Sanna Ruhalahti, Markus Söderlund ja Päivi Timonen ovat julkaisseet verkkoartikkelin, joka käsittelee opiskelijoiden oppimiskokemuksia Distanssi-hankkeen cMOOC-jaksoilla.

Artikkeli pohjautuu keväällä 2017 järjestettyjen kolmen cMOOC-opintojakson osallistujille tehtyihin palautekyselyihin.

Kurssien toteutukseen voi tutustua esimerkiksi tämän Verkkokurssin rakentumisesta – tapaus Distanssi -blogikirjoitukseni myötä.

Tämän rahoituksen ja jatkon turvin on tarkoitus vakiinnuttaa avoimiin verkkokursseihin perustuva digitaalisen nuorisotyön koulutus sekä selvittää kysyntää ja mahdollisuuksia kansainvälisille kursseille.

Kuvaan tässä artikkelissa keväällä 2016 järjestetyn Digitaalisen nuorisotyön perusteet -cMOOC-kokonaisuuden suunnittelua ja toteutusta Moodlerooms-kurssialustalla.

Kurssikokonaisuus oli Distanssi – MOOC nuorisotyön digitaalisen työotteen vahvistajana -hankkeen toteuttama, kaikille avoin verkkokurssi, jonka tavoitteena oli parantaa nuorisoalan valmiuksia ja nuorisotyöntekijöiden osaamista digitaalisen nuorisotyön parissa.

Hanke oli opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja sitä koordinoi Humanistinen ammattikorkeakoulu yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Yhteistyökumppaneina olivat valtakunnalliset nuorisoalan kehittämiskeskukset Verke ja Koordinaatti.

Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kokonaisuus rakentui kolmesta yhden opintopisteen osasta, jotka ovat 1. Johdatus digitaaliseen nuorisotyöhön, 2. Digitaalinen osallisuus ja toimijuus nuorisotyössä sekä 3. Digitaalinen kohtaaminen ja dialogisuus nuorisotyössä. Keväällä 2016 pidetyille pilottikursseille ilmoittautui opiskelijoita seuraavasti: 259 (1. kurssi), 262 (2. kurssi) ja 217 (3. kurssi).

Mikä on cMOOC?

MOOC (Massive Open Online Course) tarkoittaa verkossa pidettävää kurssia, jolle kuka tahansa saa osallistua (Wikipedia 2016). MOOC-toteutuksissa on perinteisesti erotettu kaksi mallia, joista toisessa korostuvat tiedon tuottaminen ja osallistujien välinen vuorovaikutus, kun taas toinen painottuu enemmän valmiiksi annetun tiedon omaksumiseen (Siemens 2012).

Nämä lähestymistavat erotetaan toisistaan etuliitteillä c- ja x-, eli puhutaan yleisesti cMOOC- ja xMOOC-toteutuksista (mt.).

Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kokonaisuus suunniteltiin alusta alkaen cMOOC-näkökulmasta, eli kurssiaktiviteetit rakennettiin osallistujien keskusteluja, ajatustenvaihtoa ja vertaisoppimista tukemaan. Oletimme kursseja rakentaessamme, että osallistujat tulevat olemaan taustoiltaan, tiedoiltaan ja taidoiltaan erilaisia, joten toisilta oppimisen mahdollistaminen oli tärkeässä osassa toteutuksia suunniteltaessa.

Osallistujien vuorovaikutukseen nojaavalla kurssilla ohjauksella on keskeinen rooli. Omalla kurssillamme ohjaus rakentui Humakin valmennuspedagogiikan varaan. Siinä korostuvat ryhmässä oppiminen ja työelämälähtöisyys (Humak 2014). Opiskelijaryhmien työskentelyä ohjasivat e-valmentajat, joista kukin huolehti opiskelijaryhmiensä opintojen etenemisestä.

Moodlerooms: viritetty Moodle pilvessä

Moodlerooms on yhdysvaltalainen verkko-opetukseen erikoistunut yritys, jonka tärkein tuote on kaupallinen, pilvipohjainen Moodlerooms-verkkokurssialusta (Moodlerooms 2016). Moodlerooms-alusta perustuu avoimen lähdekoodin Moodle-ohjelmistoon, jonka perusominaisuuksia on laajennettu ja ulkoasua kehitetty toimimaan tavallista Moodlea monipuolisemmin eri päätelaitteilla.

Distanssi-projektissa käytössämme oli Moodlerooms-kurssialusta, jolle voimme vapaasti luoda uusia kursseja. Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kokonaisuus muodostui kolmesta yhden opintopisteen kurssista, joita jokaista varten myös verkkokurssialustalle luotiin oma kurssi. Kursseille mukaan tulevat opiskelijat rekisteröityivät ensin kurssialustalle, minkä jälkeen he ilmoittautuivat vielä erikseen niille kursseille, joille halusivat osallistua.

Kokemuksia kurssin työstämisestä

Aloitimme kurssin työstämisen syksyllä 2015. Suunnittelu käynnistettiin Carpe Diem -työpajassa, jonka aikana kurssien tavoitteita, sisältöjä ja aktiviteetteja työstettiin suunnitelmallisesti. Carpe Diem on tiimipohjainen oppimisen suunnittelumalli, jota toteutetaan kaksipäiväisissä, ohjatuissa työpajoissa (Salmon 2015). Omiin tarpeisiimme Carpe Diem -menetelmä osoittautui toimivaksi malliksi, jonka avulla kurssit muovautuivat tehokkaasti kohti toteutusta (Linkola 2015).

Työpajan jälkeen käytimme runsaasti aikaa Moodlerooms-alustaan tutustumiseen. Alusta tarjoaa runsaasti ominaisuuksia ja työkaluja, joiden omaksuminen edellyttää paneutumista. Tämä kannattaa huomioida ensimmäisiä kursseja toteutettaessa.

Kurssiformaatin valinta

Moodlerooms-alustalla toteutettavat kurssit on mahdollista koota eri tavoin. Kurssikokonaisuus voidaan organisoida esimerkiksi aiheiden perusteella, yksittäisten tehtävien perusteella tai aikasidonnaisesti viikkojen perusteella. Omilla kursseillamme päädyimme viikkokohtaiseen jakoon, koska kurssimme olivat 4–5 viikon mittaisia.

