Poimintoja puheenvuoroista

Lainsäädäntö ja saavutettavuusdirektiivi

Aluksi Markus Rahkola (Twitter-profiili) Valtiovarainministeriöstä kertoi saavutettavuusdirektiivin ja saavutettavuuslainsäädännön toimeenpanon tilanteesta. Saavutettavuusdirektiivi on tullut voimaan 22.12.2016 ja siinä säädetään esimerkiksi julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavuttavuudelle asetettavista minimitason vaatimuksista. EU:n jäsenmaiden täytyy huolehtia, että oma lainsäädäntö vastaa direktiiviin vaatimuksia.

Saavutettavuusdirektiivin tavoitteena on:

• edistää kaikkien mahdollisuutta toimia täysivertaisesti digitaalisessa yhteiskunnassa
• luoda yhdenmukaiset minimitason vaatimukset julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavutettavuudelle
• parantaa digitaalisten palveluiden laatua.

Saavutettavuusdirektiivi, Valtiovarainministeriö

Jani Ruuskanen (Twitter-profiili) Väestörekisterikeskuksesta jatkoi kertomalla tarkemmin saavutettavuusdirektiivin toimeenpanosta. Jani on Suomen edustaja Web Accessibility Directive Expert Group eli WADEX-ryhmässä, joka antaa komissiolle asiantuntija-apua täytäntöönpanotoimenpiteiden valmistelussa. Janin valistuneen arvauksen mukaan Suomen lainsäädäntö tulee edellyttämään lain piirissä olevilta verkkosivuilta ja -palveluilta vähintään Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.1:n mukaisia saavutettavuusvaatimuksia.

Ikäihmiset verkossa

Vappu Taipale (Wikipedia-artikkeli) piti nostattavan puheen ikäihmisten verkon käyttöön liittyen. Vappu kannusti vaatimaan paremmin toimivia tietokoneita ja verkkopalveluja sekä valloittamaan digitaalisen viidakon.

Lea Stenberg Valli ry:stä esitteli Ikäihimiset ja sähköinen asiointi (PDF) -selvityksen tuloksia. Esiin nousi ainakin merkittävä määrä ihmisiä, jotka eivät käytä verkon palveluja ollenkaan tai niin harvoin, että opitut taidot eivät pysy yllä eikä uuden oppimista tapahdu.

Selkokieltä ja tapausesimerkkejä

Selkokeskus on valtakunnallinen selkokielen asiantuntijakeskus, jonka kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä kertoi käytännön esimerkkejä selkokielisestä viestinnästä. Hyvänä esimerkkinä esiteltiin Satakunnan sairaanhoitopiirin verkkosivut. Selkokeskuksen verkkosivuilla on hyviä ohjeita selkokieleen. Yksinkertaista, mutta ei niin helppoa.

Iltapäivän viimeiset puheenvuorot olivat tapausesimerkkejä: Maanmittauslaitoksen verkkosivu-uudistus, koodaajan näkökulma Veikkauksen sivujen tekniseen saavutettavuuteen sekä Valamis-oppimisympäristön kansainvälistymisessä esiin tulleet vaatimukset saavutettavuuden huomioimiselle. Tärkein havainto näistä oli varmaankin se, että tulevaisuudessa sivustoja ja palveluja tilatessa tullaan yhä enemmän vaatimaan saavutettavuusstandardien noudattamista. Näin ollen osaamista tarvitaan niin tilaajan kuin toteuttajankin puolella.

Pimeä huone, sokea koodari ja tekstaribattle

Pimeä huone -kokemuspaja tarjosi kurkistuksen sokean ihmisen verkon käyttöön. Osallistujat johdatettiin täysin pimennettyyn huoneeseen, josta ensin piti ensin etsiä itselle istumapaikka. Seuraavaksi pajan vetäjä selasi kahta verkkosivustoa ruudunlukuohjelmalla (Wikipedia-artikkeli), joka tuotti sivujen sisällöt puhesyntetisaattorin avulla kuultavaan muotoon.

Paja osoitti konkreettisesti, kuinka tärkeää saavutettavuuden huomioiminen verkkossa on. Tällaisen demonstraation pitäisi kuulua jokaisen verkkokehittäjän kouluttautumisen alkumetreille. Verkkosisältöjen saavutettavuuteen voi perehtyä vaikkapa Näkövammaisten liiton tar­kis­tus­lis­ta verk­ko­si­vu­jen te­ki­jöil­le -sivun pohjalta.

Ennen osallistumistani pimeän huoneen pajaan oli seminaariohjelmassa sokean koodarin eli Tuukka Ojalan (Twitter-profiili) tapaus. Tuukka on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta tietotekniikan trademomiksi ja työskentelee koodarina Vincit Oy:ssä. Tuukka kertoi opinnoistaan, työstään ja kokemuksistaan sokeana työnhakijana. Tuukka kertoo sokeana koodaamisesta blogimerkinnässään Software development 450 words per minute. Merkinnässä on esimerkit esimerkiksi siitä, miltä tietokoneen tuottama sisältö kuulostaa Tuukan käyttämän ruudunlukuohjelman kautta kuultuna.

Iltapäivän viimeisen puheevuorosession aloitti Johanna Herranen (Twitter-profiili), joka haastoi osallistujat tekstaribattleen. Johanna kirjoitti käsittääkseni Applen VoiceOver-ruudunlukijan avulla, ja tehtävänä oli kirjoittaa lause ”Ei omena kauas puusta putoa” kolme kertaa. Itse ehdin kolmannen lauseen ei-sanaan, kun Johanna oli valmis.

