan liittyen:

• Ensin poistetaan vanha kieli. Kielen niitti irroitetaan painamalla se ulos sopivaa vastakappaletta vasten. Joukolla oli tähän pihdit, joissa toisessa leuassa sopivan kokoinen piikki ja toisessa reikä (Seydel myy tähän tarkoitukseen omaa työkalua). Puristettaessa piikki työntää niitin reikää vasten ulos. Toisessa välineessä oli vain sopivan kokoinen reikä, jota vasten niitti voidaan painaa ulos sopivan kokoisella piikkityökalulla.
• Ihannetilantessa uusi kieli on kielilaatan aukkoon valmiiksi sopiva, jolloin kieltä ei tarvitse lyhentää tai manipuloida kielilaatan aukkoa pienemmäksi (tämäkin kuulemma onnistuu ainakin messinkilaattojen yhteydessä).
• Uuden kielen vireen olisi hyvä olla enintään yhden sävelaskeleen (sekunti) yli tai alle sävelen, jota tavoitellaan. Ihanteellista tietysti olisi, jos kieli olisi valmiiksi mahdollisimman sopivan vireinen, ettei sitä tarvitse tarpeettomasti virittämisen yhteydessä käsitellä ja kajota sen sointiominaisuuksiin.
• Niitin aukkoa suurennetaan ruuville sopivaksi, minkä jälkeen reikään tehdään kierteet. Näihin molempiin tarvitaan oma työkalu. Jos kierteen tekeminen ei onnistu tai kierre pettää, voidaan käyttää mutteria ruuvin vastakappaleena (nämä ovat todella pieniä osia ja niiden käsittely vaatii tarkkuutta).
• Kun reikää manipuloidaan, pitää reuna aina hioa sileäksi. Kielen pitää asettua kielilaattaa vasten tasaisesti, ja pienimmätkin metalliröpelöt voivat pilata soinnin.
• Uuden kielen reiän on hyvä olla vähän kiinnitysruvia suurempi, jolloin kieltä voi hieman liikuttaa ruuvin ympärillä ja se on helpompi keskittää kielilaatan aukkoon. Jos kielen reikää suurennetaan, pitää tämäkin muistaa hioa tasaiseksi, että kieli asettuu tiiviisti kielilaattaa vasten.
• Kieli pitää panna paikoilleen oikein päin. Laattaa vasten asetetaan puoli, joka on täysin tasainen.
• Kun kieli on saatu ruuvilla kiinni, säädetään se oikealle paikalle, viritetään ja säädetään muuten kuntoon.

Tässä Hohnerin video-opas, jossa näkyvät kaikki kielen vaihtamisen työvaiheet ja työkalut:

Kielen vaihtaminen voi tuntua suuritöiseltä urakalta, mutta jos harppu on aiemmin säädetty soittajalle sopivaksi ja viritetty kohdilleen, on pienempi työ vaihtaa yksi kieli kuin koko harppu ja säätää se kokonaan alusta saakka.

Lopuksi

Tämäkin kurssipäivä osoittautui todella antoisaksi. Oli mukavaa puuhastella ja seurata kurssikavereiden säätöprojekteja. Hieman jäi harmittamaan, kun en ehtinyt tehdä omaa, kielten manipuloimiseen soveltuvaa työkalua tarjolla olleesta messinkilevystä. Myös kielten asennon säätämiseen soveltuva vääntöavain jäi tekemättä. Päivän päätteeksi väläyteltiin ajatusta mahdollisesta jatkokurssia, jossa voitaisiin mennä syvemmälle esimerkiksi bluesharpun säätämisessä overblow– ja overdraw-tekniikoita varten. Jään innolla odottamaan jatkoa ja siihen saakka yritän ylläpitää ja kehittää opittuja taitoja parhaani mukaan.

Kurssi on tarkoitettu musiikinopiskelijoille, -harrastajille ja -ammattilaisille, joita kiinnostaa soitintietous huuliharppuun liittyen sekä soittimen rakenteen ja ominaisuuksien tuntemus, oikeanlainen säilytys, puhdistus, viritys, pienten huoltotoimenpiteiden tekeminen ja kustomointi. Kurssilla luodaan katsaus erilaisiin huuliharppuihin. Opiskelija voi ottaa kurssille mukaan oman soittimen, joka toimii harjoittelun ja havainnoinnin välineenä; soittimia voidaan purkaa, puhdistaa, huoltaa, korjata ja kasata – näin soittimesta saa mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan, kuinka se on rakennettu, mitä muusikko itse voi soittimelle tehdä ja kuinka sitä voi itse huoltaa.

