Huomasin juuri linkin The World’s 50 Best Open Courseware Collections, joka saattaisi kiinnostaa muitakin avokurssin osallistujia.

Tämän merkinnän omalle sivulle

Harrastan jonkin verran valokuvausta. Minulla on Canon 1000D -digi-järjestelmäkamera, joka on Canonin digijärkkäreiden riisutuin malli. Kuvaan yleensä manuaalisilla asetuksilla enkä käytä salamaa, koska käytössä on vain kameran oma, melko vaatimaton tuikku. Valokuvaus on ihmeellinen asia, jossa muutaman teknisen perusmääreen (aukko, valotusaika, polttoväli & valoherkkyys) rajattomat yhdistelmät ja kuvaajan näkemys, mielikuvitus ja taito voivat tuottaa äärimmäisen vaikuttavan lopputuloksen. Jokus olen itsekin saanut aikaiseksi kuvan, jota on ollut ilo katsella.

Valokuvien muokkausta ja parantelua en yleensä juurikaan tee. Käytän kyllä Photoshopia erilaisiin graafisiin juttuihin, mutta en yleensä koe tarpeelliseksi parannella kuvia. Tietty lo-fi -estetiikka miellyttää minua muutenkin, joten pääsääntöisesti hyväksyn kuvat sellaisina kuin ne kamerasta ulos putkahtavat. Joskus on toki jotain fiksailua tullut tehtyä. Kesällä mm. skannasin toimeksiannosta muutamia värivalokuvia 60- ja 70-luvuilta. Korjasin kuvista ainakin levelit Photosopissa manuaalisesti ja poistin joitain roskia Clone Stamp -työkalun avulla. Kuvista tuli huomattavasti valoisampia ja parempia kuin alkuperäisistä, joista kontrastit olivat jo vuosien kuluessa liuenneet. Tarvittaessa voin siis huonolaatuista kuvaa korjailla, mutta mieluummin otan uuden, jos vain mahdollista.

Muutama ottamani kuva

Heinäveden kirkko

Sisäkuva Heinäveden kirkosta. Luonnollinen sisävalo oli tässä hakusessa.

Hepoköngäs

Perinteinen “pitkän valotusajan” kuva putouksesta, veden liike muuttuu epätarkaksi hötöksi. Melko tylsä kuva, mutta tällainen kuuluu harrastelijan pakollisiin suorituksiin :)

Matinkaari

Vastavaloon otettu kuva, lyhyt valotusaika, vahvat kontrastit, usvaa ilmassa. Melko realistisesti tallennettu hetki Helsingin Vanhankaupunginlahdelta.

Tämän merkinnän omalle sivulle

Luin ajatuksia herättävän haastattelun How and Why Wikipedia Works: An Interview with Angela Beesley, Elisabeth Bauer, and Kizu Naoko, joka valottaa Wikipedian ylläpitäjäyhteisön toimintatapoja. Minusta on hämmästyttävää, kuinka monisyinen organisaatio palvelun ympärille on muodostunut. Itse osallistuin suomenkielisen Wikipedian kehittämiseen varsin vaatimattomalla panoksella vuonna 2005 opiskeluprojektiin liittyen. Projektissa oli tarkoitus tutustua Wikipedian toimintamalleihin, mutta en päässyt sisään yhteisön toimintaan läheskään siinä määrin, mitä yllä mainittu artikkeli toiminnasta kertoo.