Viikoittain jaetussa kokonaisuudessa on aluksi päätettävä kurssin kesto ja alkamisaika, minkä jälkeen kurssialusta luo viikkokohtaisen rakenteen varsinaisia sisältöjä varten. Tämä kurssimuoto sopii kursseille, joilla opiskelijoiden toivotaan etenevän annetun aikataulun mukaisesti. Kurssiformaatti on hyvä suunnitella ja lyödä lukkoon ennen sisältöjen lisäämistä kurssipohjaan, koska jos formaattia joudutaan jälkikäteen muuttamaan, jo lisättyjä sisältöjä voi olla työlästä siirtää oikeille paikoilleen kurssirakenteessa.

Ryhmäjako ja e-valmentajien toiminta

Ryhmätoiminnon avulla kurssin opiskelijat voidaan jakaa ryhmiin eri perustein. Omilla kursseillamme ryhmäjako oli tarpeen kohtalaisen suuren osallistujamäärän vuoksi – esimerkiksi keskustelualueiden toiminta ei olisi onnistunut, jos kaikki opiskelijat olisivat osallistuneet keskusteluihin yhtenä joukkona.

Käytimme kursseillamme 14–22 opiskelijan ryhmäkokoja, ja jokaisella e-valmentajalla oli 1–3 ryhmää valmennettavanaan. Kokemusten perusteella voidaan todeta, että kolmen ryhmän etenemisen seuraaminen yhtä aikaa on varsin työlästä, varsinkin jos ryhmät ovat suuria ja opiskelijat osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin. Valmentajan työssä aikaa kuluu melko paljon jo siihen, että käy yhden keskustelualueen osalta läpi kaikki keskustelut ja tarvittaessa reagoi niihin.

Toisaalta ryhmämuotoinen opiskelu edellyttää opiskelijoilta riittävää aktiivisuutta, muuten kurssi ei tunnu elävältä. Tästä johtuen kasvatimme kolmannen kurssimme ryhmäkokoa yli kahteenkymmeneen opiskelijaan, koska toisen kurssin perusteella oli odotettavissa, että osa opiskelijoista jää passiivisiksi. Oman kokemukseni perusteella arvioisin, että noin 10 aktiivista opiskelijaa on keskustelujen kannalta hyvä ryhmän tavoitekoko.

E-valmentajien kesken käytiin kurssien edetessä keskustelua omalla keskustelualueella, jolla sovittiin muun muassa yhtenäisistä arviointiperusteista ja haettiin tasapainoista e-valmennuspanosta kaikkiin ryhmiin. Yleisesti ottaen e-valmentajat osallistuivat ryhmien toimintaan tarvittaessa, kun esimerkiksi haluttiin aktivoida tehtävien suorittamista.

Kokemuksia sisältö- ja tehtävätyypeistä

Seuraavaksi esittelen eniten käyttämiämme kurssityökaluja ja niiden toimintaa. Näiden lisäksi alustalla on runsaasti työkaluja, joita emme ainakaan toistaiseksi ole ehtineet käyttää tai edes kokeilla.

Edistynyt keskustelualue

Edistynyt keskustelualue on Moodlen ja Moodleroomsin aktiviteettityyppi, jota voi hyödyntää keskustelun ja vuorovaikutuksen välineenä (Blackboard Inc. 2016a). Koska tavoittelimme Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kursseilla yhteisöllistä cMOOC-toteutusta, opiskelijoiden välinen vuorovaikutus oli keskeisessä osassa kurssiaktiviteettien joukossa.

Käytimme edistynyt keskustelualue -aktiviteettia pääsääntöisesti kahdella tavalla: kurssin yleisessä osiossa keskustelupaikkana, jossa voi jutella kaikista kurssiin liittyvistä asioista, sekä opiskeluviikkokohtaisesti yksittäisissä oppimistehtävissä. Yleisin tapamme käyttää tätä aktiviteettia oli antaa opiskelijoille jokin aineisto, esimerkiksi luentotallenne, muu video tai julkaisu, ja pyytää kertomaan ja keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista keskustelualueella. Tällaisia tehtäviä saattoi olla samalla viikolla useita, jolloin jokaista aihetta käsiteltiin omalla keskustelualueellaan.

Ryhmä keskustelualueella

Koska kaikilla kursseillamme oli yli 200 ilmoittautunutta ja keskusteluun perustuvia tehtäviä, hyödynsimme ryhmäominaisuutta, jonka ansiosta keskustelut voitiin käydä pienryhmissä eikä kaikkien osallistujien kesken. Näkyvät ryhmät -asetuksen avulla opiskelijoilla oli mahdollisuus halutessaan nähdä muidenkin ryhmien keskustelut, mutta osallistuminen rajattiin oman ryhmän sisälle. Mielestämme oli tärkeää, että opiskelijoilla oli mahdollisuus seurata muiden ryhmien toimintaa, koska keskusteluissa esiin tulleet käytännön kokemukset ja vinkit olivat kurssin arvokasta antia.

Sivu

Sivu on aineistomuoto, jonka avulla kurssialustalle voidaan tuottaa esimerkiksi tekstiä ja kuvia sisältävää oppimateriaalia (Blackboard Inc. 2016b). Sivun toimintatapa auttaa pitämään kurssinäkymän selkeänä, sillä sivusta näkyy kurssilla oletuksena vain otsikko ja pieni kuvaus, ja vasta sivun avaaminen tuo koko sisällön näkyviin.

Sivu on hyvä työkalu kohtalaisen pienten sisältöjen lisäämiseksi kurssille. Sivulle voidaan esimerkiksi rakentaa jokin sisältökokonaisuus, johon perehdyttyään opiskelijat siirtyvät keskustelualueelle käsittelemään aihetta.

Kirja

Kirja on sivua laajemmille kokonaisuuksille tarkoitettu sisältötyyppi, jonka avulla materiaali on mahdollista jakaa useiksi sivuiksi ja tarvittaessa vielä alasivuiksi (Blackboard Inc. 2016c). Kirja-aineisto luo materiaalille selailua helpottavan sisällysluettelon sekä materiaalissa eteen- ja taaksepäin johtavat selauslinkit.

Hyödynsimme kirja-sisältötyyppiä kurssillamme esimerkiksi sosiaalista mediaa ja yhteisöllisyyttä käsittelevän aineistopaketin rakentamisessa. Näin saimme laajan materiaalin jaoteltua välineiden ja toimintatapojen mukaan organisoiduksi kokonaisuudeksi. Aineiston pohjalta heränneitä ajatuksia purettiin tarkoitusta varten luodulla edistyneellä keskustelualueella.