Kurssin kuvaus Taideyliopiston avoimen yliopiston kurssisivulla

Kurssi on kaksipäivänen, ja opettajana on Jouko Kyhälä, huuliharpun soitosta väitöskirjankin tehnyt muusikko, säveltäjä ja opettaja. Joukon soittoon voi tutustua esimerkiksi huuliharppuorkestesteri Svängin tuotannon kautta. Tässä malliksi yksi omista suosikeistani, jossa Jouko (toinen vasemmalta) soittaa Hohnerin Harmonetta-huuliharppua:

Huuliharpun perusteita

Aloitimme kurssin pienellä katsauksella huuliharpun äänenmuodostukseen. Aiheesta löytyy mainio verkkolähde:

• Huuliharppu.fi, ja sieltä
• Huuliharpun rakenne ja toiminta

Samalta sivustolta löytyy myös tietoa harppujen virittämisestä, korjaamisesta ja säätämisestä.

Harput auki ja hommiin

Pienen intron jälkeen kaivelimme harput esiin ja aloimme säätää. Itselläni oli mukana muutama harppu, jotka olivat soittamisen myötä menneet epävireeseen tai olleet epävireisiä jo ostettaessa. Lisäksi otin mukaan kromaattisen harppuni, jota olen aina toisinaan hieman soitellut, mutta kokenut sen olevan hieman jäykkä ja huonosti syttyvä. Jouko testasi harppua ja totesi sen olevan oikein hyvä. Eli treenaamaan sitä soittamista.

Virittämisen lisäksi osallistujilla oli tarvetta myös hieman suuremmille operaatioille. Arilla oli vanha harppu, jonka kampa oli taipunut kaarelle. Tämä otettiin käsittelyyn siten, että kampa puristettiin kahden suoran puupalan väliin oikenemaan. Ensi sunnuntaina projekti jatkuu todennäköisesti kamman hiomisella (mitä tasaisempi kamman pinta on, sitä tiiviimmin kielilaatta asettuu kiinni, eikä ilmaa pääse vuotamaan) kielilaattojen kiinnittämisellä ruuvein sekä harpun virittämisellä.

Matin kromaattiseen harppuun aloitettiin kielilaattojen kiinnitysnaulojen korvaaminen ruuvein. Ruuvikiinnityksellä laatat saa tiiviimmin kiinni, eli tässäkin pyritään tiiviyden parantamiseen ja toisaalta myös tulevien huoltojen helpottamiseen, kun kielilaatat voi irrottaa ja kiinnittää helposti ja tiiviisti takaisin. Huomioitavana asiana jäi mieleen se, että naulat kannattaa käsitellä yksi kerrallaan, eli naula pois, reikä valmiiksi ja ruuvi paikoilleen, ja sitten seuraavan naulan kimppuun. Jos kaikki naulat irrottaa kerrallaan, käy ruuvireikien poraaminen erittäin vaikeaksi, kun kielilaatta ei enää pysy paikoillaan.

Sepolla taas oli kaupasta ostettu melko uusi harppu, jossa valmistaja oli säästellyt kielilaattojen kiinnitysruuvien kanssa. Laatat olivat kiinni kahdella ruuvilla takareunastaan, jolloin kamman etureunassa laattojen heiveröinen kiinnitys aiheutti ilman vuotamista. Näin ollen harpun kamman etureunaan porattiin reikä (kielilaatoissa reikä oli jo valmiiksi) ja kielilaatta kiinnitettiin yhdellä ylimääräisellä ruuvilla paremmin kiinni.

Joukolla oli kaikkiin eteen tulleisiin ongelmakohtiin ratkaisut ja hyviä vinkkejä työkaluhin ja vianpaikannukseen liittyen. Esimerkiksi ulkovalon käyttö valopöytänä oli mainio keksintö, jonka avulla harpun kielten asennon ja reunojen mahdolliset epätasaisuudet ja roska näkyvät helposti.