Lopuksi

Seminaari oli hyvin rakennettu paketti saavuttavuuden ja etenkin siihen liittyvän lainsäädännön ajankohtaisista vaiheista. Verkkosisältöihin liittyvät asiat sinänsä olivat minulle kohtalaisen tuttuja jo vuosien takaa, mutta oli mukava keskittyä aiheeseen pitkästä aikaa. Lisäksi oli hienoa kuulla, kuinka asioita aletaan lainsäädännön puitteissa edellyttää ja kuinka näitä on käytännössä toteutettu tuoreissa, merkittävissä projekteissa.

Kiitokset järjestäjille antoisasta tapahtumasta.

(Merkintä on julkastu myös Digisti Fiksu -sivustolla.)

Ensimmäisen kurssipäivän muistiinpanot.

Virittämisestä, kompromissiviritys

Käytin suuren osan päivästä huuliharppujen virittämiseen. Tässä pääsi yllättämään prosessin hitaus, kun kielet on käytävä läpi yksitellen, hioa materiaalia kielestä, tarkistaa vire ja jatkaa tai siirtyä seuraavaan kieleen. Lisäksi kielen vireeseen vaikuttaa puhalluksen tai imun voima ja ilman suuntaus. Eli varsin tarkkaa puuhaa, joka varmasti kokemuksen myötä nopeutuu. Sain kuitenkin useamman harpun mielestäni riittävän hyvään vireeseen.

Virittämisessä minua askarruttivat eriluonteiset vireet eli puhdas-, tasavireinen– ja kompromissiviritys. Tasavireeseen harpun voisi virittää viritysmittarilla, mutta tuolloin soinnut eivät kuulosta miellyttävän pehmeiltä. Kaipasin siis vinkkiä kompromissivirityksen tekemiseen, ja opettaja vinkkasi lähteen:

• Compromise temperaments for the harmonica

Lähdettä tiivistäen perussävelet ja kvintit viritetään viritysmittarilla täsmälleen +/-0 -vireeseen, suuret terssit -5 (tai -10) senttiä alle ja kvartit 5 tai 10 senttiä alle (tai yli) tasavireen. Eli bluesharpussa:

• 1, 3, 4, 6, 7, 9 ja 10 puhallukset +/-0
• 1, 2, 4, 6, 8 ja 10 imut +/-0
• 2, 5 ja 8 puhallukset, 3 ja 7 imut (suuret terssit) -5 tai -10
• 5 ja 9 imut -5 tai -10 (tai +5 tai +10)

Näiden ohjeiden lisäksi pitää luonnollisesti kuunnella omia mieltymyksiä ja hakea omaan soittoon sopivat vireet. Eli harjoittelua ja kokeilemista tämänkin taidon oppiminen vaatii. Itselläni erittäin tarkkaan virittämiseen voi haasteena olla nykyinen viritysmittarini, jossa viretaso näkyy 10 sentin tarkkuudella, mutta luulenpa, että tämä toistaiseksi riittää tarpeisiini.

Tässä vielä Hohnerin video-opas virittämisestä:

Työkalujen valmistusta

Erittäin hyödyllien osuus kurssilla oli mahdollisuus valmistaa harppujen huoltamiseen sopivia työkaluja. Itse ehdin työstää penkkihiomakoneella jakotulkkisarjasta puhalluskielten virittämistä helpottavan työkalun sekä naulakiinnitysten avaamista helpottavan, talttamaisen työkalun. Jälkimmäistä voi käyttää esimerkiksi Hohner Marine Band -harppujen kuorien avaamiseen tai nauloilla kiinni olevien kielilaattojen irti nitkutteluun.

Tiivistämistä ja puhdistamista

Tiivistämiseen tuli Joukolta jälleen kekseliäs idea. Tässä kohteena on huuliharpun kuorten etureunan tiiviys, jota parannettiin (tai varmistettiin tiiviys) apteekista saatavalla silikoniteipillä. Teipistä leikattiin kannen etureunan levyinen pala, liimattiin se kannen sisäpinnalle, taivutettiin etureunan alta ja leikattiin ylimääräinen suikale pois. Näin kannen ja kielilaatan tai kamman väliin saadaan huomaamaton silikonitiiviste, joka varmistaa sen, että ilma ei vuoda kansien välistä vaan ohjautuu harpun sisään. Valitettavasti näyttää siltä, että tätä kyseistä teippiä ei löydy apteekeista ainakaan tällä hetkellä.

Puhdistamiseen liittyen tallennan tähän niin ikään apteekkitavaraa olevan puhdistusainepullon kuvan. En vielä onnistunut löytämään kyseistä ainetta, mutta eiköhän tätä tai vastaavaa vielä jostakin jossain vaiheessa löydy.

Harmonetta

Jouko esitteli Hohner Harmonetta -huuliharpun, jota hän soittaa paljon ainakin Svängin kappaleissa. Soittimessa on mainio, haitarimainen soundi, mutta sen monimutkaisen ja hienovaraisen mekaniikan vuoksi soittokunnon ylläpito voi kuulemma olla melko työlästä. Laitteen sisuksiin vilkaisun jälkeen tämä oli helppo uskoa.

