Julisteet ovat ladattavissa Githubista:

• Englanninkielinen julistesetti pdf-muodossa.
• Muut kieliversiot (ei suomenkielisiä versioita).

Esimerkkinä The Disconnect -verkkojulkaisun ensimmäinen numero.

Ilmeisesti koko sisältö latautuu kerralla selaimeen, mutta vasta yhteyden sammuttamisen jälkeen sen saa näkyviin. Tekijöiden mukaan taustalla on ajatus, että välillä on hyvä sammuttaa verkon houkutukset ja keskittyä ainoastaan käsillä olevaan sisältöön:

We believe you should be able to disconnect from the internet without sacrificing the possibilities of a digital platform. By forcing you to physically disable your internet connection, The Disconnect creates a dynamic that allows you to enjoy engaging, digital content at your own pace.

The Disconnect

Nähtäväksi jää, kuinka laajalle idea leviää. Käytettävyyden näkökulmasta ainakin The Disconnectin toteutus vaikuttaisi ongelmalliselta, kun sivujen sisältö on piilotettu lähdekoodista. Näin ollen luulen, että ruudunlukijan käyttäjät eivät pääse sisältöön ollenkaan käsiksi.

Mihin näitä tarvitaan?

Projektisuunnitelma antaa ääriviivat, joita erään tiivistyksen mukaan ovat tarve, tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset. Kun näitä aletaan pilkkoa konkreettisiksi tehtäviksi, joita eri henkilöt ja organisaatiot tekevät, on hyvä, jos kokonaisuutta voidaan hallita yhdellä yhteisellä työkalulla. Ihannetilanteessa kaikki osalliset tietävät:

• mitä pitää tehdä
• mihin mennessä pitää tehdä
• missä järjestyksessä pitää tehdä (jos järjestyksellä on merkitystä)
• kuka tekee.

Niistä projektityökaluista, joita itse olen käyttänyt tai kokeillut, on yleensä jossain muodossa löydettävissä seuraavat ominaisuudet:

• todo-listatyyppinen tehtävänhallinta (tasks)
  • yksinkertainen käyttöliittymä, jolla tehtäviä voidaan lisätä, poistaa ja järjestellä
  • tehtävien vastuuttaminen yhdelle tai useammalle henkilölle
  • irrallisten tehtävien poimiminen omalle tehtävälistalle
  • määräajan asettaminen tehtäville, deadlinet
• aikataulu ja/tai kalenteri, jossa tulevat määräajat ovat nähtävissä
• mahdollisuus nähdä omalla ja eri henkilöiden vastuulla olevat tehtävät ja mahdollisesti työn vaihe
• keskustelukanava tai vähintään tehtävien kommentointimahdollisuus.

Tällaisia työkaluja löytyy paljon, ja kokonaisuuden voi hajauttaa myös usealle työkalulle. Omien kokemusteni mukaan yksinkertaisuus on valttia, ja siksi ajatus keskitetystä työkalusta houkuttelee minua, vaikka kaikkien projektin parissa työskentelevien saaminen uuden työkalun käyttäjiksi voi olla haastavaa. Yleensä yhteisten työkalujen käyttö tyrehtyykin siihen, että henkilöt eivät vain käytä niitä.

Tämän alustuksen jälkeen itse asiaan, eli välineitä projektinhallintaan ja yhteistyön koordinointiin:

Asana

Asana on tehtäväpohjainen työnhallintasovelus, jolla voi luoda eri projekteille työtiloja, kutsua työtiloihin henkilöitä, luoda tehtäviä ja alitehtäviä, vastuuttaa ja aikatauluttaa tehtäviä sekä paljon muuta.

• Asana-kotisivu.
• Maksuton enintään 15 hengen tiimeille (rajoitetuilla ominaisuuksilla).
• Selkeä ja monipuolinen, vaatii hieman paneutumista.
• Toimii www-selaimella, saatavilla myös iPhone, iPad ja Android-sovellukset.

Freedcamp

Freedcamp on itselleni uusi tuttavuus, joka vaikuttaa varsin lupaavalta. Sovelluksen logiikka on tehtäväpohjainen, eli projektikohtaisiin työtiloihin luodaan tehtäviä, asetetaan tehtäville määräaikoja ja vastuutetaan tehtävät henkilöille.

Freedcamp osaa näyttää tehtävänäkymän joko perinteisessä listamuodossa tai Kanban-/Scrum-tyyppisenä muistilappunäkymänä, jossa tehtävät on jaettu kolmeen sarakkeeseen (aloittamattomat, työn alla, valmis).

• Freedcamp-kotisivu.
• Maksuttomaan perusversioon sisältyy 200MB tallennustilaa ja 10MB kokorajoitus liitetiedostoille. Tarjolla on myös maksullisia lisäosia ja -palveluja.
• Selkeän ja toimivan tuntuinen palvelu.
• Toimii www-selaimella, ainakaan toistaiseksi ei tarjoa mobiilisovelluksia.

Basecamp

Basecamp on ollut olemassa vuodesta 2004 alkaen, ja nyt palvelusta on käytössä kolmas tuoteversio. Omasta mielestäni Basecamp on nykymuodossaan aavistuksen sekava, mutta toisaalta siinä on myös enemmän ominaisuuksia kuin edellä mainituissa Asanassa ja Freedcampissa.

Basecamp tarjoaa reaaliaikaisen keskustelukanavan sekä keskustelufoorumin viestintää varten, ja lisäksi käytössä on monipuolinen tehtävälistatoiminto sekä dokumenttitoiminto esimerkiksi yhteiskirjoittamista varten.

• Basecamp-kotisivu.
• 29 dollaria kuussa, tai 79 dollaria kuussa, jos työtilaan halutaan liittää ulkopuolisia (esimerkiksi asiakkaita).
• Suosittu ja vakiintunut palvelu, joka on kenties hieman eksynyt alkuperäisestä, yksinkertaisuutta korostaneesta visiostaan.
• Toimii www-selaimella, saatavilla Windows- ja Mac-työpöytäsovellukset sekä iPhone-, iPad- ja Android-sovellukset.