Lisäksi tulevana sunnuntaina on tarkoitus työstää neljän euron rakotulkkisarjasta muutama hyödyllinen työkalu harppujen tuunausta varten. Vertaamalla esimerkiksi Hohnerin noin sadan euron työkalusettiin käy selväksi, että itse tekemällä ja soveltaen ratkaisuja etsimällä voi saada toimivia työkaluja edullisesti.

Fiiliksiä

Kurssi oli todella hyödyllinen ja informatiivinen. Itse sain reilusti rohkeutta harppujeni säätöön ja varmasti alan käydä kaikki soittimeni läpi vireen ja soitettavuuden parantamiseksi. Ensi sunnuntaille yritän löytää yhden harppuni, joka kaipaisi kielen vaihtoa, niin tulisi sekin operaatio selväksi. Hieno kurssi, leppoisa meininki ja mukavat kurssikaverit.

Täältä löytyy toisen kurssipäivän antia.

• mooc.helsinki.fi – Helsingin yliopiston MOOC-tarjontaa.
• MOOC.fi – Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen (jatkossa mahdollisesti muidenkin?) kursseja, jotka keskittyvät pääasiassa ohjelmointiin.
• Eliademy – Helmikuussa 2012 aloittanut suomalainen oppimisalusta, jossa kuka tahansa voi järjestää oman verkkokurssin.
• Coursera (kurssilistaus) – MOOC-alusta, useiden tarjoajien avoimia verkkokursseja.
• EdX (kurssit) – MOOC-alusta, useiden tarjoajien avoimia verkkokursseja. Palvelua varten kehitetty edX-ohjelmisto on avoimen lähdekoodin projekti. Tulossa on myös yhteistyössä Googlen kanssa rakennettava MOOC.org -kurssialusta, jota pohjerustuu edX-ohjelmistoon.
• valamis – Suomalainen, Liferay-portaaliohjelmistoon perustuva verkko-oppimisympäristö.
• Mobie eSmart – Suomalainen verkko-oppimisympäristö. Maksullinen, voimakkaassa kehityksessä oleva alusta.
• ViLLE – Turun yliopiston kehittämä verkko-oppimisympäristö pääasiassa koulujen käyttöön.
• NovoED (kurssit) – MOOC-alusta, useiden tarjoajien kursseja.
• Open Education Europa – Euroopan Komission portaali, jonka tarkoituksena on yhdistää eurooppalaiset avoimet oppisisällöt.
• OpenupED (kurssit) – Euroopan komission tuella toimiva MOOC-alusta.
• Stanford Online (kurssit) – Stanfordin yliopiston koko tarjonta.
• Udacity (kurssit) – Ohjelmointiin keskittyviä kursseja, Stanford-lähtöinen palvelu.
• The Open University (kurssit), Open Universityn kurssimateriaaleja löytyy OpenLearn -palvelusta (maksuttomat kurssit).
• Future Learn – Open Universityn omistama, beta-vaiheessa oleva verkko-oppimisalusta.
• Iversity.org (kurssit) – Saksalainen MOOC-alusta, kertoo tarjoavansa ECTS-yhteensopivia kursseja.
• Alison.com (kurssit) – Maksuttomia, avoimia, työelämälähtöisiä kursseja.
• OpenLearnign (kurssit) – Maksuttomia kursseja, paljon aiheita.
• Canvas Nework – Canvas-oppimisalustan ympärille rakennettu MOOC-alusta.
• Khan Academy (kurssit) – Not-for-profit-organisaation ylläpitämää ja tarjoamaa opetusmateriaalia, tärkeänä painotuksena matematiikka, mutta myös muita aiheita.
• EduKart – Intialainen tarjoaja, paljon kursseja, pääosin maksullisia. Maksuttomat löytyvät EduKart.com/open/-palvelun kautta.
• Open Education – Yhdysvaltalaislähtöinen yritys BlackBoard tarjoaa omaa alustaansa MOOCeille ja avoimille verkkokursseille.
• mooc.house – Saksalainen palvelu, joka tarjoaa alustaansa kurssien pitämiseen. Mahdollisia hintoja ja tarkempia yksityiskohtia ei ainakaan toistaiseksi löydy sivuilta.
• Simplilearn.com – Maksullisia verkkokursseja.

MOOCit soveltuvat esimerkiksi työn ohessa tapahtuvaan osaamisen päivittämiseen. Suomen ensimmäisenä MOOC-toteutuksena voidaan pitää Wikiopiston vuonna 2009 järjestämää Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssia, jolle itse sattumoisin osallistuin. Käytin kurssin oppimispäiväkirjana ja tehtävien palauttamiskanavana tätä blogia, ja kursiin liittyvät materiaalit löytyvät yhä omasta kategoriastaan.