Wikipedia on hämmentävän ristiriitainen kokonaisuus. Palvelun toiminta-ajatus on yksinkertaisesti luoda kaikenkattava tietosanakirja vapaaehtoisuuteen perustuvan sisällöntuotannon kautta. Palvelussa olevia artikkeleja voi kuka tahansa editoida, parannella ja kehittää eteenpäin. Jos jokin artikkeli puuttuu, voi sen itse luoda tai ehdottaa sitä tuotettavaksi. Artikkelien laadun edellytyksenä on seuranta, joka vaatii paljon työtä ja vaapaehtoisia ylläpitäjiä. Ylläpitäjien keskuuteen on rakentunut rikas toimintakulttuuri, jossa on eri tehtäviä hoitavia jäseniä ja lukuisia sovittuja toimintamalleja, joiden mukaan esimerkiksi kiistoja ratkotaan. Vapaa toimintakulttuuri edellyttää siis organisoitumista ja ainakin Wikipedian tapauksessa hierarkkista järjestäytymistä. Tämä on hyvä ottaa huomioon muissakin wikiprojekteissa ja avointen resurssien rakennusprojekteissa. Vaikka vapaa toimintamalli tuntuu hyvältä lähtökohdalta, on projektilla hyvä olla vastuullinen taho, henkilö tai työryhmä, joka seuraa ja ohjaa työn etenemisestä.

Haastattelun mukaan Wikipedian parhaat artikkelit ovat yhden kirjoittajan tai pienen ryhmän tekemiä. Tämäkin on hyvä pitää mielessä yhteisöllisiä projekteja käynnistellessä, jos haaveena on eri tekijöiden yhdessä tuottamat sisällöt. Ihanne on hieno ja wikialustat antavat siihen erinomaiset mahdollisuudet, mutta todellisuudessa on hyvin vaikeaa houkutella käyttäjät tuottamaan yhteistä sisältöä.

Oman työni ja kiinnostuksen kannalta on hyödyllistä lukea Wikipedian toiminnasta. Käytämme työyhteisössämme Confluence -wikialustaa T&K-hankkeen työympäristönä. Noin vuoden käytön jälkeen painiskelemme käyttöaktiivisuuden, motivoitumisen ja wikin merkityksen kanssa. Näkisin, että wikin käytön motivaatio lähtee käyttäjän oman hyödyn tuntemuksista. Wikipediassa hyöty voi tulla tunteena osallistumisesta yhteiseen hyvään, arvostuksesta tai siitä ilosta, että on saanut oman jälkensä näkyviin verkon merkittävimpään tietosanakirjaan. Pienemmässä työprojektissa käyttäjän oma hyöty voi olla vaikeammin löydettävissä. Aluksi voi olla hauskaa käyttää uutta välinettä, mutta kun uutuudenviehätys karisee, voi motivoituminen olla vaikeaa. Ja jos käyttäjä ei edes koe nörttimäistä onnea wikiveivauksesta, on toiminnan perustelu vielä vaikeampaa. Tilanteessa törmäävät avoin, vapaa toimintakulttuuri ja projektityön byrokraattisuus ja vastuullisuus.

Wikityöskentely toimii ongelmitta, jos toimii yksin omassa wikissä. Tai silloin ei ainakaan voi syyttää ongelmista muita kuin itseään. Pienen työryhmän, Wikipedian laajuisen kokonaisuuden tai siihen välimaaston sijoittuvan wikin pyörittäminen tuovat kaikki omanlaisensa haasteet mukanaan. Itse uskon tähän työtapaan, vaikka tunnistankin kynnyksiä niin yhteistyöhön kuin omaan avoimuuteen suhtautumiseeni liittyen. Kukaan ei lie wikimestari syntyessään, mutta harjoittelulla tämäkin väline opitaan.

Tämän merkinnän omalle sivulle

Tekijänoikeuden syntyhistoria

Tekijänoikeudet syntyivät kirjapainon myötä. Uusi tekniikka mahdollisti kirjallisten tuotteiden tehokkaan kopioinnin, jota haluttiin rajoittaa säädöksillä. Ensimmäinen varsinainen tekijänoikeuslaki oli Englannin Statute of Anne vuodelta 1709. Se määritteli tekijänoikeuden nimenomaan tekijän – ei julkaisijan – oikeudeksi. Lisäksi Statute of Annen tekijänoikeus koski kaikkia kirjallisia teoksia, ei pelkästään järjestäytyneiden ammattikuntien teoksia, kuten esimerkiksi edeltäjänsä Stationer’s Copyright. Merkittävä piirre oli myös tekijänoikeuden rajaaminen ajallisesti 14 vuoden mittaiseksi teoksen julkaisemisesta.

