Työtoverini Juhana ideoi viime syksynä vertaisopetukseen perustuvan wikin perehdytysmallin. Ajatuksena oli suunnitella erilaisia osaamiskokonaisuuksia Confluence-wikin ominaisuuksista ja luokitella ne karaten vyöjärjestemän mukaisesti vaativuustasoihin. Suunnittelimme yhdessä kokeet vihreän wikisensein arvoon saakka ja suoritimme “vyökokeet” erään wikikoulutuksen yhteydessä. Koe suoritetaan opettamalla osaamiskokonaisuuteen liittyvät asiat toiselle henkilölle.
Uusi wikisensei saa vaivanpalkaksi zen-puutarhan, jonka kylkeen voi liimata wikitaitoja osoittavat wikisenseitarrat. Tässä kuva omasta wikisensein zen-puutarhastani:
Perehdytysmallina tämä on varsin oivallinen. Opetus on henkilökohtaista ja vuorovaikutteista, wikisenseijärjestelmä tuo hommaan huumoria ja palkinnoksi saatu zen-puutarha motivoi siivoamaan työpöydän, etteivät levällään lojuvat paperit häiritse zeniä.
Omien Twitter-kontaktieni lisäksi seuraan Twitterissä tiettyjä hashtageja, jotka mahdollistavat eri aiheisiin liittyvien twiittien löytämisen riippumatta siitä, kuka twiitin on julkaissut. Esimerkiksi hashtag #finnish löytää Twitterin hausta ne twiitit, jotka tuolla tägillä on merkitty.
Suomenkielinen Twitter-keskustelu on hajaantunut muutamien suosittujen hashtagien ympärille. Keskustelu on kuitenkin sen verran hiljaista, että yksittäisten hashtagien seuraaminen voi olla työlästä verrattuna löytyvään sisältöön. Siksi kannattaa käyttää Twitterin advanced search -hakua ja yhdistää hashtag-joukkio yhdeksi hauksi, jota on helppo seurata.
Operaatio onnistuu OR -hakumäärityksellä, joka mahdollistaa useiden hakutermien yhdistämisen samaan hakuehtoon, esimerkiksi:
Haun tuloksena on listaus twiiteistä, jotka sisältävät minkä tahansa tai useamman haetuista hashtageista. Haku toimii myös Twitterin Home-näkymässä, johon sen voi tallettaa, tai sen voi tallettaa esim. TweetDeckiin omaksi hakusarakkeeksi, jolloin sopivia tagiyhdistelmiä hyödyntäen saa ohjelman sarakenäkymän pidettyä aisoissa.
Taannoin kirjoittamani Twitter-opas vasta-alkajille on tämän blogin luetuin artikkeli, ja sen ohjaamaana Twitter-tilini saa tasaisesti uusia seuraajia. Tämä on hienoa, mutta se on myös paljastanut oppaani puuttellisuuden. Olen nimittäin huomannut, että moni tuoreista twiittaajista on pysähtynyt alkupisteeseen, eli muutaman testi-twiitin ja seurattavan lisäämisen jälkeen käyttö on lopahtanut kokonaan.
Tässä joitain vinkkejä Twitter-käytön aktivoimiseen niiden muutaman teknisen perustoiminnon omaksumisen jälkeen:
Kerää rohkeasti seurattavia – follow!
Ilman seurattavia Twitter ei yksinkertaisesti toimi (ellet sitten satu olemaan superjulkkis, joka löytää hetkessä seuraajia omille tweeteilleen). Jos seuraat alle kymmentä käyttäjää, ei Twitter-virtasi voi olla kovin elävä ja mielenkiintoinen. Kerää rohkeasti uusia seurattavia, niin saat virtaan voimaa ja eloa. Samalla opit, kuinka eri käyttäjät hyödyntävät palvelua. Aina voit myöhemmin poistaa tyypit, jotka eivät osoittaudu seuraamisen arvoisiksi. Kokeile vaikka seuraavia:
John Salmisen listat – Varsinkin suomalaisia Twitter-käyttäjiä ja organisaatioita listattuna aihepiireittäin
Twitter search – Etsi Twitterin hausta jollain itseäsi kiinnostavalla hakusanalla ja tutki reaaliajassa suosittuja aiheita. Ota mielenkiintoisilta vaikuttavat käyttäjät seurantaan.
Twitterholic.com – Tutki Twitterin seuratuimpia käyttäjiä ja ota seurantaan ne, jotka kiinnostavat sinua.