Kielen vaihtaminen

Jouko antoi myös demonstraation huuliharpun kielen vaihtamisesta. Toimenpide vaatii soveltuvia työkaluja ja tarkkuutta, mutta on opittavissa oleva taito tämäkin. Muutamia huomioita ja muistiinpanoja asiaan liittyen:

• Ensin poistetaan vanha kieli. Kielen niitti irroitetaan painamalla se ulos sopivaa vastakappaletta vasten. Joukolla oli tähän pihdit, joissa toisessa leuassa sopivan kokoinen piikki ja toisessa reikä (Seydel myy tähän tarkoitukseen omaa työkalua). Puristettaessa piikki työntää niitin reikää vasten ulos. Toisessa välineessä oli vain sopivan kokoinen reikä, jota vasten niitti voidaan painaa ulos sopivan kokoisella piikkityökalulla.
• Ihannetilantessa uusi kieli on kielilaatan aukkoon valmiiksi sopiva, jolloin kieltä ei tarvitse lyhentää tai manipuloida kielilaatan aukkoa pienemmäksi (tämäkin kuulemma onnistuu ainakin messinkilaattojen yhteydessä).
• Uuden kielen vireen olisi hyvä olla enintään yhden sävelaskeleen (sekunti) yli tai alle sävelen, jota tavoitellaan. Ihanteellista tietysti olisi, jos kieli olisi valmiiksi mahdollisimman sopivan vireinen, ettei sitä tarvitse tarpeettomasti virittämisen yhteydessä käsitellä ja kajota sen sointiominaisuuksiin.
• Niitin aukkoa suurennetaan ruuville sopivaksi, minkä jälkeen reikään tehdään kierteet. Näihin molempiin tarvitaan oma työkalu. Jos kierteen tekeminen ei onnistu tai kierre pettää, voidaan käyttää mutteria ruuvin vastakappaleena (nämä ovat todella pieniä osia ja niiden käsittely vaatii tarkkuutta).
• Kun reikää manipuloidaan, pitää reuna aina hioa sileäksi. Kielen pitää asettua kielilaattaa vasten tasaisesti, ja pienimmätkin metalliröpelöt voivat pilata soinnin.
• Uuden kielen reiän on hyvä olla vähän kiinnitysruvia suurempi, jolloin kieltä voi hieman liikuttaa ruuvin ympärillä ja se on helpompi keskittää kielilaatan aukkoon. Jos kielen reikää suurennetaan, pitää tämäkin muistaa hioa tasaiseksi, että kieli asettuu tiiviisti kielilaattaa vasten.
• Kieli pitää panna paikoilleen oikein päin. Laattaa vasten asetetaan puoli, joka on täysin tasainen.
• Kun kieli on saatu ruuvilla kiinni, säädetään se oikealle paikalle, viritetään ja säädetään muuten kuntoon.

Tässä Hohnerin video-opas, jossa näkyvät kaikki kielen vaihtamisen työvaiheet ja työkalut:

Kielen vaihtaminen voi tuntua suuritöiseltä urakalta, mutta jos harppu on aiemmin säädetty soittajalle sopivaksi ja viritetty kohdilleen, on pienempi työ vaihtaa yksi kieli kuin koko harppu ja säätää se kokonaan alusta saakka.

Lopuksi

Tämäkin kurssipäivä osoittautui todella antoisaksi. Oli mukavaa puuhastella ja seurata kurssikavereiden säätöprojekteja. Hieman jäi harmittamaan, kun en ehtinyt tehdä omaa, kielten manipuloimiseen soveltuvaa työkalua tarjolla olleesta messinkilevystä. Myös kielten asennon säätämiseen soveltuva vääntöavain jäi tekemättä. Päivän päätteeksi väläyteltiin ajatusta mahdollisesta jatkokurssia, jossa voitaisiin mennä syvemmälle esimerkiksi bluesharpun säätämisessä overblow– ja overdraw-tekniikoita varten. Jään innolla odottamaan jatkoa ja siihen saakka yritän ylläpitää ja kehittää opittuja taitoja parhaani mukaan.

Kurssi on tarkoitettu musiikinopiskelijoille, -harrastajille ja -ammattilaisille, joita kiinnostaa soitintietous huuliharppuun liittyen sekä soittimen rakenteen ja ominaisuuksien tuntemus, oikeanlainen säilytys, puhdistus, viritys, pienten huoltotoimenpiteiden tekeminen ja kustomointi. Kurssilla luodaan katsaus erilaisiin huuliharppuihin. Opiskelija voi ottaa kurssille mukaan oman soittimen, joka toimii harjoittelun ja havainnoinnin välineenä; soittimia voidaan purkaa, puhdistaa, huoltaa, korjata ja kasata – näin soittimesta saa mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan, kuinka se on rakennettu, mitä muusikko itse voi soittimelle tehdä ja kuinka sitä voi itse huoltaa.

Kurssin kuvaus Taideyliopiston avoimen yliopiston kurssisivulla

Kurssi on kaksipäivänen, ja opettajana on Jouko Kyhälä, huuliharpun soitosta väitöskirjankin tehnyt muusikko, säveltäjä ja opettaja. Joukon soittoon voi tutustua esimerkiksi huuliharppuorkestesteri Svängin tuotannon kautta. Tässä malliksi yksi omista suosikeistani, jossa Jouko (toinen vasemmalta) soittaa Hohnerin Harmonetta-huuliharppua:

Huuliharpun perusteita

Aloitimme kurssin pienellä katsauksella huuliharpun äänenmuodostukseen. Aiheesta löytyy mainio verkkolähde:

• Huuliharppu.fi, ja sieltä
• Huuliharpun rakenne ja toiminta

Samalta sivustolta löytyy myös tietoa harppujen virittämisestä, korjaamisesta ja säätämisestä.

Harput auki ja hommiin

Pienen intron jälkeen kaivelimme harput esiin ja aloimme säätää. Itselläni oli mukana muutama harppu, jotka olivat soittamisen myötä menneet epävireeseen tai olleet epävireisiä jo ostettaessa. Lisäksi otin mukaan kromaattisen harppuni, jota olen aina toisinaan hieman soitellut, mutta kokenut sen olevan hieman jäykkä ja huonosti syttyvä. Jouko testasi harppua ja totesi sen olevan oikein hyvä. Eli treenaamaan sitä soittamista.