Trello

Trello on visuaalinen, muistilappuseinää mukaileva palvelu, joka soveltuu ainakin Kanban- ja Scrum-tyyliseen tehtävien käsittelyyn ja siirtelyyn sarakkeesta toiseen. Mielestäni Trello toimii pienten tehtäväkokonaisuuksien hallinnassa, mutta laajemmat projektit tulevat sen myötä sekaviksi.

• Trello-kotisivu.
• Perusversio on maksuton ja käyttökelpoinen, tarjolla myös paljon maksullisia lisätoimintoja.
• Visuaalista virikettä kohtalaisen rajatuille projekteille.
• Toimii www-selaimella, saativilla iPhone-, iPad- ja Android-sovellukset.

Workplace

Workplace on Facebookin yritysversio, joka julkaistiin yleiseen käyttöön 10.10.2016. Palvelu vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta, mutta en ole varma, kuinka se toimisi hajautetuissa projekteissa, joissa on osallistuja eri organisaatioissa.

Palvelussa voi luoda organisaatiorajat ylittäviä työtiloja, mutta käsittääkseni tämä edellyttää, että kaikki mukana olevat organisaatiot ovat Workplace-asiakkaita.

• Workplace-kotisivu.
• Maksullinen, 3 dollaria kk/käyttäjä 1000 käyttäjään saakka, sen jälkeen 2 dollaria kk/10000 käyttäjään saakka, sitten 1 dollari kuussa jokaista lisäkäyttäjää kohti.
• Suuren toimijan pelinavaus, Facebookista tutut piirteet laskevat käyttökynnystä.

Muita mahdollisuuksia

Keskitetyn palvelun lisäksi poimin mukaan vielä muutaman erillisen palvelun, joiden avulla voi rakentaa hajatuttua projektiympäristöä.

Facebook-ryhmät

Suuri osa projekteista, joissa olen mukana, käyttää sisäisenä viestintäkanavana Facebook-ryhmää. Tämä on Facebookin yleisyyden vuoksi helppo ratkaisu.

Slack

Slack on erityisesti kommunikointiin ja tiimien sisäiseen viestintään tarkoitettu työkalu, jota voisi kenties kuvailla Facebook-ryhmän ja Facebook-messengerin yhdistelmäksi. Slack toimii www-selaimella mutta myös erillisenä työpöytäsovelluksena ja mobiilisovelluksilla.

Google Drive ja Google-kalenteri

Google Drive on monipuolinen työkalu, joka soveltuu hyvin yhteisten dokumenttien työstämiseen. Google-kalenterilla voidaan luoda tiimille yhteinen kalenteri, johon kaikki voivat lisätä tapahtumia.

Ja vielä lisää

• Zenkit – Trellomainen, uusi palvelu, joka vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta

Omalla kohdallani useimpien projektien verkkotyöskentely tapahtuu tällä hetkellä Facebook-ryhmä + Google Drive -yhdistelmällä sähköpostilla höystettynä. Jaettua tehtävänhallintaa en ole päässyt hyödyntämään vähään aikaan vaikka uskon, että sellaisesta olisi monille projekteille hyötyä.

Toimiakseen tämä kuitenkin edellyttää, että kaikki osallistujat ottavat työkalut käyttöön ja myös jatkavat niiden käyttöä koko projektin ajan.

Julkastu alun perin Luova ja osallistava Suomi -sivustolla.

• Muokkaus 9.2.2017: Zenkit lisätty

Ossi Luoto – Mikä saa meidät toimimaan yhdessä?

Ossi Luoto kertoi kokemuksiaan siitä, kuinka monista toimijoista rakentuvat projektitiimit saadaan toimimaan yhdessä. Hyvä kiteytys Ossin puheenvuorossa oli se, että lähtökohtana täytyy olla kohderyhmä ja aito tarve, josta syntyy tavoite. Sen jälkeen mietitään, mitä ja miten tehdään:

1. Kenelle – Lähtökohta
   • Kohderyhmät
2. Miksi – Tavoite
   • Tarpeet, toiveet
3. Mitä ja Miten – Tehtävä
   • Valitut teot
   • Ohjeet, tavat tehdä ja toimia

Ossin esityksen jälkeen kuulimme tapausesimerkkejä Vantaalta:

Matti Luhtala, SmartLab Vantaa

SmartLab Vantaa on hyödyntänyt muun muassa erilaisia luovia menetelmiä, kuten design-pelit, experience-prototyypit, sarjakuvat, draama-menetelmät sekä klikkailtavat prototyypit ja vuorovaikutteiset demot, käyttäjähtöisen suunnittelun tukena (SmartLab Vantaa).

SmartLabin arvot kiteyttävät mielestäni hyvin käyttäjälähtöisen suunnittelun eri puolia:

Osalliset suunnittelijoina
Projektin osalliset, kuten kuntapalveluista vastaavat ja palveluiden loppukäyttäjät ovat mukana kaikissa suunnitteluvaiheissa.

Design-materiaalit
Suunnittelussa tärkeää on päästä muokkaamaan palveluiden muotoa aistillisuuden kautta. Siten esimerkiksi värit, muoto, ääni, tuntuma, pintaus jne. sekä algoritmit, avoin data, sovellukset ja järjestelmät ovat materiaaleja, jotka antavat muodon prototyypille.

Konkretia
Kaikista vaiheista syntyy konkreettinen tuotos. Luonnokset, konseptit, prototyypit ja prosessimallit mahdollistavat tuotoksien arvioinnin ja muokkaamisen.

Design-empatia
Empatian keinoin voidaan asettua toisen asemaan ja ymmärtää sitä kautta osallistujien toiveet design-prosessin aikana.

Esteettinen kokemus
Tarjoaa linssin tarkastella tekemistä ja tuotoksia.

SmartLab Vantaa

Tällaiset selkeät tiivistykset ovat mukavia herättelyjä arjen puurtamisen lomassa.