Ala twiitata!
Hyvän seurantalistan avulla Twitteristä voi jo olla iloa ja hyötyä, mutta saadaksesi oman äänesi kuuluviin tulee sinun aktivoitua. Jos haluat seuraajia, huomiota ja keskustelua, sinun pitää twiitata! Kommentoi ja retweettaa seurattaviasi ja tee myös omia twiittejä. Oman Twitter-presenssin edellytys on aktiivisuus (ellet sitten satu olemaan se superjulkkis jne…). Kun olet olet muita seuraamalla päässyt Twitteristä jyvälle, ala rohkeasti etsiä omaa ääntäsi. Pari inspiraation lähdettä:
Favstar.fm – Suosittuja twiittejä. Huumori jyllää suosituimpien listalla, ja on hauska huomata, millaisia oivalluksia 140 merkkiin mahtuu.
Olen käyttänyt musiikkipalvelu Last.fm:ää helmikuusta 2007 lähtien, ja tällä viikolla profiiliini kirjautui 20000. kuunneltu kappale, Iggy Popin No Fun.
Last.fm on musiikkipalvelu, joka tallentaa tietoja käyttäjän kuuntelemasta musiikista. Tiedot voi scrobblata palveluun eri musiikintoisto-ohjelmista tai kuuntelemalla Last.fm Radiota. Sosiaalisen median näkökulmasta käyttäjältä edellytetty panostus sisällön tuottamiseen on minimaalinen. Ajan myötä omaan kuunteluhistoriaan tallentuu profiili, jota voi verrata toisten käyttäjien musiikkimieltymyksiin ja löytää esimerkiksi itselle läheisiä faniryhmiä. Palvelu antaa myös suosituksia omaan musiikkimakuun sopivista artisteista ja itseä mahdollisesti kiinnostavista keikoista.
Ensimmäinen kappale, joka 19.2.2009 tallentui soittohistoriaani, oli The White Stripesin The Same Boy You’ve Always Known. Ensimmäiset noin tuhat kappaletta kuuntelin Last.fm Radion kautta gerneittäin tai tagien perusteella ja ensimmäisen kokonaisen albumin olen scrobblannut 10.5.2009. Se oli PMMP:n Leskiäidin tyttäret.
Tämän jälkeen soittohistoriassa vaihtelevat melko suppean iTunes -kokoelman artistit ja Last.fm Radion monipuolisemmat soittolistat. Alkuvuodesta 2009 musiikkitarjonta mullistui, kun sain käyttööni Spotify -ohjelman. Tämän jättimäisen jukeboxin ansiosta musiikin saavutettavuus nousi uudelle tasolle. Esimerkiksi 9.-12. tammikuuta 2009 olen kuunnellut n. 100 biisiä Frank Zappaa, jonka levyjä itselläni on ollut harmillisen vähän. Tämä ilo kuitenkin päättyi melko nopeasti, kun Zappan levyt poistuivat Euroopan Spotify-tarjonnasta. Siitä huolimatta Zappa on Last.fm:n mukaan eniten kuuntelemani artisti, mikä taas johtuu pääasiassa The Yellow Shark -levystä, jota olen kuunnellut varsin paljon iTunesin kautta.
Palveun hyötyä on vaikea määritellä. Välillä on mukavaa tutkia, mitä musiikkia on lähiaikoina tullut kuunneltua, ja joskus suositeltujen artistien joukossa on hyviä löytöjä. Myös oman ja kavereiden musiikkihistorian vertailu on toisinaan hauskaa, ja suurempiin konsertteihin liittyvien keskustelujen ja valokuvien tutkiminen voi myös olla varsin viihdyttävää. Last.fm:n APIa hyödyntävät sovellukset antavat myös mielenkiintoista lisäinformaatiota omaan musiikkihistoriaan liittyen.
Ominaisuuksiltaan ja toiminnallisuuksiltaan palvelu on runsas ja monipuolinen mutta silti hienosti toimiva kokonaisuus, joka tuo musiikin diggailuun lisäarvoa. Se ei juurikaan edellytä ajallista panostusta, mutta taltioi silti kiinostavaa ja käyttäjälle merkityksellistä dataa. Tutustumisen arvoinen palvelu kaikille musiikista ja sosiaalisesta mediasta kiinnostuneille netin käyttäjille.