Virittämisen lisäksi osallistujilla oli tarvetta myös hieman suuremmille operaatioille. Arilla oli vanha harppu, jonka kampa oli taipunut kaarelle. Tämä otettiin käsittelyyn siten, että kampa puristettiin kahden suoran puupalan väliin oikenemaan. Ensi sunnuntaina projekti jatkuu todennäköisesti kamman hiomisella (mitä tasaisempi kamman pinta on, sitä tiiviimmin kielilaatta asettuu kiinni, eikä ilmaa pääse vuotamaan) kielilaattojen kiinnittämisellä ruuvein sekä harpun virittämisellä.

Matin kromaattiseen harppuun aloitettiin kielilaattojen kiinnitysnaulojen korvaaminen ruuvein. Ruuvikiinnityksellä laatat saa tiiviimmin kiinni, eli tässäkin pyritään tiiviyden parantamiseen ja toisaalta myös tulevien huoltojen helpottamiseen, kun kielilaatat voi irrottaa ja kiinnittää helposti ja tiiviisti takaisin. Huomioitavana asiana jäi mieleen se, että naulat kannattaa käsitellä yksi kerrallaan, eli naula pois, reikä valmiiksi ja ruuvi paikoilleen, ja sitten seuraavan naulan kimppuun. Jos kaikki naulat irrottaa kerrallaan, käy ruuvireikien poraaminen erittäin vaikeaksi, kun kielilaatta ei enää pysy paikoillaan.

Sepolla taas oli kaupasta ostettu melko uusi harppu, jossa valmistaja oli säästellyt kielilaattojen kiinnitysruuvien kanssa. Laatat olivat kiinni kahdella ruuvilla takareunastaan, jolloin kamman etureunassa laattojen heiveröinen kiinnitys aiheutti ilman vuotamista. Näin ollen harpun kamman etureunaan porattiin reikä (kielilaatoissa reikä oli jo valmiiksi) ja kielilaatta kiinnitettiin yhdellä ylimääräisellä ruuvilla paremmin kiinni.

Joukolla oli kaikkiin eteen tulleisiin ongelmakohtiin ratkaisut ja hyviä vinkkejä työkaluhin ja vianpaikannukseen liittyen. Esimerkiksi ulkovalon käyttö valopöytänä oli mainio keksintö, jonka avulla harpun kielten asennon ja reunojen mahdolliset epätasaisuudet ja roska näkyvät helposti.

Lisäksi tulevana sunnuntaina on tarkoitus työstää neljän euron rakotulkkisarjasta muutama hyödyllinen työkalu harppujen tuunausta varten. Vertaamalla esimerkiksi Hohnerin noin sadan euron työkalusettiin käy selväksi, että itse tekemällä ja soveltaen ratkaisuja etsimällä voi saada toimivia työkaluja edullisesti.

Fiiliksiä

Kurssi oli todella hyödyllinen ja informatiivinen. Itse sain reilusti rohkeutta harppujeni säätöön ja varmasti alan käydä kaikki soittimeni läpi vireen ja soitettavuuden parantamiseksi. Ensi sunnuntaille yritän löytää yhden harppuni, joka kaipaisi kielen vaihtoa, niin tulisi sekin operaatio selväksi. Hieno kurssi, leppoisa meininki ja mukavat kurssikaverit.

Täältä löytyy toisen kurssipäivän antia.

Tämän vuoden teema oli Owning Learning:

Tomorrow’s learning is about ownership. We will own our learning. We will control what, where, when and how we learn.

We will access, link, combine, interpret and interact with knowledge. We will be empowered as never before. We will make learning work for us.

Mietteitä konferenssista

Keskiviikko ja Pre-Conference Worksopit

Keskiviikon Pre-Conference Workshop -tarjonnasta osallistuin aamupäivän A Knowledge Exchange on Open Education: in Search of Sustainable Models sekä iltapäivän DistancE-Learning in Europe – Exchanging Experiences and Knowledge -työpajoihin.

Aamupäivän session tavoitteena oli pohtia taloudellisesti kestäviä vaihtoehtoja avointen oppiresurssien (OER) tuottamiseen ja ylläpitämiseen. Itselleni session kiinnostavuutta lisäsi se, että kaikki oman pöytäni keskustelijat olivat eri maista, joten oppimateriaalien avaamiseen tuli monipuolisia näkökulmia.

Pöydässäni oli muun muassa Open Education Consortiumin hallituksen jäsen Stavros Panagiotis Xanthopoylos.

Yhdessä pöydässä käsiteltiin MOOCeja muun muassa tämän esimerkin kautta:

Aamupäivän session live-muistiinpanot.

Iltapäivän sessio sisälsi ajankohtaisia, etäopetukseen liittyviä tapausesimerkkejä. Yksi hyvä kiteytyskin tarttui mukaan:

Tämä koskettaa ainakin keväällä 2017 järjestettävää Distanssin cMOOC-kokonaisuutta, jossa aiomme jossain määrin hyödyntää Flipped Classroom -ideaa webinaarityöskentelyssä.

Torstai – Opening Plenary ja muu ohjelma

Avauskokoontuminen koostui kolmesta puheenvuorosta. Tricia Wang heitti ohimennen ajatuksen MOOCs Suck!, joka jäi puheisiin koko konferenssin ajaksi. Muuten tästä sessiosta jäi mieleen tekoälypainotus, joka tuntui toistuvan myös muualla konferenssiohjelmassa.

Vaikuttaisi siltä, että tekoäly on opetusteknologia-alalla yksi tulevaisuuden trendi, ja siihen liittyen voisi pohtia, kuinka tekoäly voi toimia opettajan tukena? Toisaalta jossain sessiossa ainakin otsikkotasolla maalailtiin uhkakuvaa tekoälystä opettajan korvaajana.