Tämän rahoituksen ja jatkon turvin on tarkoitus vakiinnuttaa avoimiin verkkokursseihin perustuva digitaalisen nuorisotyön koulutus sekä selvittää kysyntää ja mahdollisuuksia kansainvälisille kursseille.

Kuvaan tässä artikkelissa keväällä 2016 järjestetyn Digitaalisen nuorisotyön perusteet -cMOOC-kokonaisuuden suunnittelua ja toteutusta Moodlerooms-kurssialustalla.

Kurssikokonaisuus oli Distanssi – MOOC nuorisotyön digitaalisen työotteen vahvistajana -hankkeen toteuttama, kaikille avoin verkkokurssi, jonka tavoitteena oli parantaa nuorisoalan valmiuksia ja nuorisotyöntekijöiden osaamista digitaalisen nuorisotyön parissa.

Hanke oli opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja sitä koordinoi Humanistinen ammattikorkeakoulu yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Yhteistyökumppaneina olivat valtakunnalliset nuorisoalan kehittämiskeskukset Verke ja Koordinaatti.

Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kokonaisuus rakentui kolmesta yhden opintopisteen osasta, jotka ovat 1. Johdatus digitaaliseen nuorisotyöhön, 2. Digitaalinen osallisuus ja toimijuus nuorisotyössä sekä 3. Digitaalinen kohtaaminen ja dialogisuus nuorisotyössä. Keväällä 2016 pidetyille pilottikursseille ilmoittautui opiskelijoita seuraavasti: 259 (1. kurssi), 262 (2. kurssi) ja 217 (3. kurssi).

Mikä on cMOOC?

MOOC (Massive Open Online Course) tarkoittaa verkossa pidettävää kurssia, jolle kuka tahansa saa osallistua (Wikipedia 2016). MOOC-toteutuksissa on perinteisesti erotettu kaksi mallia, joista toisessa korostuvat tiedon tuottaminen ja osallistujien välinen vuorovaikutus, kun taas toinen painottuu enemmän valmiiksi annetun tiedon omaksumiseen (Siemens 2012).

Nämä lähestymistavat erotetaan toisistaan etuliitteillä c- ja x-, eli puhutaan yleisesti cMOOC- ja xMOOC-toteutuksista (mt.).

Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kokonaisuus suunniteltiin alusta alkaen cMOOC-näkökulmasta, eli kurssiaktiviteetit rakennettiin osallistujien keskusteluja, ajatustenvaihtoa ja vertaisoppimista tukemaan. Oletimme kursseja rakentaessamme, että osallistujat tulevat olemaan taustoiltaan, tiedoiltaan ja taidoiltaan erilaisia, joten toisilta oppimisen mahdollistaminen oli tärkeässä osassa toteutuksia suunniteltaessa.

Osallistujien vuorovaikutukseen nojaavalla kurssilla ohjauksella on keskeinen rooli. Omalla kurssillamme ohjaus rakentui Humakin valmennuspedagogiikan varaan. Siinä korostuvat ryhmässä oppiminen ja työelämälähtöisyys (Humak 2014). Opiskelijaryhmien työskentelyä ohjasivat e-valmentajat, joista kukin huolehti opiskelijaryhmiensä opintojen etenemisestä.

Moodlerooms: viritetty Moodle pilvessä

Moodlerooms on yhdysvaltalainen verkko-opetukseen erikoistunut yritys, jonka tärkein tuote on kaupallinen, pilvipohjainen Moodlerooms-verkkokurssialusta (Moodlerooms 2016). Moodlerooms-alusta perustuu avoimen lähdekoodin Moodle-ohjelmistoon, jonka perusominaisuuksia on laajennettu ja ulkoasua kehitetty toimimaan tavallista Moodlea monipuolisemmin eri päätelaitteilla.

Distanssi-projektissa käytössämme oli Moodlerooms-kurssialusta, jolle voimme vapaasti luoda uusia kursseja. Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kokonaisuus muodostui kolmesta yhden opintopisteen kurssista, joita jokaista varten myös verkkokurssialustalle luotiin oma kurssi. Kursseille mukaan tulevat opiskelijat rekisteröityivät ensin kurssialustalle, minkä jälkeen he ilmoittautuivat vielä erikseen niille kursseille, joille halusivat osallistua.

Kokemuksia kurssin työstämisestä

Aloitimme kurssin työstämisen syksyllä 2015. Suunnittelu käynnistettiin Carpe Diem -työpajassa, jonka aikana kurssien tavoitteita, sisältöjä ja aktiviteetteja työstettiin suunnitelmallisesti. Carpe Diem on tiimipohjainen oppimisen suunnittelumalli, jota toteutetaan kaksipäiväisissä, ohjatuissa työpajoissa (Salmon 2015). Omiin tarpeisiimme Carpe Diem -menetelmä osoittautui toimivaksi malliksi, jonka avulla kurssit muovautuivat tehokkaasti kohti toteutusta (Linkola 2015).

Työpajan jälkeen käytimme runsaasti aikaa Moodlerooms-alustaan tutustumiseen. Alusta tarjoaa runsaasti ominaisuuksia ja työkaluja, joiden omaksuminen edellyttää paneutumista. Tämä kannattaa huomioida ensimmäisiä kursseja toteutettaessa.

Kurssiformaatin valinta

Moodlerooms-alustalla toteutettavat kurssit on mahdollista koota eri tavoin. Kurssikokonaisuus voidaan organisoida esimerkiksi aiheiden perusteella, yksittäisten tehtävien perusteella tai aikasidonnaisesti viikkojen perusteella. Omilla kursseillamme päädyimme viikkokohtaiseen jakoon, koska kurssimme olivat 4–5 viikon mittaisia.

Viikoittain jaetussa kokonaisuudessa on aluksi päätettävä kurssin kesto ja alkamisaika, minkä jälkeen kurssialusta luo viikkokohtaisen rakenteen varsinaisia sisältöjä varten. Tämä kurssimuoto sopii kursseille, joilla opiskelijoiden toivotaan etenevän annetun aikataulun mukaisesti. Kurssiformaatti on hyvä suunnitella ja lyödä lukkoon ennen sisältöjen lisäämistä kurssipohjaan, koska jos formaattia joudutaan jälkikäteen muuttamaan, jo lisättyjä sisältöjä voi olla työlästä siirtää oikeille paikoilleen kurssirakenteessa.