Kymmenen viikkoa on mennyt Avokurssin merkeissä. Tässä päällimmäiset mietteeni kurssin annista:
Blogi on erinomainen tehtävien palautuskanava. Tehtävien ja kurssimerkintöjen luokittelu omaan kategoriaansa mahdollistaa palaamisen kurssin sisältöihin myöhemmin. Tämä toimisi laajemminkin opiskellessa, jos ottaisi tavaksi tallentaa eri kursseihin liittyvät tehtävät ja ajatukset blogiin. Tuloksena olisi oppimisdokumentaatio, jota voisi myöhemmin käyttää asioiden mieleen palauttamisessa. Suosittelen lämpimästi blogin käyttämistä oppimispäiväkirjana.
Hajautettu kurssi toimi kohtuullisen hyvin. Opiskelukäytäntöjen osalta ei ollut vaikeuksia seurata kurssin etenemistä ja rakennetta, mutta oma ajankäyttö ei aina mahdollistanut täyttä panostamista opiskeluun. Sain kuitenkin (nipin napin) viikon haarukassa tehtävät palautettua. Olisin toivonut lisää aktiivisuutta osallistujien välille, vaikka itsekin koin ajan riittämättömyyden. Muiden osallistujien blogien lukeminen oli kuitenkin selvästi oppimista rikastuttava mahdollisuus. Jokaisen saamani kommentin otin ilolla vastaan, ja niistä oli paljon hyötyä. Joissain tapauksissa blogien kommenttiosastoilla päästiin keskusteluun saakka, mikä on hieno saavutus.
Teoriaosuudet olivat hyödyllisiä ja sivistäviä, etenkin avointen oppiresurssien taustateorian ja käytännön sovellusten määrä ja laajuus yllättivät. Tekniseltä puolelta videon ja äänen suhteen sovellukset kehittyvät niin nopeasti, että vaikka olen molempia formaatteja käsitellyt, on uutta aina opittavissa.
Otin kurssin haasteena ja kokeena itselleni. Halusin nähdä, onko tällainen opiskelu on mahdollista, ja mielestäni kokeilu onnistui. On mahdollista oppia uutta organisoidusti ja vuorovaikutteisesti, vaikka ei fyysiesti tapaisi opettajaa tai kurssitovereita. Kiitokset Wikiopistolle ja Avokurssin vetäjille tästä mahdollisuudesta.
Tein aikaisempaan kuvat verkossa -merkintään liittyvään kuvaan ääniselostuksen. Äänitin puheen iPhonen sanelimella puhelimen sisäistä mikrofonia käyttäen ja yllätyin varsin hyvästä äänenlaadusta. Siirsin tiedoston tietokoneelle iTunesiin synkronoinnin avulla. Sitten muutin sen iTunesissa mp3-muotoon, latasin sen blogin mediakirjastoon ja upotin sivulle Googlen audiosoittimen avulla. Tämä oli melko yksinkertainen kokeilu, joten en joutunut editoimaan äänitiedostoa. Minulla on aiempaa kokemusta Audacityn käyttämisestä äänitiedostojen editoinnissa, joten tarvittaessa osaan tehdä korjauksia ja muokkauksia äänitiedostoihin.
Podcasting mahdollistaisi äänitiedostojen julkaisemisen siten, että kiinnostuneilla olisi mahdollisuus tilata ne omaan musiikkisoittimeensa. Hyödynnän tätä mahdollisuutta tilaamalla YLE Areenasta joitain radio-ohjelmia iTunesilla. Näin uudet ohjelmat siirtyvät iTunesiin automaattisesti sitä mukaa kun niitä julkaistaan. Tämä on tietysti paljon helpompaa kuin mp3- tai muiden äänitiedostojen etsiminen verkkosivuilta, manuaalinen tallentaminen ja siirtäminen musiikkisoittimeen.
Yksi uusi vaihtoehto Podcast-tilauksen mahdollistamiseen on Posterous.com -blogipalvelu. Posterous on blogipalvelu, johon merkinnät lähetään sähköpostiviesteinä. Jos palveluun lähettää mp3-tiedoston, tulee tiedostolle automaattisesti merkintään upotettu audiosoitin, ja blogin RSS-sytteen voi sellaisenaan tilata esim. iTunesiin Podcastiksi. Tässä linkki testipostaukseen, jossa aiheena samainen Heinäveden kirkon alttaritaulu.