Statute of Annen tulkinta ei ollut yksiselitteistä. Suoja-ajan kestosta kiisteltiin, samoin siitä, mitä teoksen oikeuksille suoja-ajan jälkeen tapahtuu. Myös tekijän ja julkaisijan roolit rakentuivat ja muovautuivat käytäntöjen myötä.

Kansainvälinen tekijänoikeus on lähtöisin vuoden 1886 Bernin sopimuksesta. Sopimuksen mukaan muista jäsenvaltioista peräisin olevat teokset saavat saman tekijänoikeudellisen suojan kuin omassa maassa julkaistut teokset.

Tekijänoikeuden historiassa on useita toistuvia teemoja: teknisiin innovaatioihin vastaaminen, tekijänoikeuden määritelmän laajentuminen, oikeuden laajuus ja toiminta sekä kansainvälinen levitys.

Creative Commons

Creative Commons tarjoaa tekijälle keinon luopua osasta teokselle automaattisesti syntyvästä tekijänoikeudellisesta suojasta. Tekijä voi esimerkiksi sallia teoksensa kopionnin ja levittämisen tai muokkaamisen ja uudelleen julkaisemisen.

Tällainen lisensointi voi edistää omien teosten leviämistä ja jatkokäyttöä. Sen avulla voi antaa muille oikeuden kehittää omaa teosta eteenpäin siten, että saa kuitenkin tunnustuksen omasta osuudestaan uuteen teokseen.

Pohdintaa

Tekijänoikeudet ovat syntyneet luovan työn tekijöiden taloudellisten ja moraalisten etujen turvaamiseksi. Avoimien sisältöjen kannalta ne ovat pulmallisia ja varsinkin internetin myötä myös osin vanhentuneita.

Tekijänoikeus rajoittaa verkossa olevien sisältöjen käyttöä ja levittämistä, ellei tekijä ole erikseen sallinut teoksensa hyödyntämistä esimerkiksi Creative Commons -lisenssillä. Yleisesti hyödynnettäviksi tarkoitettujen sisältöjen osalta olisikin järkevää käyttää sopivaa CC-linsenssiä, joka mahdollistaisi aineiston laajan hyödyntämisen ja kehittämisen. Ainakin avoimet oppiresurssit ovat sisältöjä, joiden leviämistä ja kehittymistä avoin lisensointi edistäisi.

Bissell ja Boyle kuvaavat artikkelissaan yhdeksi avoimien oppiresurssien leviämistä jarruttavaksi tekijäksi “minun materiaalit” -kulttuuria, jota tulisi ohjata kohti “meidän” -kulttuuria. Internetin käytön yleistyminen ja varsinkin sosiaalisten verkkopalvelujen suosio tulee mielestäni nopeuttamaan tätä kehitystä. Yhä useammat löytävät helppoja julkaisukanavaia ja yhteydenpitovälineitä suosittujen palvelujen kautta, ja uudet toimintamallit asettavat odotuksia ja vaatimuksia myös oppimateriaaleille. Opettajat joutuvat seuraamaan verkon kehittymistä ja vähintään peilaamaan opettamaansa aihetta verkosta löytyvään materiaaliin. Asiaan perehtyminen taas vähentää ennakkoluuloja, voi johtaa avoimien resurssien hyödyntämiseen ja lopulta niiden tuottamiseen.

Tämän merkinnän omalle sivulle

Valistus

Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä (Kielitoimiston sanakirja, 2004).

Valistusajattelijat asettivat järjen mystiikan edelle, tieteen ja edistyksen uskomusten ja vanhaan takertumisen edelle, vapaan markkinatalouden merkantilismin edelle ja ihmisoikeudet valtion mielivallan edelle, poikkeuksena lähinnä vain Rousseau, joka hänkin kuitenkin kannatti demokratiaa. He myös vaativat tasa-arvoa lain edessä säätyetuoikeuksien sijaan. (Wikipedia, Valistus.)