Verkko-osoite ja tiedosto

Verkko-osoite on sisältömuoto, jonka avulla kurssisisältöjen joukkoon voidaan liittää ulkopuolisille verkkosivuille tai verkkoaineistoihin johtavia linkkejä (Blackboard Inc. 2016d). Linkkejä voidaan luonnollisesti lisätä muutenkin tekstisisältöjen joukkoon, mutta verkko-osoite-työkalulla lisätty linkki näkyy kurssilla omana sisältöosionaan, johon voidaan liittää tavoitteiden ja suoritusten seurantaa. Suoritusten seurannalla voidaan esimerkiksi määritellä, että linkkiaineisto merkitään opiskelijan osalta suoritetuksi, kun hän on avannut linkin.

Tiedosto-sisältömuodon avulla kurssille voidaan tuoda liitetiedostoja opiskelijoille jaettavaksi (Blackboard Inc. 2016e). Visuaalisena elementtinä tiedosto toimii verkko-osoite-sisältömuodon tavoin, ja siihen voidaan samalla tavalla liittää tavoitteiden ja suoritusten seurantaa.

Tentti

Tenttiaktiviteetilla on mahdollista luoda esimerkiksi monivalintatehtävistä tai oikein/väärin-vaihtoehdoista koostuvia kokonaisuuksia, jotka arvioidaan automaattisesti (Blackboard Inc. 2016f). Käytimme tenttiaktiviteettia kursseillamme jokusen kerran henkilökohtaisen osaamisen arviointivälineenä mutta emme niinkään tenttimielessä; suoritus ei siis ollut kurssin läpäisykriteeri tai arvosanan muodostamisen työkalu.

Palaute

Palauteaktiviteetti antaa nimensä mukaisesti mahdollisuuden rakentaa palautekyselyjä, joissa voi hyödyntää monivalintakysymyksiä, kyllä/ei-väittämiä tai avoimia tekstikenttiä (Blackboard Inc. 2016g).

Käytimme palauteaktiviteettia kurssiemme aloituskyselyissä sekä loppupalautteiden keräämisvälineenä.

Arviointi

Moodleroomsin aktiviteettien yhteydessä voidaan hyödyntää arviointityökalua, jonka avulla opiskelijan tuotoksia voidaan arvioida määritellyn asteikon mukaisesti. Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kursseilla käytimme arviointia myös vertaisarviointiin joidenkin edistyneiden keskustelualueiden yhteydessä. Tällöin opiskelijat saattoivat valita jokaiseen keskustelunavaukseen tai vastaukseen liittyen sopivan arvion ennakkoon määritellyltä arvosteluasteikolta.

Arviointi voidaan kytkeä päälle aktiviteettikohtaisesti, ja käytettävä asteikko voidaan valita oletusvaihtoehdoista tai vaihtoehtoisesti voidaan luoda kokonaan uusi, tarkoitukseen sopiva asteikko. Vertaisarviointi on yksi tapa keventää kurssin vetäjien kuormitusta ja lisätä opiskelijoiden vuorovaikutusta sekä edesauttaa oppimista.

Tavoitteet

Tavoitteet on työkalu, jonka avulla on mahdollista seurata opiskelijoiden suoriutumista kurssikohtaisiin tai yleisemmin määriteltyihin tavoitteisiin liittyen. Kurssille voidaan määritellä esimerkiksi tavoite ”Opiskelija syventää teknistä osaamistaan”, minkä jälkeen tavoite voidaan yhdistää kaikkiin sellaisiin aktiviteetteihin ja aineistoihin, jotka tukevat kyseisen tavoitteen saavuttamista. Kurssin edetessä on mahdollista seurata, kuinka suuren osan kutakin tavoitetta palvelevista aktiviteeteista opiskelija on suorittanut. Yhteen aktiviteettiin voidaan liittää useita tavoitteita.

Tavoitekokoelmat määritellään Moodlerooms-alustalla yleisen tason resursseiksi, jolloin samoja tavoitteita voidaan hyödyntää useilla kursseilla. Tavoitteita voidaan hyödyntää myös kurssin rakentamisen tukena, sillä työkalun avulla voidaan seurata, kuinka kattavasti ja tasapainoisesti kurssille määritellyt tavoitteet on otettu huomioon aineistoja ja aktiviteetteja tuotettaessa.

Lopuksi

Verkkokurssin suunnitteleminen, rakentaminen ja toteuttaminen on työläs ja monitahoinen tehtävä. Osaamistavoitteiden muuntaminen opetusmateriaalien, kurssiaktiviteettien ja verkkovälitteisen vuorovaikutuksen toimivaksi kokonaisuudeksi vaatii monien toisistaan riippuvaisten osien yhteen sovittamista. Työläimmillään Digitaalisen nuorisotyön perusteet -cMOOC-kurssien toteuttaminen tuntui kiperän palapelin kokoamiselta, jossa yhden palan siirtäminen käänsi kaksi palaa väärään asentoon. Vahvuutena tässä toteutuksessa oli kuitenkin osaava ja motivoitunut tiimi, jonka yhteistyöllä kaikki palaset saatiin paikoilleen.

Kursseja ohjatessa oli ilo seurata eritaustaustaisten opiskelijoiden keskusteluja ja osaamisen jakamista. Kaikki osallistujat jakoivat auliisti omia tietojaan ja taitojaan. Tällainen yhteisöllinen cMOOC-toteutus ei voisikaan onnistua ilman opiskelijoita, jotka lopulta tekevät kurssin sen pohjan varaan, jonka suunnittelutiimi on verkkokurssialustalle rakentanut.

Toivottavasti näiden kokemusten pohjalle rakentuu vielä monta cMOOC-kurssia, joilla viedään eteenpäin nuorisotyön ja muidenkin alojen ammattiosaamista.

Lähteet

Blackboard Inc. 2016a. Advanced Forum. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Activities/Advanced_Forum.

Blackboard Inc. 2016b. Pages. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/Pages.

Blackboard Inc. 2016c. Books. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/Books.

Blackboard Inc. 2016d. URLs. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/URLs.

Blackboard Inc. 2016e. Files. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/Files.

Blackboard Inc. 2016f. Quizzes. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Activities/Quizzes.

Blackboard Inc. 2016g. Feedback. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Activities/Feedback.

Humak 2014. Valmennuspedagogiikka. Viitattu 12.5.2016. https://wiki.humak.fi/display/OJOS/Valmennuspedagogiikka.