Omaan tehtävääni liittyvä äänitiedosto oli lyhyt ja pieni, mutta pitkien tiedostojen osalta tiedostokoko voi muodostua ongelmaksi. Tarmo Toikkasen Podcastien tekemistä käsittelevä blogimerkintä vinkkasi Internet archiven käyttämisestä tiedostojen tallennukseen. Jos tulevaisuudessa tulen julkaisemaan enemmänkin audiotiedostoja, on edessä omien tallennus- ja julkaisurutiinien etsiminen.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tämä blogi käyttää Chris Coyerin WP Typo -teemaa, jonka olen suomentanut ja muokannut itselleni sopivaksi. Teema on mielestäni varsin mainio, mutta yksi asia siinä on häirinnyt. Teemassa ei ole mahdollisuutta nähdä keskitetysti eri merkintöihin kirjoitettuja kommentteja. Koska lukijoiden kommentit ovat tärkä osa blogia, halusin tuoda ne kunnolla näkyville.
loin uuden sivun nimeltä Kommentit, jonka määrittelin käyttämään edellä luomaani Comments -sivupohjaa
muokkasin WP:n hallintaliittymässä GRC:n tuottaman kommenttilistauksen rakenteen sopivan hienoksi
julkaisin kommenttisivun, joka näkyy nyt tuolla blogin ylävalikossa
Nyt lukijat voivat yhdeltä sivulta löytää ne blogimerkinnät, jotka ovat kirvoittaneet kommentteja muilta lukijoilta. Joten kiitos kaikille, jotka tähän mennessä ovat blogiani kommentoineet. Nyt muutkin voivat löytää kommenttinne vähän helpommin :)
Ensimmäiseksi tehtävä, eli videon julkaiseminen ja upottaminen omaan blogiin. Alla YouTubeen julkaisemani video, jossa soitan Levyraadista tutun The Blues Walk -teeman huuliharpulla:
Tallensin videon kannattavan tietokoneen sisäänrakennetulla kameralla ja mikrofonilla. Kuvan- ja äänenlaatu riittäisi mainiosti rouheaan opetusvideoon, mutta tällä kertaa on tarjolla vain pikainen soolokokeilupätkä :).
Videopalveluista
Omat suosikkini videopalveluista ovat YouTube ja Vimeo.com. Tehtävänannossa listatut ohje- ja opastusvideoiden pavelut eivät ole käytettävyydeltään samaa tasoa kuin nuo edellämainitut. Lisäksi etenkin YouTuben materiaalin määrä on huimaava. Jos olen johonkin aiheeseen liittyen tarvinnut videota, etsin sitä yleensä aina ensiksi YouTubesta. Vimeosta pidän muuten toiminnallisuuksien ja käyttötuntuman ansiosta ehkä enemmän, ja mutuni mukaan siellä on tarjolla laadukkaampia videoteoksia kuin YouTubessa. Vimeo on enemmän videoharrastajien alkuperäisteosten julkaisupaikka, kun YouTubessa taas julkaistaan enemmän esim. tv-sarjoja ja pätkiä elokuvista ja musiikkivideoista (vaikka ne toki ymmärtääkseni ovatkin pääsääntöisesti käyttöehtojen vastaisia).
Käyttöoikeudet ovat videoidenkin kohdalla hämmentäviä, kun eri palvelut noudattavat eri ehtoja. Esim. YouTuben käyttöehtojen mukaan palvelun sisältö on vain henkilökohtaiseen käyttöön, ja muuhun käyttöön tarvitaan olla tekijän kirjallinen lupa. Tähän liittyen esimerkiksi koulumme sosiaalisen median infosivuston vastaava pyysi Common Craftin Lee LeFeverin luvan yrityksen infovideoiden julkaisemiseen koulumme wikisivuilla. Vaikkakin YouTuben ehtojen mukaan videon esilleasettaja suostuu siihen, että embed -toiminnolla videon voi upottaa ulkopuolisille sivuille. Ehkä varmanpäälle pelaaminen kuitenkin kannattaa…
Jos löytäsin videon, jota haluaisin höydyntää mutta jonka lisenssi olisi epäselvä, pyrkisin selvittämään videon tekijän ja julkaisuoikeuden haltijan. Jos käyttö olisi maksullista, ratkaisisi videon hinta-laatusuhde ja erityislaatu. Olen toki myös valmis maksamaan laadukkaasta ja innostavasta opetusvideosta.
Omien Twitter-kontaktieni lisäksi seuraan Twitterissä tiettyjä hashtageja, jotka mahdollistavat eri aiheisiin liittyvien twiittien löytämisen riippumatta siitä, kuka twiitin on julkaissut. Esimerkiksi hashtag 