Valistus syntyi vastavoimana edellisen vuosisadan suuntauksille. Sen syntyyn vaikutti luonnontieteiden kehittyminen ja maailman “pieneneminen”, eli lisääntyvä tieto eri maanosista ja kulttuureista. Valistus edisti suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallista tasa-arvoa ja johti uusien tieteenalojen syntymiseen.

Kirjastoaate & tekijänoikeudet

Kirjastoaate nykymuodossaan on syntynyt muun muassa kirjapainotekniikoiden sekä julkaisutoiminnan ja jakelun kehittymisen sekä lukutaidon leviämisen ja keskiluokkaistumisen ansiosta. Ensimmäiset kirjastot perustettiin usein lahjoitusten turvin, ja 1900 luvun alussa Andrew Carnegien säätiön toimesta Yhdysvaltoihin perustettujen n. 1700 kirjaston syntyehtona oli yleensä yhteisön takaama verotulo kirjaston ylläpitämiseen. Kirjastotoiminnan kehittyminen koelmien rakentamisesta lainaustoiminnaksi on merkinnyt tiedon tasa-arvoistumista. Kirjat on saatettu kaikkien ulottuville maksutta vapaasti hyödynnettäviksi.

Suomessa kansalliskirjasto hoitaa kirjastotehtävää kansallisella tasolla.

Kansalliskirjaston tehtävä on kartuttaa, säilyttää asettaa käyttöön kansallista julkaisuperintöä ja edistää kirjastoalan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansalliskirjastoon talletetaan kappaleet kaikista kotimaisista painotuotteista, ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista. Toiminta perustuu lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007), joka vuodesta 2008 lähtien korvaa aiemmin voimassa olleen Vapaakappalelain sekä Lain elokuvien arkistoinnista. (Wikipedia – Kansalliskirjasto).

Ilkka Tuomen mukaan internet ja sen mukanaan tuomat toimintamallit kuten käyttäjähtöinen sisällöntuotanto sekä digitalisoituminen yleisesti ajavat pohtimaan kirjastojen roolia. Tekijänoikeus yleisellä tasolla ei tunnu pysyvän teknisen kehityksen ja sen mahdollistaminen sisällöntuotantomallien perässä. Toisaalta digitaaliset aineistot uusien sisältöjen tallentuminen verkkoon tuovat haasteita näiden aineistojen säilyttämiseen. Kuka huolehtii mittavien verkkoaineistojen tallentamiseta, ja mitkä aineistot ovat riittävän merkittäviä säilytettäviksi?

Vapaa sivistystyö

Vapaa sivistystyö on valistuksen ideologian perustalle rakentunutta koulutustoimintaa, jonka tavoitteena on lisätä oppineisuutta kansan kouluttamattomissa osissa. Suomessa sivistystyötä on tehty ja tehdään kansanopistoissa, joissa kenen tahansa on mahdollista opiskella sivistäviä aineita. Kansanopistojen toimintaa ohjaa laki vapaasta sivistystyöstä, jonka mukaan “Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.”

Vapaat ohjelmistot

Vapaat ohjelmistot on liike, jonka tavoitteena on korvata suljetut tietokoneohjelmat avoimilla ohjelmistoilla. Pyrkimyksenä on antaa käyttäjille vapaus hyödyntää ohjelmia kaikin tavoin, muokata ohjelmakoodia ja kehittää ohjelmia omien tarkoitusten mukaisiksi. Näkyvä osa vapaiden ohjelmistojen liikettä ovat Open Source aloitteen mukaiset ohjelmistot, joita usein kehitetään yhteisöllisinä, kaikille avoimina projekteina. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden katsotaan johtavan nopeampaan ja tarkoituksenmukaisempaan ohjelmistokehitykseen kuin mihin suljetulla ohjelmistolla voidaan päästä.

Tieteen ideologiaa ja pohdintaa

Standing on the shoulders of giants on sanonta, joka viittaa uuden tiedon rakentamiseen aiemman tiedon perustalle. Tämän päivän tiede on kehittynyt vuosisatoja jatkuuneesta perinteestä, ja käynnissä oleva kehitys nojaa menneisiin saavutuksiin. Kyseessä on prosessi, jonka jatkuminen edellyttää aiempaan tietoon perehtymistä ennen uusia läpimurtoja.