Linkola, Jussi 2015. Verkkokurssin suunnittelua Carpe Diem -menetelmällä. Viitattu 14.6.2016. http://jml.kapsi.fi/jussi/2015/11/02/verkkokurssin-suunnittelua-carpe-diem-menetelmalla/.

Moodlerooms 2016. About Moodlerooms. Viitattu 14.6.2016. http://www.moodlerooms.com/about-us/.

Salmon, Gilly 2015. Carpe Diem – A team based approach to learning design. Viitattu 12.5.2016. http://www.gillysalmon.com/carpe-diem.html.

Siemens, George 2012. MOOCs are really a platform. Viitattu 11.5.2016. http://www.elearnspace.org/blog/2012/07/25/moocs-are-really-a-platform/.

Wikipedia 2016. Massive open online course. Viitattu 11.5.2016. https://en.wikipedia.org/wiki/Massive_open_online_course.

Keynote Behavior Design and Learning

Keynote-puheenvuoron piti Behavior Designer Margarita Quihuis Stanfordin yliopistosta. Puheenvuoro käsitteli ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamista suunnittelun keinoin. Eli mitä tulee ottaa huomioon, jos halutaan saada ihmiset toimimaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Erittäin tiivistettynä Margaritan käsittelemät asiat löytyvät hänen blogimerkinnästään The Perfect Mix: Fogg Behavior Model + Core Loop.

Esitetyn käyttäymismallin mukaan toimintaan vaikuttaa siis kolme tekijää (suomennokset omiani):

• Motivaatio (motivation)
• Kyvykkyys (ability)
• Alkusysäys (trigger)

Esimerkki: henkilöllä hyvä motivaatio ja kimmoke tehdä jotain, mutta asia jää tekemättä, koska se on liian vaikea, eli kyvykkyys (ability) asian tekemiseen ei riitä. Tässä tapauksessa tehtävää pitäisi jollain tavalla helpottaa; voitaisiin esimerkiksi pilkkoa tehtävä osiin ja tarjota onnistumisen kokemuksia tasaisesti pienemmistä suorituksista.

Behavior Designin taustalla vaikuttaa Stanfordissa työskentelevä käyttäytymistieteilijä BJ Fogg, jonka Behavior Model -sivusto taustoittaa asiaa. Yksi lähtölaukaus Behavior Design -ajattelulle oli 2007 alkanut ”Facebook-kurssi”, jolla opiskelijoille annettiin tehtäväksi suunnitella Facebook-sovelluksia. Monet opiskelijoiden sovelluksista menestyivät kaupallisesti, ja muun muassa New York Times on käsitellyt kurssia vuonna 2011. Vielä lisää tietoa aiheesta Stanfordin Learn Behavior Design -verkkosivustolta ja BJ Foggin kotisivulta.

Behavior Design -videoita

BJ Fogg teaches his Behavior Model (Vimeo.com-video, jonka upottaminen on estetty, katsottavissa linkin takana).

Kommenttipuheenvuorot

Tarja Nieminen, RoihuAkatemia

RoihuAkatemian rehtori Tarja Nieminen käsitteli puheenvuorossaan partiotoiminnassa hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. RoihuAkatemia on Roihu 2016 -suurleirin yhteydessä toiminut, nonformaalin oppimisen tunnistamiseksi luotu järjestelmä, jossa merkittävässä roolissa ovat Open Badges -osaamismerkit.

Roihuakatemia on uudenlainen konsepti, jonka tarkoituksena on kehittää uusia tapoja vapaaehtoistyössä hankitun osaamisen yhdistämiseen opintoihin ja työelämään! RoihuAkatemia

(Ohessa itse tekemäni Open Badges -perehdytysaineisto):

Denise Stanley-Chard

Denise piti pienen puheenvuoron, joka myös käsitteli nonformaalin oppimisen tunnistamista ja tunnustamista. Tämä toimi pienenä pohjustuksena Denisen iltapäivän työpajalle, jonka aiheena oli muun muassa recognizing and accrediting the higher level learning that takes place outside formal learning environments.

Työpaja – Rapid Experimentation and Deal Design

Iltapäivän kolmesta työpajasta osallistuin Mark Nelsonin vetämään Rapid Experimentation and Deal Desing -työpajaan. Mark on Margarita Quihuisin ja BJ Foggin kollega Stanfordista, missä hänen tärkein asemapaikkansa on Peace Innovation Lab.

Aluksi Mark kertoi lyhyesti Peace Innovation Labin toiminnasta seuraavan piirroksen kautta:

Peace Innovation Lab keskittyy kuviossa ylinnä oleviin seikkoihin eli yhteistoimintaan (collaboration), joka hyödyttää kaikkia osallisia sekä kollektiiviseen älykkyyteen (collective intelligence). Tältä pohjalta lähdimme kokeilemaan Rapid Experimentation and Deal Design -menetelmää, jota Stanford on kehitellyt yhdessä Aalto-yliopiston kanssa.

Käytännössä kokeilumme eteni seuraavasti:

1. Jakautuminen kolmen hengen ryhmiin, jokaisessa ryhmässä jäsenet A ja B sekä ”coach”
2. B kertoo aiheeseen liittyen jonkin tarpeen tai useampia tarpeita
3. A miettii hetken ja kertoo, kuinka hän voi auttaa – mitä tarjottavaa hänellä on B:n tarpeisiin liittyen?
4. Coach tarkkailee tilannetta, osallistuu, keskustelee ja pyrkii tukemaan tilannetta
5. Tavoitteena on Deal, jossa A tarjoaa B:lle jotain, josta joku hyötyy
6. Diilin pitää olla niin selkeä ja konkreettinen, että se voidaan testata nopeasti

Tätä mallia voi toteuttaa esimerkiksi kollegoiden kesken tai panna opiskelijat tekemään kokeilua keskenään. Tavoitteena on toimia ripeästi, eli yksi kierros voidaan vetää läpi alle 15 minuutissa, minkä jälkeen vaihdetaan ryhmiä ja rooleja.

Parin testikierroksen perusteella voisin kokeilla menetelmää jossain yhteistoiminnan edistämistä tavoittelevassa tilanteessa. Menetelmä muistuttaa fasilitoinnissa käytettäviä toimintamalleja, mutta tässä tavoitteena on päästä mahdollisimman nopeasti sellaiseen vuorovaikutukseen, jossa kaikki osapuolet saavat konkreettista hyötyä, jolloin toiminta on palkitsevaa.

Kiitokset kaikille EduFlow 2016 -järjestäjille ja vetäjille kiinnostavasta päivästä.