Seuraavaksi sessioksi valikoitui Gilly Salmonin pitämä Education 1.0 to 3.0. Tämä oli pienoinen pettymys, koska suuri osa ajasta kului eriväristen nauhojen heittelemiseen yleisön joukkoon, jonka jälkeen nauhojen risteyskohtiin jääneiden osallistujien tuli keskustella keskenään nauhojen edustamien asioiden yhteisvaikutuksista.

Iltapäivän sessiona oli itselleni päivän kiinnostavin The New MOOC Look: Creating Tomorrow’s Digital Education Experience -sessio, jossa esiteltiin ajankohtaisia kokemuksia MOOCeista. Kenties kiinnostavinta antia tässä sessiossa oli syventyminen verkko-opetuksessa käytettäviin videoihin, ja tähän liittyen esiteltiin esimerkiksi tätä videokoostetta:

Perjantai – Plenary ja sessiot

Perjantain avauskokoontumisista aiheeksi valikoitui Limitless Learning. Puhujat olivat taitavia ja vakuuttavia, mutta asiat liikkuivat sen verran yleisellä tasolla, ettei oikein mitään hyviä kiteytyksiä jäänyt mieleen. Seminaarikaverini Markus sentään poimi yhden, muistaakseni Diana Laurillardin, ajatuksen:

Perjantain vaikuttavin esitys omalta kohdaltani oli MIT:n Philipp Schmidtin How MIT (Really) Learns. Philipp käsitteli esityksessään MIT:n hakkeri-filosofiaan perustuvia oppimismalleja ja esimerkkejä. Hyvänä luentokikkana tässä toimi paperilennokkien taittelu, jotka luennoitsija pyysi lopuksi heittämään ilmaan.

Hakkerietiikkaa Philipp Schmidtin esityskalvosta:

Muita havaintoja

Suomalainen Caleidon Oy oli yksi konferenssin sponsori ja näytteilleasettaja. Tutustuimme Caleidonin Tuudo-sovellukseen, jota he tarjoavat oppilaitoksille opiskelijoiden arkea helpottavaksi työkaluksi.

Konferenssin avainsanoja olivat ainakin MOOC, AI (Artificial Intelligence) ja oppimisen omistajuus.

Näytteilleasettajista suurin osa oli erilaisten verkko-oppimisympäristöjen ja video-opetusvälineiden tarjoajia.

Lopuksi

OEB on valtavan suuri tapahtuma, jonka lukuisten päällekäisten sessioiden välissä luoviminen on taitolaji. Välillä valinnat onnistuvat, mutta välillä sessiossa istuessaan toivoo valinneensa toisin.

Maailman esimerkkejä nähtyään voi uskoa, että Suomessa verkon opetuskäytössä ollaan ajan hermolla ja etunenässä uusien mahdollisuuksien kartoittamisessa. Eroja vuoden 2010 tapahtumaan ei juuri ollut, konferenssin konsepti ja käytännön järjestelyt olivat hyvin samankaltaiset. Joitain uusia painotuksia ja kuumia sanoja toki oli mukana. Berliini on upea kaupunki.

Ossi Luoto – Mikä saa meidät toimimaan yhdessä?

Ossi Luoto kertoi kokemuksiaan siitä, kuinka monista toimijoista rakentuvat projektitiimit saadaan toimimaan yhdessä. Hyvä kiteytys Ossin puheenvuorossa oli se, että lähtökohtana täytyy olla kohderyhmä ja aito tarve, josta syntyy tavoite. Sen jälkeen mietitään, mitä ja miten tehdään:

1. Kenelle – Lähtökohta
   • Kohderyhmät
2. Miksi – Tavoite
   • Tarpeet, toiveet
3. Mitä ja Miten – Tehtävä
   • Valitut teot
   • Ohjeet, tavat tehdä ja toimia

Ossin esityksen jälkeen kuulimme tapausesimerkkejä Vantaalta:

Matti Luhtala, SmartLab Vantaa

SmartLab Vantaa on hyödyntänyt muun muassa erilaisia luovia menetelmiä, kuten design-pelit, experience-prototyypit, sarjakuvat, draama-menetelmät sekä klikkailtavat prototyypit ja vuorovaikutteiset demot, käyttäjähtöisen suunnittelun tukena (SmartLab Vantaa).

SmartLabin arvot kiteyttävät mielestäni hyvin käyttäjälähtöisen suunnittelun eri puolia:

Osalliset suunnittelijoina
Projektin osalliset, kuten kuntapalveluista vastaavat ja palveluiden loppukäyttäjät ovat mukana kaikissa suunnitteluvaiheissa.

Design-materiaalit
Suunnittelussa tärkeää on päästä muokkaamaan palveluiden muotoa aistillisuuden kautta. Siten esimerkiksi värit, muoto, ääni, tuntuma, pintaus jne. sekä algoritmit, avoin data, sovellukset ja järjestelmät ovat materiaaleja, jotka antavat muodon prototyypille.

Konkretia
Kaikista vaiheista syntyy konkreettinen tuotos. Luonnokset, konseptit, prototyypit ja prosessimallit mahdollistavat tuotoksien arvioinnin ja muokkaamisen.

Design-empatia
Empatian keinoin voidaan asettua toisen asemaan ja ymmärtää sitä kautta osallistujien toiveet design-prosessin aikana.

Esteettinen kokemus
Tarjoaa linssin tarkastella tekemistä ja tuotoksia.

SmartLab Vantaa

Tällaiset selkeät tiivistykset ovat mukavia herättelyjä arjen puurtamisen lomassa.

Metropolian tuotekehittäjät kokoontuivat jälleen Metropolian Tavi-talolle eli Vanhankaupunginkosken partaalle 1. ja 2. kehittäjäaallon yhteiseen lähipäivään. Päivän tarkoituksena oli tehdä katsaus jokaisen kehittäjän tilanteeseen ja jatkosuunnitelmiin.