Ryhmäjako ja e-valmentajien toiminta

Ryhmätoiminnon avulla kurssin opiskelijat voidaan jakaa ryhmiin eri perustein. Omilla kursseillamme ryhmäjako oli tarpeen kohtalaisen suuren osallistujamäärän vuoksi – esimerkiksi keskustelualueiden toiminta ei olisi onnistunut, jos kaikki opiskelijat olisivat osallistuneet keskusteluihin yhtenä joukkona.

Käytimme kursseillamme 14–22 opiskelijan ryhmäkokoja, ja jokaisella e-valmentajalla oli 1–3 ryhmää valmennettavanaan. Kokemusten perusteella voidaan todeta, että kolmen ryhmän etenemisen seuraaminen yhtä aikaa on varsin työlästä, varsinkin jos ryhmät ovat suuria ja opiskelijat osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin. Valmentajan työssä aikaa kuluu melko paljon jo siihen, että käy yhden keskustelualueen osalta läpi kaikki keskustelut ja tarvittaessa reagoi niihin.

Toisaalta ryhmämuotoinen opiskelu edellyttää opiskelijoilta riittävää aktiivisuutta, muuten kurssi ei tunnu elävältä. Tästä johtuen kasvatimme kolmannen kurssimme ryhmäkokoa yli kahteenkymmeneen opiskelijaan, koska toisen kurssin perusteella oli odotettavissa, että osa opiskelijoista jää passiivisiksi. Oman kokemukseni perusteella arvioisin, että noin 10 aktiivista opiskelijaa on keskustelujen kannalta hyvä ryhmän tavoitekoko.

E-valmentajien kesken käytiin kurssien edetessä keskustelua omalla keskustelualueella, jolla sovittiin muun muassa yhtenäisistä arviointiperusteista ja haettiin tasapainoista e-valmennuspanosta kaikkiin ryhmiin. Yleisesti ottaen e-valmentajat osallistuivat ryhmien toimintaan tarvittaessa, kun esimerkiksi haluttiin aktivoida tehtävien suorittamista.

Kokemuksia sisältö- ja tehtävätyypeistä

Seuraavaksi esittelen eniten käyttämiämme kurssityökaluja ja niiden toimintaa. Näiden lisäksi alustalla on runsaasti työkaluja, joita emme ainakaan toistaiseksi ole ehtineet käyttää tai edes kokeilla.

Edistynyt keskustelualue

Edistynyt keskustelualue on Moodlen ja Moodleroomsin aktiviteettityyppi, jota voi hyödyntää keskustelun ja vuorovaikutuksen välineenä (Blackboard Inc. 2016a). Koska tavoittelimme Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kursseilla yhteisöllistä cMOOC-toteutusta, opiskelijoiden välinen vuorovaikutus oli keskeisessä osassa kurssiaktiviteettien joukossa.

Käytimme edistynyt keskustelualue -aktiviteettia pääsääntöisesti kahdella tavalla: kurssin yleisessä osiossa keskustelupaikkana, jossa voi jutella kaikista kurssiin liittyvistä asioista, sekä opiskeluviikkokohtaisesti yksittäisissä oppimistehtävissä. Yleisin tapamme käyttää tätä aktiviteettia oli antaa opiskelijoille jokin aineisto, esimerkiksi luentotallenne, muu video tai julkaisu, ja pyytää kertomaan ja keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista keskustelualueella. Tällaisia tehtäviä saattoi olla samalla viikolla useita, jolloin jokaista aihetta käsiteltiin omalla keskustelualueellaan.

Ryhmä keskustelualueella

Koska kaikilla kursseillamme oli yli 200 ilmoittautunutta ja keskusteluun perustuvia tehtäviä, hyödynsimme ryhmäominaisuutta, jonka ansiosta keskustelut voitiin käydä pienryhmissä eikä kaikkien osallistujien kesken. Näkyvät ryhmät -asetuksen avulla opiskelijoilla oli mahdollisuus halutessaan nähdä muidenkin ryhmien keskustelut, mutta osallistuminen rajattiin oman ryhmän sisälle. Mielestämme oli tärkeää, että opiskelijoilla oli mahdollisuus seurata muiden ryhmien toimintaa, koska keskusteluissa esiin tulleet käytännön kokemukset ja vinkit olivat kurssin arvokasta antia.

Sivu

Sivu on aineistomuoto, jonka avulla kurssialustalle voidaan tuottaa esimerkiksi tekstiä ja kuvia sisältävää oppimateriaalia (Blackboard Inc. 2016b). Sivun toimintatapa auttaa pitämään kurssinäkymän selkeänä, sillä sivusta näkyy kurssilla oletuksena vain otsikko ja pieni kuvaus, ja vasta sivun avaaminen tuo koko sisällön näkyviin.

Sivu on hyvä työkalu kohtalaisen pienten sisältöjen lisäämiseksi kurssille. Sivulle voidaan esimerkiksi rakentaa jokin sisältökokonaisuus, johon perehdyttyään opiskelijat siirtyvät keskustelualueelle käsittelemään aihetta.

Kirja

Kirja on sivua laajemmille kokonaisuuksille tarkoitettu sisältötyyppi, jonka avulla materiaali on mahdollista jakaa useiksi sivuiksi ja tarvittaessa vielä alasivuiksi (Blackboard Inc. 2016c). Kirja-aineisto luo materiaalille selailua helpottavan sisällysluettelon sekä materiaalissa eteen- ja taaksepäin johtavat selauslinkit.

Hyödynsimme kirja-sisältötyyppiä kurssillamme esimerkiksi sosiaalista mediaa ja yhteisöllisyyttä käsittelevän aineistopaketin rakentamisessa. Näin saimme laajan materiaalin jaoteltua välineiden ja toimintatapojen mukaan organisoiduksi kokonaisuudeksi. Aineiston pohjalta heränneitä ajatuksia purettiin tarkoitusta varten luodulla edistyneellä keskustelualueella.