Iltapäivän ohjelma sisälsi kolme työpaja, joista yhden pidimme Humakin Päivi Timosen kanssa. Aiheitamme olivat muun muassa elinikäinen oppiminen ja digitalisaatio. Työpajamme presentaatioaineisto löytyy tästä:

Päivi Timonen on Humakin lehtori ja verkkopedagogi, joka on vahvasti mukana Humakin Digikampus 2018 -projektissa. Digikampus oli yksi työpajassa käsitelty esimerkkitapaus, koska sen tavoitteena on tarjota opiskelijoille opintoja ja palveluja digitaalissa ympäristöissä sekä luoda verkkoon monipuolisia yhteistyötiloja.

Pääaiheena käsittelimme työpajassamme MOOCeja eli avoimia verkkokursseja, joita on pidetty yhtenä koulutuksen digitalisaation malliesimerkkinä. Jo useiden vuosien ajan on järjestetty verkkokursseja, joille kuka tahansa on voinut osallistua ja päästä näin osalliseksi arvostettujen oppilaitosten ja opettajien opetukseen.

MOOCit ovat näin ollen yksi potentiaalinen väylä oman osaamisen kehittämiselle ja esimerkiksi työn ohessa opiskelulle. Oppilaitokset ovat tavoitelleet niiden avulla esimerkiksi näkyvyyttä, suurempia opiskelijamassoja ja kustannussäästöjä.

Yhtenä tehtävänä pyysimme osallistujia kertomaan, kuinka digitalisaatio näkyy heidän työssään, alallaan ja elämässään. Keskustelua käytiin muun muassa tiedonhankinnan ja ryhmätyön nopeutumisesta, digimurroksesta, joka tapahtui jo 35 vuotta sitten teollisuudessa, koulutuksen muuttumisesta ja oppimisen työläydestä.

Toinen esimerkkitapauksemme eli Distanssi-hankkeessa keväällä 2016 järjestetty Digitaalisen nuorisotyön perusteet -cMOOC-kokonaisuus herätti kiinnostusta ja keskustelua. Kyseessä on kaikille avoin, yhteisöllinen verkkokurssi, jonka tavoitteena on aktivoida osallistujien välistä vuorovaikutusta ja vertaisoppimista.

Kokemustemme mukaan onnistuimme tämän toteutuksen myötä osaltamme vastaamaan Suomen nuorisoalan täydennyskoulutustarpeeseen.

Työpajassa osallistujat saivat myös tutustua kansainväliseen avointen verkkokurssien tarjontaan ja etsiä itseään kiinnostavia kursseja. Osallistujien löytämät aiheet olivat monipuolisia ja käsittelivät muun muassa yrittäjyyttä, valokuvausta, englannin kieltä sekä koodaamista.

Kiitos kaikille työpajaosallistujille, toivottavasti saitte ideoita oman työnne kehittämiseen ja ammatillisen kehittymisen ja oppimisen tukemiseen.

Julkaistu alun perin Luova ja osallistava Suomi -sivustolla.

Käsittelen tässä artikkelissa työpajaympäristössä tapahtuvan perehdyttämisen ja opettamisen piirteitä. Artikkeli pohjautuu suurelta osin kokemuksiini verkkovälineiden perehdytystyöpajoista, jotka ohjasin vuosina 2012 ja 2013.

Mielestäni työpajan pitäminen poikkeaa yleisestä opetustilanteesta, jossa opettaja on valmistellut oppitunnilla käytävät asiat etukäteen opetussuunnitelman ja oppilas- tai opiskelijaryhmän tason ja valmiuksien mukaan. Työpajafasilitointi poikkeaa tästä asetelmasta lähtökohtaisesti siinä, että osallistujajoukko on vetäjälle etukäteen tuntematon. Tämä aiheuttaa ongelmia koulutuksen rakenteen ja sisällön suunnittelulle sekä yllätyksiä itse opetustilanteeseen. Käytän termiä fasilitointi kuvaamaan työpajatoiminnan aktivoivaa pyrkimystä, jossa opettajan tehtävänä on tukea osallistujien käytännön harjoittelua siten, että hän poistaa esteitä oppimiselta sekä antaa ideoita ja suuntaviivoja, joiden avulla oppiminen pääsee tapahtumaan.

Fasilitoinnista lyhyesti

Fasilitointia on käsitelty Vyyhti-hankkeen julkaisuissa runsaasti. Esimerkiksi Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä (Ristaniemi 2014), Kuullun kaiuttaminen osallistavien menetelmien työkaluna (Ristaniemi 2014) ja Minä, fasilitaattori (Linkola 2013) lähteineen kuvaavat hyvin seikkaperäisesti, mitä fasilitointi Vyyhti-hankkeen toimintakentässä tarkoittaa.

Lyhyesti määriteltynä fasilitointi on ryhmäprosessien ohjaamista ja helpottamista siten, että kaikki prosessiin osallistuvat saavat äänensä tasapuolisesti kuuluviin ja sitoutuvat yhteisesti sovittuihin jatkotoimenpiteisiin.

Sähköiset jumppakerhot

Sähköiset jumppakerhot on vuosina 2012 ja 2013 kehitetty sosiaalisen median ja sähköisten viestintävälineiden perehdytysmalli, joka syntyi Vyyhti – verkostot, yrittäjyysosaaminen ja yhteistoiminnallisuus luovilla aloilla -hankkeen toiminnan tuloksena. Hankkeen toteuttivat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka ja Hub Helsinki (Vyyhti 2014a).

Sähköiset jumppakerhot -kokonaisuus muodostuu seitsemästä työpajasta, joissa harjoitellaan eri työvälineiden ja toimintamallien käyttöönottoa. Jumppakerhojen aiheet ovat

1. Facebook viestinnän ja yhteistoiminnan tukena,
2. Blogi tiedotus- ja vuorovaikutuskanavana,
3. RSS-syötteet, tietovirtojen hallinta ja suodattaminen,
4. Google Docs toimistodokumenttien yhteiskäytössä,
5. Twitter tietolähteenä ja viestintäkanavana,
6. Ajanhallintamenetelmät ja niitä tukevat sähköiset välineet sekä
7. LinkedIn ammatillisen verkostoitumisen tukena.

(Vyyhti 2014b.)