Valistuksen avoin, järkeä korostava asenne sallii “jättiläisen harteilla” seisomisen. Kun tavoitteena on tieteen edistäminen, on menneisyyden analysoiminen ja korjausliikkeiden tekeminen luontevaa. Ei ole tavetta pitää yllä tieteen linnakkeita ja rajata tietoa eliitin yksinoikeudeksi. On parempi edistää tiedon leviämistä kaikilla tasoilla.

Kirjastoaate ja vapaa sivistystyö tukevat avoimuuden periaatetta. Kirjastojen avulla tieto saadaan kaikkien saataville. Näin tieto leviää, ja samalla uudet teoriat ja näkemykset altistuvat ulkopuoliselle arvioinnille ja julkiselle kritiikille.

Vapaan sivistystyön puitteissa yksilöille tarjotaan mahdollisuus lisätä omaa tietämystään ja kehittää itseään taustasta ja asemasta riippumatta.

Vapaat ohjelmistot tuovat avoimen tieteen näkökulman ohjelmistokehitykseen. Ohjelmistojen tulisi olla avoimia, jotta vanhan päälle rakentaminen helpottuisi ja mahdolisimman moni voisi osallistua jatkokehitykseen.

Näiden näkemysten perusteella avoimet oppiresurssit saavat yhteiseen hyvään tähtäävän näkökulman. Resurssit ovat kaikkien halukkaiden, opettajien ja oppijoiden vapaasti hyödynnettävissä. Verkossa ne ovat helposti kehitettävissä edelleen, ja niitä on mahdollista kehittää vapaiden ohjelmistoprojektien hengessä yhteisöllisesti. Ne henkivät myös kirjastoaatetta, mutta digitaalisuudesta johtuen niiden tallentaminen ja esillesaattaminen voi tapahtua ilman kirjastojärjestelmää.

Tämän merkinnän omalle sivulle

Read/WriteWebin Jolie O’Dell haastattelee Six Apartin’s Leah Culveria reaaliaikaisten verkkopalvelujen tekniikoihin liittyen:

Programming the Real-Time Web with Leah Culver from ReadWriteWeb on Vimeo.

Tämän merkinnän omalle sivulle

Wikiopisto

Wikiopiston käyttäminen on minulle melko tuttua. Olen osallistunut kurssin hajautettu mediatuotanto työstämiseen, Shakkiklubi SISUn toimintaan ja Mediawikin asentamista käsittelevän hanki itsellesi domain-nimi ja nettiserveritilaa -artikkelin työstämiseen. (Oletan, että Wikiopiston fi-tunnuksen myötä artikkelien historiat ovat osittain pyyhkiytyneet näkyvistä, koska en löytänyt logeista tietoa omista muokkauksistani.)

Pidän Mediawikistä. Se on helppo ottaa käyttöön ja sitä on myös melko helppo muokata lähdekooditasolla. Wikiopiston alustaksi Mediawiki sopii hienosti. Pidän useilla kursseilla hyödynnetystä toimintamallista, jossa kurssin runko on wikissä, mutta kurssiin liittyy muitakin verkkovälineitä tai lähiopetusta. Wikiopistossa ei juurikaan ole “valmiita” oppiresursseja, joiden avulla voisi perehtyä johonkin aiheeseen, tai ainakin resurssien työstö on vielä kesken. Nyt wikiopisto toimii organisoinnin välineenä, josta löytyvät linkit resursseihin, joita eri kursseilla käytetään.

LeMill

LeMill on minulle uusi tuttavuus. Tein viime viikolla palveluun tunnukset ja tutustuin pikaisesti joihinkin oppimateriaaleihin. Ensimmäiseksi ajattelin osallistua yhdessä kirjoittaminen wikeillä -artikkelin suomentamiseen, mutta toistaiseksi olen vasta katsellut ympärilleni. Työkalupuolella on monien sellaisten palvelujen esittelyjä, joita itse käytän. Työkaluesittelyjen laajentaminen voisi olla myös yksi itselleni sopiva osallistumistapa.