Verkko-osoite ja tiedosto

Verkko-osoite on sisältömuoto, jonka avulla kurssisisältöjen joukkoon voidaan liittää ulkopuolisille verkkosivuille tai verkkoaineistoihin johtavia linkkejä (Blackboard Inc. 2016d). Linkkejä voidaan luonnollisesti lisätä muutenkin tekstisisältöjen joukkoon, mutta verkko-osoite-työkalulla lisätty linkki näkyy kurssilla omana sisältöosionaan, johon voidaan liittää tavoitteiden ja suoritusten seurantaa. Suoritusten seurannalla voidaan esimerkiksi määritellä, että linkkiaineisto merkitään opiskelijan osalta suoritetuksi, kun hän on avannut linkin.

Tiedosto-sisältömuodon avulla kurssille voidaan tuoda liitetiedostoja opiskelijoille jaettavaksi (Blackboard Inc. 2016e). Visuaalisena elementtinä tiedosto toimii verkko-osoite-sisältömuodon tavoin, ja siihen voidaan samalla tavalla liittää tavoitteiden ja suoritusten seurantaa.

Tentti

Tenttiaktiviteetilla on mahdollista luoda esimerkiksi monivalintatehtävistä tai oikein/väärin-vaihtoehdoista koostuvia kokonaisuuksia, jotka arvioidaan automaattisesti (Blackboard Inc. 2016f). Käytimme tenttiaktiviteettia kursseillamme jokusen kerran henkilökohtaisen osaamisen arviointivälineenä mutta emme niinkään tenttimielessä; suoritus ei siis ollut kurssin läpäisykriteeri tai arvosanan muodostamisen työkalu.

Palaute

Palauteaktiviteetti antaa nimensä mukaisesti mahdollisuuden rakentaa palautekyselyjä, joissa voi hyödyntää monivalintakysymyksiä, kyllä/ei-väittämiä tai avoimia tekstikenttiä (Blackboard Inc. 2016g).

Käytimme palauteaktiviteettia kurssiemme aloituskyselyissä sekä loppupalautteiden keräämisvälineenä.

Arviointi

Moodleroomsin aktiviteettien yhteydessä voidaan hyödyntää arviointityökalua, jonka avulla opiskelijan tuotoksia voidaan arvioida määritellyn asteikon mukaisesti. Digitaalisen nuorisotyön perusteet -kursseilla käytimme arviointia myös vertaisarviointiin joidenkin edistyneiden keskustelualueiden yhteydessä. Tällöin opiskelijat saattoivat valita jokaiseen keskustelunavaukseen tai vastaukseen liittyen sopivan arvion ennakkoon määritellyltä arvosteluasteikolta.

Arviointi voidaan kytkeä päälle aktiviteettikohtaisesti, ja käytettävä asteikko voidaan valita oletusvaihtoehdoista tai vaihtoehtoisesti voidaan luoda kokonaan uusi, tarkoitukseen sopiva asteikko. Vertaisarviointi on yksi tapa keventää kurssin vetäjien kuormitusta ja lisätä opiskelijoiden vuorovaikutusta sekä edesauttaa oppimista.

Tavoitteet

Tavoitteet on työkalu, jonka avulla on mahdollista seurata opiskelijoiden suoriutumista kurssikohtaisiin tai yleisemmin määriteltyihin tavoitteisiin liittyen. Kurssille voidaan määritellä esimerkiksi tavoite ”Opiskelija syventää teknistä osaamistaan”, minkä jälkeen tavoite voidaan yhdistää kaikkiin sellaisiin aktiviteetteihin ja aineistoihin, jotka tukevat kyseisen tavoitteen saavuttamista. Kurssin edetessä on mahdollista seurata, kuinka suuren osan kutakin tavoitetta palvelevista aktiviteeteista opiskelija on suorittanut. Yhteen aktiviteettiin voidaan liittää useita tavoitteita.

Tavoitekokoelmat määritellään Moodlerooms-alustalla yleisen tason resursseiksi, jolloin samoja tavoitteita voidaan hyödyntää useilla kursseilla. Tavoitteita voidaan hyödyntää myös kurssin rakentamisen tukena, sillä työkalun avulla voidaan seurata, kuinka kattavasti ja tasapainoisesti kurssille määritellyt tavoitteet on otettu huomioon aineistoja ja aktiviteetteja tuotettaessa.

Lopuksi

Verkkokurssin suunnitteleminen, rakentaminen ja toteuttaminen on työläs ja monitahoinen tehtävä. Osaamistavoitteiden muuntaminen opetusmateriaalien, kurssiaktiviteettien ja verkkovälitteisen vuorovaikutuksen toimivaksi kokonaisuudeksi vaatii monien toisistaan riippuvaisten osien yhteen sovittamista. Työläimmillään Digitaalisen nuorisotyön perusteet -cMOOC-kurssien toteuttaminen tuntui kiperän palapelin kokoamiselta, jossa yhden palan siirtäminen käänsi kaksi palaa väärään asentoon. Vahvuutena tässä toteutuksessa oli kuitenkin osaava ja motivoitunut tiimi, jonka yhteistyöllä kaikki palaset saatiin paikoilleen.

Kursseja ohjatessa oli ilo seurata eritaustaustaisten opiskelijoiden keskusteluja ja osaamisen jakamista. Kaikki osallistujat jakoivat auliisti omia tietojaan ja taitojaan. Tällainen yhteisöllinen cMOOC-toteutus ei voisikaan onnistua ilman opiskelijoita, jotka lopulta tekevät kurssin sen pohjan varaan, jonka suunnittelutiimi on verkkokurssialustalle rakentanut.

Toivottavasti näiden kokemusten pohjalle rakentuu vielä monta cMOOC-kurssia, joilla viedään eteenpäin nuorisotyön ja muidenkin alojen ammattiosaamista.

Lähteet

Blackboard Inc. 2016a. Advanced Forum. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Activities/Advanced_Forum.