Sähköiset jumppakerhojen suunnittelua ohjasivat pääkohderymän, luovan alan mikroyrittäjien, tarpeet sekä kiireisen ja epäsäännöllisen työrytmin aiheuttamat haasteet kouluttautumiselle. Jumppakerhojen kolme suunnitteluperiaatetta olivat: 1. opetuskertojen pitää olla lyhyitä, 2. osallistumisen pitää olla joustavaa ja 3. perehdytyksen pitää olla käytännöllistä, konkreettista ja heti hyödynnettävää. (Linkola 2012, 6.)

Jumppakerhokonseptiin kuuluvat olennaisena osana kuntosalimaailmasta haetut vertaukset eri välineille ja toimintatavoille. Tämän lähestymistavan tarkoituksena on keventää suhtautumista käsiteltäviä aiheita kohtaan (Linkola 2014, 17). Toisaalta nimi on myös helppo muistaa ja se kuvaa hyvin varsinaisten työpajojen toimintaa. Se siis liittää käsittelyssä olevat, kenties hieman pelottavilta tuntuvat sähköiset välineet johonkin tutumpaan ja käsin kosketeltavaan. Se luo ennalta tietynlaisen mielikuvan toiminnan luonteesta, jonka turvin ohjaaja voi omaksua omalle työlleen valmiita rooleja ja rakenteita.

Työpajafasilitointi

Kuvaan termillä työpajafasilitointi tiettyjä piirteitä, joita Sähköisten jumppakerhojen vetäminen toi esiin. Vapaaehtoisesti paikalle saapuvilla osallistujilla oli usein selvät tavoitteet työpajalle; he halusivat esimerkiksi toteuttaa itselleen tai yritykselleen jonkin uuden tavan näkyä verkossa. Tällaisessa tilanteessa työpajan vetäjän on hyvä kuunnella osallistujien tarpeita ja toiveita ja edetä niiden mukaan. Ei ole välttämättä hyödyllistä pitää kiinni omista esimerkeistä ja valmistelluista sisällöistä, kun osallistujien todellisiin tarpeisiin tarttumalla on mahdollista kohottaa motivaatiota ja oppimista.

Osallistujien tarpeiden huomioiminen johtaa väistämättä ennalta laaditun suunnitelman muuttumiseen. Tämä edellyttää improvisaatiota ja hyväksyvää, myönteistä asennetta. Esimerkiksi yhden osallistujan pulman voi nähdä mahdollisuutena, josta voi lennossa keksiä havainnollistavan ja yleispätevän esimerkin, josta on hyötyä muillekin osallistujille. Näin ohjaaja voi nostaa henkilökohtaiset pulmat yleiselle tasolle, ja yleiset teoriat tulisi samoin kyetä vetämään osallistujien käytännön haasteisiin.

Oma kokemukseni työpajafasilitoinnista avautuu kenties musiikkivertauksella: Pajan vetäminen on kuin jazz-bändin keikka, jossa osa teemoista ja rakenteista on ennalta sovittu. Välillä on irtauduttava improvisoimaan, rakentamaan lennossa tarkoituksenmukaista ja kokonaisuutta tukevaa sooloa, jonka jälkeen taas palataan tutun ja tunnistettavan teeman pariin. Soolot eivät välttämättä aina osu nappiin, mutta tärkeintä on, että musiikki kulkee ja kokonaisuus toimii.

Toimintatapa

Sähköisissä jumppakerhoissa tärkein oppimisen tapa on omin käsin tekeminen. Aiheen käsittely aloitetaan pienellä teoriaosuudella, jonka aikana tutustutaan käsiteltävään ilmiöön, työkaluun tai välineeseen, katsotaan esimerkkejä ja ideoidaan sovelluksia. Tämän jälkeen siirrytään käytäntöön, eli jokainen osallistuja tuottaa pajan aikana ohjaajan johdolla oman toteutuksensa aiheesta. Esimerkiksi blogi-työpajassa kaikki avaavat blogin jollekin ennakkoon valitulle blogialustalle ja harjoittelevat alustan ominaisuuksia, ulkoasun muokkaamista ja julkaisemista. Facebook-pajassa taas käydään läpi henkilöprofiilin perus- ja yksityisyysasetukset, Facebook-sivun luominen ja käyttöönotto sekä ryhmätoiminnon perusteet.

Työskentely työpajoissa on ollut keskustelevaa ja välitöntä. Osallistujat kyselevät rohkeasti ja myös auttavat toisiaan tarvittaessa. Kokemukseni mukaan ilmapiiriä on edistänyt työpajojen tasa-arvoinen asetelma, jossa ohjaajana haluan ihmetellä opetettavia asioita yhdessä osallistujien kanssa ja pyrin välttämään tarpeetonta asiantuntija-auktoriteettia. Kun näytän asioita luokan edessä opettajan tietokoneelta, en peittele virheitä enkä tietämättömyyttäni, kun niitä tulee eteen. Sen sijaan näytän, miten virheen saa korjattua ja kuinka vastauksen löytää tarvittaessa. Uskon, että tällainen ohjaustyyli madaltaa osallistujien kynnystä tuoda esiin omaa epävarmuuttaan ja lisää rohkeutta esittää kysymyksiä.

Tavoitteet

Tavoitteiden asettaminen riippuu työpajan sisällöstä, osallistujien tarpeista ja lähtötasosta ja käytettävissä olevasta ajasta, mutta on tärkeää, että tavoitteita ole määrällisesti liikaa.

Edellä kuvatusta improvisoinnista ja asiantuntijaroolin löysäämisestä huolimatta työpajan tavoitteet pitää määritellä selkeästi sen osaamisen kautta, jonka työpajan osallistuja saavuttaa. Tämä on tärkeää markkinoinnin ja tiedottamisen näkökulmasta, että potentiaalinen osallistuja voi arvioida perehdytyksen hyödyn itselleen, sekä työpajan ohjaamisen näkökulmasta, että vetäjä tietää ne ydinkohdat ja -taidot, jotka on käsiteltävä ja harjoiteltava.

Työpajan tavoitteita määritellessä on hyvä priorisoida ja edetä tärkeimmästä vähäpätöisempiin. Luonnollisesti on huomioitava myös asioiden looginen järjestys, joka tukee tukee etenemistä. Priorisoinnilla voi varmistaa, että esimerkiksi lähtötasoltaan alhaisen ryhmän kanssa ehditään käydä läpi keskeisimmät asiat, jos hitaan etenemisen vuoksi aika loppuu kesken.