Pari lukuvinkkiä: Jos vastaus on MOOC, mikä on kysymys? sekä The Crisis in Higher Education.

• Muokkaus 21.8.2014: Iversity.org lisätty listalle
• Muokkaus 26.8.2014: Alison.com, OpenLearning ja EduKart lisätty listalle
• Muokkaus 1.9.2014: Open Education Europa, Future Learn ja Canvas Network -lisätty listalle
• Muokkaus 3.9.2014: Khan Academy lisätty listalle
• Muokkaus 5.2.2015: Eliademy lisätty listalle
• Muokkaus 16.4.2015: Open Education lisätty listalle
• Muokkaus 16.5.2015: mooc.house lisätty listalle
• Muokkaus 27.10.2015: Simplilearn.com, valamis ja ViLLE lisätty listalle
• Muokkaus 5.4.2016: mooc.helsinki.fi lisätty listalle
• Muokkaus 5.9.2017: Mobie eSmart lisätty listalle

Hei toimittajat, tiedottajat ja muut: Sosiaalisen median #somakoulutus alkaa Metropoliassa 17.2. Lisätiedot: bit.ly/r75sBP #Soma6

— Jussi Linkola (@linkola) January 12, 2012

Tehtävä: Lue Ilkka Tuomen raportin annetut luvut ja arvioi niitä blogissasi.

Avoimet oppiresurssit (OER, Open Educational Resources) on vuonna 2004 määritelty konsepti, joka kuvaa nykyteknologian vaikutusia oppilaitoksiin, opettamiseen ja oppimiseen. Avoimet oppiresurssit mahdollistavat vapaan pääsyn korkealaatuisiin oppimateriaaleihin, jotka ovat yhteistoiminnallisesti tuotettuja, lokalisoituja ja oppijan tarpeisiin muokattuja. Verkonteknologian ansiosta resurssien jakelu on nopeaa ja kustannustehokasta.

Monet avoimiin oppiresursseihin liittyvät aloitteet pohjautuvat avoimeen tieteeseen, jonka mukaan kaiken tiedon pitäisi olla yleisesti saatavilla ja käytettävissä. Tieto on yhteistä hyvää, johon kenen tahansa pitäsi voida hyödyntää. Tästä aiheutuu taloudellinen ristiriita, kun resurssin tuottaja joutuu miettimään, miten hän saa taloudellisen korvauksen tekemästään työstä. Aiheeseen liittyy siten samaa tekijänoikeudellista problematiikkaa, joka koskettaa verkon mahdollisuuksien myötä kaikkia luovan työn toimijoita.

Avoimet oppiresurssit tulevat muuttamaan oppilaitoksia, opetustapoja, oppimisprosesseja ja tiedon tuottamista. Sen hyötyjä voidaan arvioida nykyisten prosessien tehokkuuden lisääntymisellä ja se mahdollistaa uusia kvalitatiivisia menetelmiä opetuksen tai oppimisen organisoimiseen.

Mielestäni avoimet resurssit tuovat uusia mahdollisuuksia ja asettavat opettajille uusia haasteita. Oman opetusmateriaalin jakaminen voi tuntua vieraalta, jopa ammatilliselta virheliikkeeltä. Avoimuus kyllä mahdollistaa resurssien tehokkaan jakamisen opiskelijoille, mutta samalla resurssit tulevat vapaasti hyödynnettäviksi. Vähentääkö se opettajan tarpeellisuutta, kun kuka tahansa voi käyttää hänen tuottamiaan materiaaleja? Entä onko väärin maksullista koulutusta tarjoavia yrityksiä kohtaan, jos julkisin varoin rahoitettu oppilaitos tuottaa ilmaista oppimateriaalia yrityksen erityisalaan liittyen? Verkon avoimuus johtaa vääjäämättä siihen, että avoimet oppiresurssit lisääntyvät koko ajan. Tämä edellyttää opettajilta ja kouluttajilta uusia taitoja omien ja käytettävissä olevien materiaalien hallintaan. Pitää toimia erityisojaana, joka seuloo opiskelijoille luotettavat ja laadukkaat sisällöt eri tilanteisiin ja tarpeisiin liittyen.