LeMillin käyttöliittymä voisi olla helppotajuisempi. Kun olen käyttäjänä suomenkielisellä puolella, saan oletusarvoisesti näkyviin vain kolme sisältökokonaisuutta. Nähdäkseni enemmän sisältöjä, joudun erikseen etsimään listauksen suomenkielisistä sisällöistä. Mielestäni tämä on turhan hankala käytäntö. Ilmeisesti tämä on sisällönhallintajärjestelmän ominaisuuksiin perustuva esittämistapa, jota ehkä voisi kehittää monipuolisemmaksi(?).

Tämän merkinnän omalle sivulle

Kuinka Twitteriä käytetään taustakanavana tai keskustelukanavana? Kuinka löytyvät kommentit ja keskustelut, jotka liittyvät käynnissä olevaan tilaisuuteen?

Parisen kuukautta siten kirjoitin merkinnän Twitter-opas vasta-alkajille, jossa käsittelin Twitterin peruskäyttöä. Nyt käsittelen Twitteriä taustakanavana (back channel) tiettyyn tapahtumaan, tilaisuuteen tai aiheeseen liittyen.

Twitter – vähän vaihtoehtoja, paljon mahdollisuuksia

Twitterin toiminnallisuudet ovat niukat, se ei tarjoa mahdollisuutta pysyvien kanavien tai keskusteluhuoneiden luomiseen. Käyttäjän twiitit näkyvät hänen profiilisivullaan ja häntä seuraavien käyttäjien (followers) päivitysvirrassa. Olemassa olevat toiminnot mahdollistavat kuitenkin tehokkaan tavan luoda tilapäisiä kanavia eri tarkoituksiin. Tämä onnistuu hashtagien ja Twitterin hakutoiminnon avulla.

Hashtag ja Search

Hashtag on Twitterin toiminto, jolla yksittäisestä sanasta tai merkkijonosta muodostetaan aktiivinen hakutermi. Kun sanan eteen lisätään hash- eli ristikkomerkki #, siitä tulee linkki, joka suorittaa haun ja löytää tagilla merkityt twiitit. Yhteisesti sovittu hashtag toimii toisilleen tuntemattiomien käyttäjien välisen keskustelun välineenä. Alla esimerkkihaku #mindtrek -tagilla:

Twitter Search on Twitterin erillinen hakusivu, joka mahdollistaa monipuolisten ja tarkkojen hakujen tekemisen. Sen avulla keskustelua voivat seurata myös henkilöt, joilla ei ole omaa twitter-tunnusta. Esimerkiksi hashtagilla #suomi tehtävä haku listaa kaikki sellaiset twiitit, joihin tagi #suomi on liitetty.

Twitter-taustakanavan käyttöönotto

Taustakanavan pystyttäminen ja käyttö onnistuu näin:

1. Sovitaan yhteinen hashtag. Valveutunut seminaarijärjestäjä on miettinyt valmiiksi sopivan tagin, joka ilmoitetaan osallistujille seminaarin alussa.
2. Tagi lisätään kaikkiin twiitteihin, jotka liittyvät tilaisuuteen tai aiheeseen.
3. Osallistujat käyttävät Twitter-kotisivuaan tai Twitter Searchia suodattamaan aiheeseen liittyvät twiitit näkyville reaaliajassa.
4. Reply -toiminnolla kommentoidaan ja keskustellaan.

Millainen on hyvä hashtag?

Hashtagien käyttö voi yleisesti olla varsin luovaa ja vapaata, mutta pyrittäessä yhteisen, laajasti hyödynnettävän kanavan luomiseen, on hyvä noudattaa seuraavia sääntöjä:

1. Tagin pitää olla helposti johdettavissa tilaisuuden nimestä tai aiheesta.
2. Tagin pitää olla lyhyt, jotta se ei vie liikaa tilaa käytettävissä olevasta 140 merkin rajoituksesta.
3. Tagin pitää olla yksilöllinen, jotta aiheeseen liittymättömät twiitit eivät häiritse keskustelua

Huomioita

Twitter-haku mahdollistaa tällä hetkellä enintään n. 1,5 viikkoa vanhojen twiittien hakemisen, joten keskustelut eivät ainakaan Twitterin välineillä arkistoidu.