Tavoitteiden asettaminen riippuu työpajan sisällöstä, osallistujien tarpeista ja lähtötasosta ja käytettävissä olevasta ajasta, mutta on tärkeää, että tavoitteita ole määrällisesti liikaa. Esimerkiksi muutaman tunnin työpajalle voi riittää kolme päätavoitetta, joiden ympärille voi rakentaa yksityskohtaisemman sisältösuunnitelman, joka voi vielä elää tarpeen mukaan.

Sisältö

Työpajan alkaessa ohjaajan on tiedettävä tarkalleen, mistä lähteä liikkeelle ja mitkä asiat on ehdottomasti käytävä läpi. Pitää valita sellaiset sisällöt ja työtavat, joiden avulla tavoiteltu osaaminen on mahdollista saavuttaa. Tärkeimpien tavoitteiden pohjalta pitää rakentaa etenemissuunnitelma, jossa tärkeimmät asiat käsitellään ensin ja edetään kohti ”kiva tietää” -asioita.

Kokemukseni mukaan vuorovaikutteisessa työpajassa käy usein niin, että keskeisiä asioita käsiteltäessä osallistujat intoutuvat kyselemään ja kokeilemaan niin, että työpajan kattamat asiat laajentuvat luontevasti osallistujien tarpeiden suuntaan.

Olen käyttänyt työpajan suunnittelussa apuna mielikuvaharjoitetta, jossa käyn työpajan sisällön läpi mielessäni kertomuksen muodossa. Eli esimerkiksi blogi-työpjaan liittyen seuraavasti:

Klo 12 työpaja alkaa. Aluksi esittelen työpajan tavoitteet ja sisällöt, jonka jälkeen teemme pienen lähtötasoja ja odotuksia avaavan tutustumisharjoituksen. Klo 12:30 aloitan luento-osuuden, ja klo 12:50 pidämme pienen tauon. Klo 13 aloitamme käytännön harjoittelun, jonka aluksi kaikki luovat ohjatusti blogin Blogger.com -palveluun. Blogin perusasetukset on käyty läpi 13:30 mennessä, jonka jälkeen luomme blogiin yhden sivun ja yhden blogimerkinnän harjoitellen samalla tekstieditorin ominaisuuksia jne.

Sisällön avaaminen kertomuksen muodossa auttaa hahmottamaan rakennetta ja aikataulutusta sekä visualisoimaan työpajan kulun omaan mieleen. Olen huomannut, että ennalta läpi kuljettu tarina auttaa varsinaisessa ohjaustilanteessa, kun vielä huolehdin siitä, että minulla on koko ajan kello näkyvissä ajankulun havainnointia varten.

Rakenne, aikataulu ja vuorovaikutus

Työpajan kulkua on hyvä rytmittää erilaisten työskenkelytapojen ja taukojen avulla. Esimerkiksi luennoinnin ja aktiivisen harjoittelun vaihteleminen auttaa osallistujien vireystilan ylläpitämistä. Sopivissa väleissä pidetyt tauot virkistävät ja helpottavat asioiden omaksumista.

Työpajan vetäjää ennalta määritellyt tauot ja sisältöjen pohjalta rakennettu aikataulu auttavat pysymään tilanteen tasalla. Jos ohjaaja tietää, että puolen tunnin päästä on sovittu tauko, jonka jälkeen siirrytään uuteen asiaan, auttaa se orientoitumaan opettettavaan asiaan ja pysymään suunnassa.

Aikataulutus auttaa myös työpajan jatkokehityksessä. Sähköisten jumppakerhojen osalta esimerkiksi Facebookin yksityisyysasetusten läpikäynti on ollut osio, joka on kerta kerran jälkeen vienyt suunniteltua enemmän aikaa. Tällaisen toistuvan aikatauluongelman havaitseminen toimii ohjaajalle oppimismahdollisuutena, kun se osoittaa oman arviointikyvyn puutteita ja pakottaa tarkastelemaan opetettavaa aihetta uudelleen.

Osallistujaryhmä

Vapaaseen ilmoittautumiseen perustuvien työpajojen tavallinen haaste on osallistujien lähtötason huomioiminen. Ihanteellinen tilanne olisi, että osallistujat olisivat perehdytettävän aiheen osalta suunnilleen samalla tasolla ja että ohjaaja tietäisi ennalta, mikä tuo taso on. Käytännössä on kuitenkin niin, että koulutukseen saapuu ohjaajalle ennestään tuntematon, sekalainen joukko koulutettavia. Asian huomioiminen auttaa lisäämään työpajan mielekkyyttä kaikille osapuolille.

Jos työpajan aloitus onnistuu ja osallistujat tuntevat olonsa turvalliseksi, on vertaistuki oiva tapa pitää eteneminen käynnissä.

Työpajan tavoitteiden ja sisällön sekä näiden pohjalta määritelty valmiustaso pitää viestiä selkeästi, kun tapahtumaa markkinoidaan mahdollisille osallistujille. Osallistujan pitää kyetä arvioimaan, ovatko työpajan tavoitteet hänelle mieluisat, onko käsitellyistä sisällöistä hyötyä ja hallitseeko hän taidot, joita pajaan osallistujalta odotetaan. Jos osallistuja tästä huolimatta saapuu työpajaan joko puutteellisin taidoin tai asiat jo ennakkoon osaavana, ei hän voi olettaa, että työpajassa välttämättä voitaisiin edetä hänen odotustensa mukaisesti.

Työpajan aluksi on hyvä pyrkiä selvittämään ryhmän keskimääräistä valmiustasoa ja odotuksia. Perinteisesti tämän voisi tehdä esittäytymiskierroksella, mutta Sähköisissä jumppakerhoissa olen käyttänyt aktiivisempaa fasilitointimenetelmää, jota kutsutaan cocktail-tilaisuudeksi. Siinä osallistujat ohjataan esittäytymään toisilleen pienryhmissä ja vaihtamaan ajatuksia päivän aiheeseen ja odotuksiin liittyen. Kun työpajan vetäjä osallistuu kierrokseen, pääsee hän tutustumaan ryhmäläisiin ja heidän odotuksiinsa keskustellen yleensä melko jäykäksi jäävän esittelykierroksen sijaan. Samalla myös ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa paremmin.

Ennakkovalmisteluista ja tutustumisesta huolimatta on valmistauduttava siihen, että ryhmän jäsenillä erilaiset tavoitteet ja valmiudet työpajan aihetta kohtaan. Jos työpajan aloitus onnistuu ja osallistujat tuntevat olonsa turvalliseksi, on vertaistuki oiva tapa pitää eteneminen käynnissä. Toistuvasti käy niin, että osallistujat pohtiva ääneen eteen tulleita ongelmia, ja joku ryhmäläinen auttaa häntä eteenpäin. Tällaisen vuorovaikutuksen toteutuminen edellyttää työpajalta avointa ilmapiiriä ja ohjaajan selvää hyväksyntää keskustelulle, kyselemiselle ja toisten auttamiselle.