Avointen oppiresurssien tulevaisuus

Tietoyhteiskunnan kehittyminen kiihtyy kehittyneemmissä maissa ja saa jalansijaa kehitysmaissa. Tuomen raportin mukaan tiedosta ja innovaatioista muodostuu talouskasvun ja työllisyyden päälähde.

Kansalliset opetus- ja tiedontuottamisjärjestelmät linkittyvät reaaliaikaisesti maailmanlaajuisiin tietojärjestelmiin. Uudet teknologiat mahdollistavat uusia oppimismenetelmiä. Korkealaatuisten oppimateriaalien jakelusta tulee digitalisoitumisen myötä yhä halvempaa, ja materiaalien saavutettavuus laajenee niin kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissakin.

Tämä johtaa koulutustarpeiden muutokseen. Koulutusjärjestelmiä joudutaan muokkaamaan, koska elinikäinen oppiminen ja jatkuva tietojen päivittäminen korostuvat. Tämä taas näkyy aikuisopiskelun lisääntymisenä. Mielestäni haaste ei olekaan vapaasti saatavilla olevan tiedon määrä, vaan niiden taitojen kartuttaminen, jotka edistävät tiedon etsimistä, hallintaa ja kriittistä arviointia. Tällä hetkellä aikuisopiskelijat joutuvat tilanteeseen, jossa aiemmin omaksutut oppimismenetelmät eivät aina toimi. Tilanne vaatii uudenlaista ohjausta ja opiskelutaitojen kehittämistä.

Tieto- ja viestintäteknologioiden kiivaalla kehityksellä on avointen resurssien kannalta suuri merkitys. Uudet sovellukset leviävät internetin välityksellä ja niillä on selvä vaikutus koulutukseen ja oppimiseen. Oppimisesta tulee verkostoitunutta, opetusmenetelmistä tulee aktivoivia, sosiaalisia ja ongelmakeskeisiä. Opiskelijoilta odotetaan luovuutta ja innovatiivisuutta. Oppimista tapahtuu koko ajan kodeissa, työpaikoilla ja oppilaitoksissa.

Avointen oppiresurssien lähtökohdat

Avointen oppiresurssien liike on saanut vaikutteita Open Source -ohjelmistoprojekteista. Open Source -ohjelmat ovat tietokoneohjelmia, joiden lähdekoodi julkaistaan siten, että kuka tahansa voi muokata ja kehittää ohjelmaa mieleisekseen. Avoimen lähdekoodin kehitys on johtanut sellaisten ohjelmistojen syntyyn kuten Apache-palvelinohjelmisto, Linux-käyttöjärjestelmä ja MySQL-tietokantaohjelmisto. Myös Firefox-selain on Open Source projektin aikaansaannos.

Oppilaitosten näkökulmasta Open Source -ohjelmistoilla on selkeitä etuja:

1. Ne ovat edullisia, oppilaitokset ovat voineet säästää tietokoneiden kustannuksissa.
2. Tuloksena voi olla hyvin korkealaatuisia ohjelmistoja, jotka voivat ketterästi kehittyä uusien ideoiden ja toiminnallisuuksien mukaisiksi.
3. Niitä voi kehittää ja muokata omiin tarpeisiin sopiviksi.
4. Open Source -projektit ovat osoittautuneet tehokkaaksi oppimismenetelmäksi.

Avoimuus Open Sourcessa tarkoittaa

• vapautta käyttää ohjelmaa
• vapautta tutkia ohjelman toimintaa ja muokata se omiin tarpeisiin sopivaksi
• vapautta jakaa ohjelmaa eteenpäin
• vapautta kehittää ohjelmaa eteenpäin ja julkaista tehdyt muutokset

Näin ohjelmistokehityksestä muodostuu kumuloituva prosessi, jossa uudet ideat ovat parannuksia entisiin ideoihin. Samaan tapaan oppimisresurssin kehittäminen voi tähdätä sisällön parantamiseen, mutta se voi myös olla sosiaalinen oppimisprosessi, jossa opiskelija omaksuu käsiteltävän asian edistyneemmän ohjaajan kanssa vuorovaikutuksessa.