Blackboard Inc. 2016b. Pages. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/Pages.

Blackboard Inc. 2016c. Books. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/Books.

Blackboard Inc. 2016d. URLs. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/URLs.

Blackboard Inc. 2016e. Files. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Resources/Files.

Blackboard Inc. 2016f. Quizzes. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Activities/Quizzes.

Blackboard Inc. 2016g. Feedback. Viitattu 14.5.2016. https://en-us.help.blackboard.com/Moodlerooms/Teacher/Content/Activities/Feedback.

Humak 2014. Valmennuspedagogiikka. Viitattu 12.5.2016. https://wiki.humak.fi/display/OJOS/Valmennuspedagogiikka.

Linkola, Jussi 2015. Verkkokurssin suunnittelua Carpe Diem -menetelmällä. Viitattu 14.6.2016. http://jml.kapsi.fi/jussi/2015/11/02/verkkokurssin-suunnittelua-carpe-diem-menetelmalla/.

Moodlerooms 2016. About Moodlerooms. Viitattu 14.6.2016. http://www.moodlerooms.com/about-us/.

Salmon, Gilly 2015. Carpe Diem – A team based approach to learning design. Viitattu 12.5.2016. http://www.gillysalmon.com/carpe-diem.html.

Siemens, George 2012. MOOCs are really a platform. Viitattu 11.5.2016. http://www.elearnspace.org/blog/2012/07/25/moocs-are-really-a-platform/.

Wikipedia 2016. Massive open online course. Viitattu 11.5.2016. https://en.wikipedia.org/wiki/Massive_open_online_course.

Keynote Behavior Design and Learning

Keynote-puheenvuoron piti Behavior Designer Margarita Quihuis Stanfordin yliopistosta. Puheenvuoro käsitteli ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamista suunnittelun keinoin. Eli mitä tulee ottaa huomioon, jos halutaan saada ihmiset toimimaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Erittäin tiivistettynä Margaritan käsittelemät asiat löytyvät hänen blogimerkinnästään The Perfect Mix: Fogg Behavior Model + Core Loop.

Esitetyn käyttäymismallin mukaan toimintaan vaikuttaa siis kolme tekijää (suomennokset omiani):

• Motivaatio (motivation)
• Kyvykkyys (ability)
• Alkusysäys (trigger)

Esimerkki: henkilöllä hyvä motivaatio ja kimmoke tehdä jotain, mutta asia jää tekemättä, koska se on liian vaikea, eli kyvykkyys (ability) asian tekemiseen ei riitä. Tässä tapauksessa tehtävää pitäisi jollain tavalla helpottaa; voitaisiin esimerkiksi pilkkoa tehtävä osiin ja tarjota onnistumisen kokemuksia tasaisesti pienemmistä suorituksista.

Behavior Designin taustalla vaikuttaa Stanfordissa työskentelevä käyttäytymistieteilijä BJ Fogg, jonka Behavior Model -sivusto taustoittaa asiaa. Yksi lähtölaukaus Behavior Design -ajattelulle oli 2007 alkanut ”Facebook-kurssi”, jolla opiskelijoille annettiin tehtäväksi suunnitella Facebook-sovelluksia. Monet opiskelijoiden sovelluksista menestyivät kaupallisesti, ja muun muassa New York Times on käsitellyt kurssia vuonna 2011. Vielä lisää tietoa aiheesta Stanfordin Learn Behavior Design -verkkosivustolta ja BJ Foggin kotisivulta.

Behavior Design -videoita

BJ Fogg teaches his Behavior Model (Vimeo.com-video, jonka upottaminen on estetty, katsottavissa linkin takana).

Kommenttipuheenvuorot

Tarja Nieminen, RoihuAkatemia

RoihuAkatemian rehtori Tarja Nieminen käsitteli puheenvuorossaan partiotoiminnassa hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. RoihuAkatemia on Roihu 2016 -suurleirin yhteydessä toiminut, nonformaalin oppimisen tunnistamiseksi luotu järjestelmä, jossa merkittävässä roolissa ovat Open Badges -osaamismerkit.

Roihuakatemia on uudenlainen konsepti, jonka tarkoituksena on kehittää uusia tapoja vapaaehtoistyössä hankitun osaamisen yhdistämiseen opintoihin ja työelämään! RoihuAkatemia

(Ohessa itse tekemäni Open Badges -perehdytysaineisto):

Denise Stanley-Chard

Denise piti pienen puheenvuoron, joka myös käsitteli nonformaalin oppimisen tunnistamista ja tunnustamista. Tämä toimi pienenä pohjustuksena Denisen iltapäivän työpajalle, jonka aiheena oli muun muassa recognizing and accrediting the higher level learning that takes place outside formal learning environments.

Työpaja – Rapid Experimentation and Deal Design

Iltapäivän kolmesta työpajasta osallistuin Mark Nelsonin vetämään Rapid Experimentation and Deal Desing -työpajaan. Mark on Margarita Quihuisin ja BJ Foggin kollega Stanfordista, missä hänen tärkein asemapaikkansa on Peace Innovation Lab.

Aluksi Mark kertoi lyhyesti Peace Innovation Labin toiminnasta seuraavan piirroksen kautta:

Peace Innovation Lab keskittyy kuviossa ylinnä oleviin seikkoihin eli yhteistoimintaan (collaboration), joka hyödyttää kaikkia osallisia sekä kollektiiviseen älykkyyteen (collective intelligence). Tältä pohjalta lähdimme kokeilemaan Rapid Experimentation and Deal Design -menetelmää, jota Stanford on kehitellyt yhdessä Aalto-yliopiston kanssa.