Aluksi pohdittiin muutaman hengen ryhmässä maailman suuria muutoksia, eli millaisia mullistuksia tai trendejä on käynnissä? Ryhmämme puhui energiatekniikasta, digitalisaatiosta ja luonnonvarojen ylikäytöstä. Seuraavaksi Tamoran Jaana jatkoi samoista aiheista, kertoili omia näkemyksiään maailman tilasta. Lounaan jälkeen saimme esityksen Metropolian tulevaisuuden suunnitelmista liiketoiminnan kehittämisen osalta.

Tuotekehittäjien kehitystöitä

Suuri osa päivästä kului osallistujien kehitysprojektien etenemiseen. Osasta löytyy tietoa verkosta, osasta ei. Tässä pieni kooste:

• Big History
• MobiDent -sovellus
• Customized Education and Training
• Lähiesimiestyön ammattilaiseksi / Lähiesimiestyö
• Distanssi (oma projektini)
• Digitaaliset työkalut opettajan arkeen

Lisäksi muitakin esittelyjä ja pohdintoja. Omalla kohdallani seuraava vaihe tutkinnossa olisi näyttöaineistojen viimeistely, koska niitä alkaa olla riittävästi. Luulen, että muuten tämä koulutus alkaa osaltani olla melko selvä.

Metropolian tuotekehittäjät kokoontuivat jälleen Tavi-talolle tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon tutkintopäivään. Aiheina tutkintoasiat, palvelumuotoilu ja muutosmuotoilu.

Palvelumuotoilun osalta koulutusannista vastasi Metropolian oma Juha Ainoa, teollisen muotoilun lehtori. Muutosmuotoilusta puhui Tamora muutosmuotoilu Oy:n Tom Hagelberg.

Aluksi käytiin läpi näyttötutkinnon tilannetta ja sitouduttiin kokoamaan tutkinnon ensimmäisen osan näyttöaineistot syyskuun alkuun mennessä.

Value and Industrial Design

Juha puhui palvelumuotoilusta oman työhistoriansa, alan teorioiden ja esimerkkien kautta. Paljon näkökulmia tuotteiden ja palvelujen hahmottamisen tueksi. Esitys eteni reippaasti keskustellen, joten en saanut kirjoitettua muistiinpanoja. Juha lupasi jakaa käyttämänsä materiaalit osallistujille.

Muutosmuotoilu

Tom kertoi erilaisista muotoiluprosesseista ja välineistä. Esimerkiksi käytetyimpiä muotoilun työkaluja:

• Käyttäjäpersoonat
• Palvelupolku
• Sidosryhmäkartta
• Storyboard
• Benchmarking

Tämäkin osuus eteni sen verran elävästi, että muistiinpanot jäivät tällaiseksi suppeaksi katsaukseksi.

Eli tällainen lähipäivä tällä kertaa. Tästä pitäisi sitten jatkaa omien kehitysprojektien purkamiseen näyttöaineistojen muotoon. Tutkinnon kaksi ensimmäistä osaa saanen varmaankin melko pienellä vaivalla kokoon, koska molempia olen jo aloittanut ja aineistoakin on kertynyt melko mukavasti.

Antti Rinkinen Tamora Oy:stä piti pienen luennon sanomalehtien kehityksestä niiden syntyajoilta aina tähän päivään ja tulevaisuudennäkymiin liittyen. Kirjasin pienet muistiinpanot.

Sanomalehtien historiaa Suomessa. Lähtökohtana 1800-luvun loppupuolella kansan sivistäminen, ajettiin suomalaisuuden asiaa. 1990-1991 lehtien levikit olivat huipussaan, laman myötä alkoi pudotus. Siihen saakka esimerkiksi toimeentulotukeen sisältyi sanomalehtitilaus. Aluksi vielä kuviteltiin, että ala lähtee uuteen nousuun – ”kyllä tää tästä” – mutta lopulta oli todettava, että bisneksen luonne muuttui pysyvästi.

2000-luvun alkupuolella internet tuli vahvasti sanomalehtien todellisuuteen. Sen merkitystä ei aluksi ymmärretty, noin 2005 havahduttiin, että ihmiset viettävät netissä paljon aikaa. Aluksi lehdet lähtivät verkkoon siltä pohjalta, että kaikki jutut työnnettiin verkkoon sen kummemmin ajattelematta, miten sisältö sinne verkkoon istuu. Kun levikit laskivat edelleen, ajateltiin, että syy on internetin. Kuitenkaan tilastojen perusteella ei löydy korrelaatiota tilausmäärien ja juttujen verkkojulkaisujen välillä.

Sitten päätettiin olla netissä kuten netissä ollaan. Tehtiin suuria näköislehtiä, jotka kuitenkin olivat raskaita ja hankalia käyttää. Varsinkin mobiililaitteilla verkkoon siirretyn painopinnan tarkastelu on erittäin hankalaa.

Mikä se sanomalehti oikein on? Se on moninainen kokonaisuus, joka eri lukijoille tarkoittaa eri asioita: se voi olla fyysinen tuote, toimituksellinen sisältö, ostetaan-myydään -palsta, makkaramainos ja niin edelleen. Suomessa sanomalehden merkitys on ollut suuri, on ollut tärkeää, että lehti on aamulla kahvipöydässä eteen kannettuna. Sanomalehti on moniaistillinen tuote.

Nykyinen elämänrytmi ja esimerkiksi lisääntyneet yhden hengen taloudet eivät oikein istu sanomalehden kanssa yhteen. Yksin asuvalle lehtitilaus voi tuntua jo kalliilta, vaikka periaatteessa vähän yli eurolla päivässä voi saada laadukkaan tuotteen aamulla kotiin kannettuna. Parhaimmillaan lehtien kattavuus oli 80 % kaupungin talouksista, ja näistä kestotilauksia 90 %.