Lopuksi

Toiminnallisiin työpajoihin pohjautuva perehdyttäminen on ihanteellinen toimintatapa, kun aikaa on niukasti ja se halutaan käyttää konkreettisten tulosten saavuttamiseen. Ohjaajalta työpajan vetäminen vaatii hyvää aiheen hallintaa, tavoitteiden ymmärrystä, suunnittelmallisuutta sekä uskallusta luopua ennakkosuunnitelmasta tilanteen niin vaatiessa.

Toivottavasti tämä kirjoitukseni on avuksi muille työpajojen vetäjille, perehdyttäjille, opettajille ja kouluttajille, jotka kamppailevat samojen haasteiden parissa.

Lähteet

• Linkola, Jussi 2012. Sähköiset jumppakerhot – Sosiaalisen median koulutuskonseptin suunnittelu, testaus ja jatkokehitys Vyyhti-projektissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 29.1.2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511602
• Vyyhti 2014a. Vyyhti. Viitattu 29.1.2014. http://vyyhti.metropolia.fi/vyyhti/
• Vyyhti 2014b. Sähköiset jumppakerhot. Viitattu 29.1.2014. http://vyyhti.metropolia.fi/tuloksia/sahkoiset-jumppakerhot/

Artikkeli julkaistu alun perin Vyyhti-hankkeen verkkojulkaisussa 31.3.2014.

Kansikuva: OFFICIAL LEWEB PHOTOS (CC BY 2.0).

Operight-sivusto on tarkoitettu vastaamaan opettajan työhön liittyviin tekijönoikeuskysymyksiin.

Sekä esimerkissä oleva E-kompetenssiportfolio että sulautuvan opetuksen Sulassa Somessa -kurssi järjestettiin Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Suosittelen tutustumaan tuoreempiin, Carpe Diem -menetelmää käsitteleviin kirjoituksiini:

• Verkkokurssin suunnittelua Carpe Diem -menetelmällä
• Carpe Diem -suunnittelun 2. päivä

Miikka Salavuon perusteellinen kirjoitus taitoperustaisen opetuksen suunnitteluun liittyen. Suositeltavaa luettavaa kaikille opettamisesta kiinnostuneille.

Mainio tarkistuslista tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävän opettajan käyttöön.

Tietokoneet ja eri verkkovälineet ovat oiva maaperä eritasoisten käyttäjien väliseen väärinymmärrykseen. Aktiivikäyttäjät ovat vuosien ja tuhansien käyttötuntien myötä omaksuneet koneet osaksi arkipäivää, ja kokemattomamman käyttäjän epätoivo voi tuntua kovin etäiseltä. Kyseessä on todellinen kulttuurien yhteentörmäys!

Kun asioita käsitellään perustasolla, pitää asiantuntijan kyetä asettumaan vasta-alkajan asemaan ja tietoisesti havainnoida, milloin oman viestin ymmärtäminen edellyttää itsestään selviä taustatietoja, joita vastaanottajalla ei ole. Ei ole intuitiivisesti toimivia järjestelmiä – käyttäjä toimii aina aiemmin omaksumansa perusteella.

Muutama itsestäänselvyys kappaleiksi

Tässä muutama tunnistamani itsestäänselvyys, jotka haluan purkaa kappaleiksi…

Tietokoneet ovat kehittyneet helppokäyttöisemmiksi

Eivät ole. Tietokone on uudelle käyttäjälle vaikeasti hahmottuva väline, jonka sujuva käyttö vaatii satojen tuntien harjoittelua. Tottumattomalle Windows 3.1 (1992) tai Windows Vista (2007) ovat yhtä vaikeita järjestelmiä (vai onko Vista vaikeampi?), eivätkä uudet Mac-käyttäjät juuri helpommalla pääse.

Tietokone ja verkkovälineet helpottavat opiskelua

No ei. Tietokoneen ja verkon käyttöönotto opiskelussa on raskas prosessi, joka vie energiaa varsinaiselta opiskelulta. Oppilaitoksissa on eri järjestelmiä eri tarkoituksiin – sähköposti, verkko-oppimisympäristö (tai useita), intranet, tiedotussivustot, puhelinluettelot… – paljon järjestelmiä eri toimittajilta, ja kaikkien omaksuminen vie aikansa. Oman opiskelun kannalta olennaisten tietojen löytyminen ja ajan tasalla pysyminen jatkuu koko opiskelun ajan.

Sosiaalinen media tarjoaa helppoja välineitä sisältöjen jakamiseen ja jaettuun sisällöntuotantoon

Eikä. Sosiaalisen median tarjonta on hallitsematon. Palveluja on valtavasti, niiden kokeileminen ja varsinkin omaksuminen vie aikaa ja mahdolliset hyödyt selviävät vasta pitkäkestoisen käytön myötä. Jonkinlaisen yleiskäsityksen muodostamiseksi pitää nähdä paljon vaivaa ja aktiivisuutta, pitää osallistua ja pistää itsensä likoon. Helppoa se ei ole.

No entäs sitten?

Tämähän on aivan itsestään selvää? Kyllä, kyllä. Kaikki toimivat omien kykyjensä mukaan ja oppivat vähitellen lisää käyttämistään välineistä. Mutta silloin kun välineitä pitäisi käytää työkaluina omassa työssä tai opiskelussa, pitäisi niitä voida käyttää niin, että ne eivät häiritse varsinaista tehtävää. Ohjelmistojen tekijöiden, asiantuntijoiden, kouluttajien ja opettajien tulisi unohtaa itselleen selvät asiat, ja ajatella toisille tarjottavaa välinettä, palvelua tai sisältöä vastaanottajan lähtökohdista.

Niin itsestään selvää kuin se onkin, se unohtuu. Käyttäjät tuskailevat tietokoneiden kanssa, työpaikkojen tietojärjestelmät ovat vaikeita, opiskelijat eivät osaa käyttää oppilaitoksen verkkovälineitä ja tukea tarvitaan. Siksi on paikallaan tarkistaa omaa toimintaa, seurata reaktioita, kuunnella ja vastaanottaa palautetta. Niin selvää kuin tämä onkin, ei sitä tule pitää itsestäänselvyytenä!