Käytännössä kokeilumme eteni seuraavasti:

1. Jakautuminen kolmen hengen ryhmiin, jokaisessa ryhmässä jäsenet A ja B sekä ”coach”
2. B kertoo aiheeseen liittyen jonkin tarpeen tai useampia tarpeita
3. A miettii hetken ja kertoo, kuinka hän voi auttaa – mitä tarjottavaa hänellä on B:n tarpeisiin liittyen?
4. Coach tarkkailee tilannetta, osallistuu, keskustelee ja pyrkii tukemaan tilannetta
5. Tavoitteena on Deal, jossa A tarjoaa B:lle jotain, josta joku hyötyy
6. Diilin pitää olla niin selkeä ja konkreettinen, että se voidaan testata nopeasti

Tätä mallia voi toteuttaa esimerkiksi kollegoiden kesken tai panna opiskelijat tekemään kokeilua keskenään. Tavoitteena on toimia ripeästi, eli yksi kierros voidaan vetää läpi alle 15 minuutissa, minkä jälkeen vaihdetaan ryhmiä ja rooleja.

Parin testikierroksen perusteella voisin kokeilla menetelmää jossain yhteistoiminnan edistämistä tavoittelevassa tilanteessa. Menetelmä muistuttaa fasilitoinnissa käytettäviä toimintamalleja, mutta tässä tavoitteena on päästä mahdollisimman nopeasti sellaiseen vuorovaikutukseen, jossa kaikki osapuolet saavat konkreettista hyötyä, jolloin toiminta on palkitsevaa.

Kiitokset kaikille EduFlow 2016 -järjestäjille ja vetäjille kiinnostavasta päivästä.

• Unsplash
• FreeImages
• Pixabay
• Pexels
• ISO Republic
• Picography
• Gratisography

Näistä voi olla hyötyä, jos pitää esimerkiksi löytää blogimerkintää tai muuta verkkosisältöä varten kuvitusmateriaalia.

Ensimmäisen päivän työskentelyn jälkeen olimme rakentaneet verkkokurssien kuvakäsikirjoitukset fläppipapereiden ja tarralappujen avulla, ja meille alkoi piirtyä käsitys kurssien oppimistavoitteista, opettettavista asioista, etenemisjärjestyksestä, harjoitustehtävistä ja arviointtavoista. Toinen päivä alkoi kurssiaktiviteettien suunnittelulla.

E-tivities, aktiviteetit

Carpe Diem -menetelmässä kurssin aktiviteettit suunnittellaan e-tivity-nimisen rakenteen mukaisesti. Tavoitteena on suunnitella ja kuvata aktiviteetti, eli esimerkiksi opiskelijoille annettava tehtävä, huolellisesti ennen oppimisalustalle viemistä. Esimerkkinä aktiviteetti, jota työstin aamupäivän aikana:

Tämäkin työvaihe, kuten fläppi ja tarralaput, oli nähdäkseni tarkoitettu ajatusharjoitukseksi ennen varsinaiseen verkko-oppimisympäristöön siirtymistä. Tehtävän läpiajattelu oli ainakin itselleni selkeyttävä välivaihe, jonka jälkeen verkkoalustalla työskentely oli määrätietoisempaa.

Ensimmäiset toiminnot kurssialustalle

Olimme suunnittelemassa verkkokurssia ja pääsimme työstämään aineistoja kurssialustalle toisena suunnittelupäivänä aamupäivän lopuksi. Valmiiksi suunniteltujen aktiviteettien kanssa tutkimme oppimisympäristömme työkaluja ja pyrimme löytämään eri tehtäville sopivat välineet. Yhdessä työskennellen tämä vaihe sujui mukavasti. Kukin työskenteli omien tehtäviensä parissa, mutta ilmassa oli vuorovaikutusta, ääneen ajatettelua ja ideoiden jaettua rakentelua.

Reality check

Seuraava Carpe Diem -työvaihe on tehtyjen aktiviteettien tarkistus. Meillä tästä työvaiheesta vastasi suunnittelutyöryhmän ulkopuolinen lehtori Humakista, joka kävi kokeilemssa kaikkia tähän mennessä oppimisympäristöön tuotettamiamme tehtäviä.

Reality check -palautteen pohjalta aktiviteetteja muokattiin taas käyttäjäystävällisempään suuntaan ja samalla kokonaisuutta paranneltiin ja täydenneltiin.

Jatkosta sopiminen

Päivän päätteeksi kävimme vielä läpi työpajan tulokset ja totesimme, että olimme päässeet hyvin eteenpäin. Kaikilla oli varsin selvä käsitys omien kurssien jatkotoimenpiteistä. Carpe Diem -mallin mukaisesti tässä vaiheessa olisi tullut laatia – jälleen valmiiseen formaattiin perustuva – action plan eli toimintasuunnitelma, mutta me jätimme tämän tällä kertaa tekemättä. Jatkon osalta tarvittavat toimet tuntuivat melko selviltä ja toisaalta väsymys alkoi jo varmasti painaa kaikkia osallistujia.

Itse Carpe Diem -menetelmä onnistui yllätämään minut toimivuudellaan ja hyödyllisyydellään. Edelleen suosittelen kokeilemaan tätä työtapaa verkkokurssien suunnitteluun. Kiitokset Mikalle, Päiville, Suville, Markukselle ja Erjalle antoisasta työskentelystä.

Verkkokurssin rakentaminen on työläs tehtävä, ja mitä suurempi kurssi sitä suuremmaksi työmäärä kasvaa. Suurten, avointen verkkokurssien (MOOC) yleistyttyä on käynyt selväksi, että kurssin toteuttamisessa tarvitaan eri alueiden osaajia ja yhteistyötä. Opettaja esimerkiksi voi tuntea opettamansa sisällön, mutta tarvitsee mahdollisesti apua opetusmateriaalin pedagogiseen suunnitteluun ja tekniseen toteutukseen. Myös kurssin rakenteen, oppimistehtävien ja arvioinnin määrittelyssä on hyötyä erikoistuneiden osaajien yhteistyöstä. Carpe Diem -malli ohjaa tällaisia monialaisia tiimejä kurssien tavoitteiden ja sisältöjen määrittelemisessä ja rakentamisessa.

Toteutamme Distanssi-hankkeessa Digitaalisen nuorisotyön perusteet MOOC -kokonaisuuden keväällä 2016 Humakin, Metropolian, Verken ja Koordinaatin kesken. Humakin Päivi Timonen tutustui Carpe Diem -menetelmään Online Educa Berlin -konferenssissa joulukuussa 2014, ja esitti sitä Distanssin työvälineeksi.