Toimialan pitäisi määritellä itsensä uudelleen. Toimitus ja lehti eivät enää määrittele puheenaiheita, keskusteluja käydään verkossa muilla foorumeilla. Lehtijuttujakin toki kommentoidaan verkossa runsaasti, mutta itse lehteen esimerkiksi mahtuu kymmenisen yleisönosastokirjoitusta päivässä.

Omat tunnelmat

Tämä oli tavallaan virkistävä poikkeus toistaiseksi pidettyjen koulutuspäivien joukossa. Ei tässä varsinaisesti uusia oivalluksia tullut, mutta esitys oli sopivan tiivis, miellyttävästi esitetty ja sopivan informatiivinen.

Immateriaalioikeusjärjestelmä Suomessa

Alkuun pieni ryhmätyö, mitkä ovat Metropolian kolme keskeistä pointtia immateriaalioikeuksiin? Esimerkiksi työsuhdekeksinnöt, opiskelijoiden IPR-juridiikka, tutkimushankkeiden IPR-asiat.

Mitä immateriaalioikeudet ovat?

• Immateriaalioikeudet = Intellectual Property Rights
  • Industrial Property Rights = teollisoikeudet
  • Intellectual Property = aineeton omaisuus

IPR:t ovat jälkiteollisen tietoyhteiskunnan keskeinen tuotannontekijä, ne turvaavat tuotekehitystä ja investointeja. Kielto-oikeuksia. Kannustavat luovaan työhön – korvaus oikeudenhaltijalle. Tietoyhteiskunta on lisännyt IPR:n määrää. Tiedonjakamisen helppous ja globalisaatio ovat haastaneet IPR-järjestelmän.

• Sopimukset
  • Tekijänoikeudet
  • Tavaramerkit
  • Patentit
  • Know-How
  • Liikesalaisuudet
  • Mallisuoja
  • Toiminimi
  • Domain-nimet

Immateriaalioikeusjärjestelmän keskeiset teemat

1. Oikeuksien identifiointi ja hankkiminen
2. Oikeuksien suojaaminen – Esimerkiksi mallisuoja ja patentti edellyttävät aktiivista toimintaa. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti.
3. Oikeuksien hyödyntäminen – Esimerkiksi patentoidun keksinnön markkinoille saattaminen, kirjan oikeuksien myyminen.
4. Oikeuksien puolustaminen – Esimerkiksi patenttiloukkauksen riitauttaminen ja korvausten hakeminen oikeusteitse.

Patentti

Yksinoikeus keksinnön ammattimaiseen käyttöön, valmistukseen, tuontiin, myyntiin ja vuokraukseen.

• Suojan kohteena uusi ja ennalta arvaamaton ratkaisu tekniseen ongelmaan
• Edellytyksenä
  • Uutuus
  • Ennalta arvaamattomuus/keksinnöllisyys
  • Teollinen hyödynnettävyys
• Suoja hakemuspäivästä – patentoitu keksintö on julkinen – käsittely noin 2 vuotta

Patentin suojaus

• Identifiointi
• Patenttihakemus PHR:lle – 18 kuukauden salassapito
• Hakemuksen käsittely: muotoseikat, uutuus, keksinnöllisyys, ratkaisu (myöntö/hylkäys)
• Väiteaika 9 kuukautta patentin myöntämisestä – patentin mahdollinen rajoittaminen
• Voimassa 20 vuotta hakemuspäivästä
• Ylläpitomaksu on maksettava, muuten patentti raukeaa
• KV-suojauksen mekanismi on samanlainen (PPH-sopimukset)

Hyödyllisyysmalli

• Pikku patentti – patentin kaltainen kielto-oikeus
• Ei edellytä keksinnöltä keksinnöllisyyttä – tutkimus vain muodollinen
• Aueellisesti rajallinen
• Voimassa enintään 10 vuotta (4+4+2) hakemuspäivästä
• Kuulutus ja merkintä hyödyllisyysmallirekisteriin
• Voidaan hakea rinnakkain patentin kanssa

Tavaramerkki

Tavaramerkki on yksinoikeus kieltää muita käyttämästä sekoitettavissa olevaa kuviota, sanaa, ääntä, väriä ja niin edelleen tavaroiden tai palveluiden tunnuksena.

• Suoja edellytää vakiintumista tai rekisteröimistä
• Rekisteröinnin edellytyksenä erottamiskyky
  • Kuvailevat laji- tai laatusanat eivät kelpaa tavaramerkiksi
• Merkki ei saa olla sekoitettavissa toiseen tavaramerkkiin
• Merkki ei saa olla harhaanjohtava
• Teknisiä ominaisuuksia ei voi suojata
• Ei saa loukata toisen tekijänoikeutta, toiminimeä, mallioikeutta tai teoksen nimeä
• Rekisteröidään tavara-/palveluluokittain (45 kpl)
• Suoja-aika 10 vuotta, uusittavissa ikuisesti
• Suoja on alueellista
• Suojan voi menettää yleisyyden vuoksi (esimerkiksi Turvaura, Heteka ja niin edelleen)

Tekijänoikeus

• Syntyy automaattisesti teoksen syntyhetkellä
• Syntyy teoksen tekijälle
• Ei vaadi rekisteröintiä
• Suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolemasta
• Lähioikeuksien suoja-ajat ovat poikkeavia
• Sisältötuotteiden keskeinen suojamuoto

Tekijänoikeuslaista löytyvät muun muassa taloudelliset ja moraaliset oikeudet ja muut aiheeseen liittyvät seikat kuten esimerkiksi tekijänoikeuden rajoitukset.

Tauko

Mallioikeus

Mallina voidaan suojata tuotteen tai sen osan ulkomuoto (koristelu, linjat, värit, muoto, pinta, materiaali). Teollisen muotoilun tärkein suojausmetodi.