Teknisessä mielessä Open Sourcen avoimuus tarkoittaa läpinäkyvyyttä, joka mahdollistaa eri järjestelmien liittämisen yhteen avoimia standardeja hyödyntäen. Kehittäjä voivat nähdä järjestelmien rajajojen yli, ja tarvittaessa muokata eri järjestelmiä paremmin yhteensopiviksi. Open Sourcella on näin ollen syvempi innovaatiomalli kuin suljetuilla ohjelmistoilla.

Avoimuus heijastuu siis käyttäjän oikeuksiin käyttää ja muokata ohjelmistoa halunsa mukaan, ohjelmistokehityksen avoimeen ja yhteistoiminnalliseen malliin sekä ohjelmiston toiminnalliseen malliin.

Avoimet resurssit

Avoimuutta rajoittavia tekijöitä

1. tekniset rajoitteet, esim. verkkoyhteyden puuttuminen
2. sosiaaliset rajoitteet, esim. tekijäntoikeus ja resurssin hinta
3. eettiset stardardit, esim. yksityisyyden suoja

Avoimuuden kolme tasoa

1. pääsy & saavutettavuus
2. oikeus ja mahdollisuus hyödyntää resurssia
3. oikeus muokata, uudelleenpaketoida ja lisätä resurssin arvoa

Talouden näkökulmasta avoimet resurssit voidaan ajatella julkishyödykkeiksi, joista yksilön saama hyöty ei vähennä toisten hyötyä. Kun ketään ei voida rajata hyödykkeen ulkopuolelle, myös ne, jotka eivät osallistu kustannuksiin, voivat hyötyä resurssista. Jos hyödykkeen käyttö voidaan rajata, sitä kutsutaan yksityiseksi hyödykkeeksi.

Open Source -ohjelmistot ovat julkishyödykkeitä, joita kaikki voivat kuluttaa eikä kulutus vähennä muiden mahdollisuuksia kuluttaa tuotetta. Perinteisestä talousnäköulmasta tämä johtaisi markkinöiden häiriöön ja epäoptimaalisen tuotannon laajuuteen. Open Source -malli ja digitaalinen jakelu kuitenkin mahdollistavat prosessin, jossa hyödykkeen arvo lisääntyy mitä laajemmalle hyödyke leviää ja mitä useampi kuluttaja osallistuu sen jatkokehitykseen. Kansantaloudellisesti voidaan puhua uudenlaisesta resurssista, ”avoimesta lähteestä”. Käyttö ei vähennä resurssia, vaan päin vastoin lisääntyvä käyttö lisää resurssin arvoa.

Oppimisresurssin rajaaminen yksityiseksi hyödykkeeksi tehdään yleensä tekijänoikeuksien avulla. Tähän sisältyy paradoksi – tieto on julkishyödyke, se ei ole niukka eikä sen kulutus ei estä muita käyttämästä samaa resurssia. Tekijänoikeuksilla tiedosta tehdään yksityinen hyödyke ja keinotekoisesti niukka hyödyke.

Pohdintaa

Avoimet oppiresurssit tulevat epäilemättä muuttamaan tiedon leviämistä, oppimista ja opetuskäytäntöjä. Verkossa on runsaasti saatavilla opetukseen ja itseopiskeluun soveltuvaa materiaalia. Avoimia resursseja hyödyntävä opettaja toimii tiedon laadun arvioijana, hän joutuu päättämään, täyttääkö resurssi oppimistilanteen laadulliset kriteerit. Oman opetusmateriaalin osalta päätettäväksi jää, kannattaako jakaa vai pitääkö itsellä?

Myös oppilaitostasolla joudutaan arvoimaan suhdetta avoimiin oppiresursseihin. Pitäisikö henkilökunnan tuottamiin avoimiin resursseihin kiinnittää huomiota? Pitäisikö oppilaitoksen tietopääoma pitää omassa käytössä, vai tukea tiedon jakamista ja vastavuoroisesti käyttää hyväksi jo jaettua tietoa. Kuka arvoi tietojen luotettavuuden ja ottaa vastuun virheellisen tiedon aiheuttamasta vahingosta?

Opetus- ja oppimiskäytännöt muuttuvat verkon ja avointen resurssien myötä. Tilannne vaatii sopeutumista ja johtaa uusiin toimintamallien syntymiseen. Kun asiantuntijat osallistuvat avointen oppiresurssien tuottamiseen on mahdollisuutena on mittavan, laadukkaan tietovaraston kehittyminen, jota voidaan monipuolisesti hyödyntää koulutuksessa.