Carpe Diem käytännössä

Gilly Salmonin verkkosivuilta löytyvä Carpe Diem -opas (pdf) tarjoaa perusteelliset ohjeet menetelmän käyttöön. Tässä joitain kokemuksiani ja ensimmäisen työpajapäivän jälkeen.

Kaksipäiväinen työpaja, ensimmäinen päivä

Carpe Diem -menetelmän ydin tiivistyy koko suunnittelutiimin yhteiseen, kaksipäiväiseen suunnittelutyöpajaan, jonka kulku on määritelty tarkasti.

Noin 2-4 viikkoa ennen työpajaa pidetään ennakoiva kokous, jossa menetelmän tarkoitus ja työpajan tavoitteet selvennetään sekä varmistetaan osallistujat.

Esimmäisen työpajapäivän aikana tavoitteena rakentaa tulevalle kurssille suunnitelma ja kuvakäsikirjoitus. Kurssisuunnitelma rakennetaan perinteisin menetelmin fläppitaulun ja tarralappujen avulla. Työ alkaa kurssin mission määrittelyllä, minkä jälkeen hahmotellaan kurssille tavoiteltava look and feel, eli miltä kurssin toivotaan opiskelijoista näyttävän ja tuntuvan.

On huomattavasti helpompaa pohtia eri aiheita ja mahdollisia toteutustapoja, etenemistä ja toteutuksen rytmiä seinätaulun ja siirreltävien lappujen avulla yhdessä ääneen ajatellen, kuin yrittää lähteä rakentamaan kokonaisuutta suoraan verkkoympäristöön.

Alkuasetelman jälkeen kurssia lähdetään purkamaan loppupäästä, eli määritellään oppimistavoitteet ja -tulokset. Oppimistavoitteiden osalta pohditaan myös arviointia ja mahdollisuuksia hyödyntää arvioinnissa kurssialustan automaattisia arviointi- ja palautetyökaluja.

Edellisen pohjalta työstetään kurssin kuvakäsikirjoitus fläppipaperin ja tarralappujen avulla. Fläppipaperille piirretään kurssin aikataulu esimerkiksi viikkotasolla, ja ”opetettavat” asiat viedään kalenteriin oppimisen kannalta luontevaan järjestykseen. Tämän jälkeen lisätään kurssin aikana teetettävät tehtävät ja määritellään arvioitavat kohteet. Tarralappuja käyttäen asioita voidaan helposti siirtää paikasta toiseen sekä lisätä ja poistaa näppärästi.

Viiden vaiheen malli

Yksi tärkeä osa kuvakäsikirjoituksen työstämisessä on niin ikään Salmonin kehittämä viiden vaiheen malli (Five stage Model), joka kuvaa opiskelijan eriasteista tuen määrää ja painottumista verkkokurssin eri vaiheissa.

Ensimmäisessä vaiheessa esimerkiksi on tärkeää huolehtia opiskelijoiden pääsystä kurssialustalle ja motivoinnista kurssia kohtaan, kun taas viidennessä vaiheessa opiskelijat jo hyödyntävät oppimiaan asioita ja kehittävät sovelluksia opitusta.

Tunnelmat ensimmäisestä päivästä

Digitaalisen nuorisotyön perusteet MOOC muodostuu kolmesta itsenäisestä mutta tiiviisti toisiinsa linkittyvästä moduulista. Suunnittelupäiväämme osallistui kuusi henkilöä, ja työskentelimme välillä yhdessä, välillä työpareina yksittäisten moduulien parissa.

Mielestäni menetelmä on varsin valmiiksi pureskeltu ja selvästi huolellisen kehittämisen tulos. Ainakin ensimmäisen päivän aikana erilaiset ideointitehtävät, konkreettiset työvälineet ja ohjattu ajatusten kehittely tuntuivat toimivilta, ja esimerkiksi omalla vetovastuullani oleva moduuli 2 eteni suurin harppauksin kohti konkretiaa. On huomattavasti helpompaa pohtia eri aiheita ja mahdollisia toteutustapoja, etenemistä ja toteutuksen rytmiä seinätaulun ja siirreltävien lappujen avulla yhdessä ääneen ajatellen kuin yrittää lähteä rakentamaan kokonaisuutta suoraan verkkoympäristöön.

Olen aiemmin kuvannut pedagogisen käsikirjoituksen hyödyntämistä kurssin suunnittelussa ja nyt voin todeta, että Carpe Diem tuo prosessiin kaipaamaani apua siihen, kuinka työ tehdään pelkän mitä tulee tehdä lisäksi.

Carpe Diem on lähtökohtaisesti tiimien työkalu, mutta valitettavasti tällainen kahden päivän panostus kurssin suunnitteluun ei aina ole mahdollinen. Kiireisessä oppilaitosmaailmassa voi olla vaikeaa järjestää ryhmälle kahta perättäistä suunnittelupäivää, kun haastavaksi voi osoittautua jo riittävän tiimin ja resurssien järjestäminen. Väitän silti, että järjestelmälliseen ja koeteltuun alkusuunnitteluun panostaminen vähentää resurssien tarvetta myöhemmin. Eikä mikään estäne soveltamasta menetelmää vaikka yksin toteutettavan verkkokurssin suunniteluvälineenä.

Kiinnostuneena odotan, mitä huominen suunnittelupäivä tuo mukanaan, kun lähdemme Carpe Diem -käsikirjan mukaisesti viemään suunniteltuja asioita verkkoympäristöön. Lopuksi tavoitteena on tuottaa yhteinen toimintasuunnitelma kurssin viimeistelemiseksi. Jo tässä vaiheessa suosittelen Carpe Diem -menetelmän kokeilemista kaikille verkkokurssien parissa työskenteleville.

Smashing Magazinen artikkeli käy kattavasti läpi Kickoff-tilaisuuteen valmistautumisessa huomioon otettavia asioita.