• Konkreettinen tavara tai sen osa – esimerkiksi sämpylä tai kahvikupin korva
• Erottamisvaatimus – kokonaisarvio
• Suojataan yksinoikeus mallin kaupalliseen käyttöön
• Ei suojaa teknisiä ratkaisuja

Lisää aiheesta esimerkiksi tältä PRH:n Mallioikeus pähkinänkuoressa -sivulta.

Mallioikeuden suojaaminen

• Hakemus PRH:lle
• Myönnetään, jos malli on uusi ja yksilöllinen (ei saa olla tullut julkiseksi – kuitenkin 12 kk grace period ennen hakemuksen tekoa)
• Voimassa enintään 25 vuotta hakemuspäivästä

Uusittava 5 vuoden välein

Työsuhdekeksintölaki

• Työsuhdekeksintölain soveltaminen
  • Työ- tai virkasuhde
  • Patentoitavissa olevat keksinnöt
  • Työnantajan toimialaan liittyvää
• Työntekijän velvollisuus ilmoittaa keksinnöstä
• Työnantajan velvollisuus maksaa kohtuullinen korvaus, jos keksintö tulee käyttöön
• Sisäiset ohjeet
• Työsuhdekeksintölautakunta

Muut immateriaalioikeudet ja työsuhde

Ainoastaan tietokoneohjelmat, tietokannat ja näihin liittyvät aineistot siirtyvät oletusarvoisesti työnantajalle. Muilta osin asiat edellyttävät sopimista. Jos ei sovita erikseen, on työnantajalla käyttöoikeus.

Runsasta keskustelua opettajien tuottamien opetusmateriaalien käyttöoikeuksista, eli jos opettaja työajalla tekee kurssin opetusmateriaalia, onko työnantajalla oikeus käyttää materiaaleja? On olemassa kulttuuri, että ainakin osa opettajista pitää kiinni omista materiaaleistaan. Onnin mukaan kuitenkin on niin, että jos asiasta ei ole erikseen sovittu, on työnantajalla oikeus käyttää materiaaleja.

Know-how ja liikesalaisuudet

• Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, Työsopimuslaki ja Rikoslaki sääntelevät liike- ja ammattisalaisuuksien suojaa
• Suojan edellytyksenä todellinen salassapito, salassapitointressi ja taloudellinen arvo
• Salassapitosopimukset

Keskusteltiin muun muassa opinnäytetöiden julkisuudesta sekä osittaisesta salaamisesta muun muassa liikesalaisuuksien osalta.

Immateriaalioikeuksien siirtäminen

Tämä on se suurin maailma, eli oikeuksien siirtäminen ja bisneksen tekeminen immateriaalioikeuksien avulla.

Patentit, mallioikeudet ja tekijänoikeudet ja niin edelleen ovat siirrettävissä sopimuksella:

• Kokonaisluovutus – kauppa oikeuksista
• Osittaisluovutus lisenssisopimuksella
  • Ekslusiivinen – ei-eksklusiivinen
  • Ajallinen rajoitus
  • Toimiala/kohderajaus – mihin käyttöön?
  • Alueellinen rajoitus

Omia tunnelmia

Varsin asiallista kertausta immateriaalioikeuksiin liittyen. Ei varsinaisesti uusia tai yllättäviä asioita, mutta tärkeitä aiheita, joita on aina välillä hyvä palautella mieleen.

Jaana aloitti polveilevalla puheenvuorolla tämän päivän työelämästä, kilpailusta ja tuotekehityksestä. Seuraavaksi Metropolian tuore liiketoimintajohtaja Katri Luukka avasi päivää liiketoiminnan näkökulmasta ja käsitteli osuudessaan muun muassa omia Periscope-kokeilujaan.

Uutta työtä intohimojen ympärille

Emman esitys perustui häneen omaan elämäänsä. Koulutus diplomi-insinööri, mutta jo diplomityön aikana syntyi jonkinlainen sisäinen ristiriita oppialan ja omien intohimojen suhteen. Luennollakin oli kiinostavampaa pirtää piparkakkutaloja kuin oikeita taloja. Pienen Malesia-irtioton jälkeen tuli tarve vaihtaa pääaine yrittäjyyteen, ja Malesiassa heräili myös into kakkuja kohtaan. Kakkujen tekemisestä tuli intohimo, joka ajoi ohi opiskelujen. Jo toinen kakku meni myyntiin. Seuraava askel oli kakkublogi Bloggeriin, Painted by Cakes. Blogi löydettiin ja puolen vuoden päästä Suomen käsityömuseosta soitettiin: Emma oli valittu vuoden käsityöläiseksi (2013). Näyttely museoon, Koko Suomi leipoo 2013 -ohjelma, kustannussopimus ja yrittäjyys. Nykyään käyttää titteliä kakkutaiteilija. Itseoppinut kakuntekijä, valokuvaaja, taittaja jne. Jokainen tehty duuni on johtanut seuraavaan uuteen työhön.

Intohimo lähtökohtana työhön

Intohimo on äärimmäinen voimavara:

• Tehokkuus
• Tuottaa tulosta
• Sitoutuminen
• Oppimiskyky
• Motivaatio

Miten intohimot löytyvät?

Intohimoja voi alkaa etsiä ja havaita. Intohimot löytyvät kokeilemisen kautta.

Lisäksi Emma käsitteli muun muassa haasteita, joita intohimon seuraamiseen voi liittyä.

Tunnelmia

Aamupäivän asiat olivat melkolailla tuttuja entuudestaan. Emman henkilökohtainen esimerkki intohimon seuraamisesta ja asian johtamisesta seuraavaan oli virkistävä aihe, mutta kenties tiivistäminen olisi tässä osiossa ollut paikallaan.