Twitter on julkinen, joten paikalla olevien käyttäjien kontaktit saattavat kiinostua asiasta ja osallistua keskusteluun. Twitter voi siten toimia myös tiedottamisen ja tilaisuuden markkinoinnin välineenä.

Vaikka hashtagin valinta vaikuttaa onnistuneelta, mikään ei estä sitä, että sama tagi otetaan muuhunkin käyttöön. Tämä kuuluu Twitterin luonteeseen – vähän vaihtoehtoja, paljon mahdollisuuksia.

Jos tarvitset opastusta Twitterin peruskäyttöön, tutustu oppaaseeni Twitter-opas vasta-alkajille.

Lopuksi

Tämän merkinnän omalle sivulle

Tehtävä: Tutustu esimerkkiprojekteihin ja arvioi niitä.

Open University (UK) Open Content Initiative

OpenLearn – open educational resources from The Open University. Free online learning materials for all to use. OpenLearn on Open Universityn kurssimateriaalien julkaisupaikka. Materiaalit ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, ne ovat maksuttomia ja niitä voivat hyödyntää oppijat ja opettajat omiin tarkoituksiinsa. Käyttölisenssinä OpenLearn käyttää Creative Commonsin Attribution-Non-Commercial-Share-Alike -lisenssiä, jonka mukaan

1. käytön tulee olla ei-kaupallista
2. viittaus Open Universityyn täytyy aina sisällyttää käyttöön otettuihin materiaaleihin
3. muokatut sisällöt tulee aina jakaa OpenLearnissa.

Julkaisemisessa OpenLearn käyttää kaksivaiheista menettelyä. Uudet materiaalit julkaistaan ensin LabSpace -ympäristöön, mistä hyväksytyt materiaalit siirretään varsinaiseen OpenLearn -ympäristöön. LabSpacessa on myös mahdollista yhdistellä ja muokata olemassa olevia materiaaleja.

Oppiresurssien lisäksi OpenLearn tarjoaa opiskeluvälineitä. Ympäristössä on mahdollista esimerkiksi pitää oppimispäiväkirjaa, videoblogia ja rakentaa tietokarttoja. Keskustelufoorumit ja opintopiirit mahdollistavat kommunikoinnin muiden opiskelijoiden kanssa.

OpenLearnin opintokokonaisuudet on jaettu hierarkkisesti ala-osioihin, joita voi selata eteen- ja taaksepäin vievien navigointilinkkien avulla. Osa materiaalista on liitetty sivulle pdf-tiedostoina, ja mukana on myös kuvia ja ääntä. Äänitiedostojen soittamista varten on sivulle upotettu Flash-soitin. Kielten opiskeluun liittyen huomasin toimivan ratkaisun, kun tehtävien vastaukset oli piilotettu linkin taakse, joka avasi vastaukset suoraan samalle tehtäväsivulle. Samaa piilotettua sisältöä hyödyntävää toimintoa käytettiin muissakin yhteyksissä. Tämä vaikuttaa hyödylliseltä idealta, koska se lisää pienellä panoksella interaktiivisuutta opintomateriaaleihin. En ehtinyt löytää materiaaleista videoita, mutta OpenLearnin Youtube-kanavalta niitäkin löytyi.

Materiaalien aiheet ovat hyvin monipuolisia. Kymmenen suosituimman opintokokonaisuuden joukosta löytyy mm. historiaa, fiktion käsikirjoittamista ja espanjan kieltä.

OpenLearn vaikuttaa monipuoliselta oppimateriaalien julkaisualustalta. Alusta etenkin sellaisen materiaalin kanssa, joka on tarkoitettu opeteltavaksi tai omaksuttavaksi. Itseäni kiehtoo enemmän wikimäinen työskentelymalli, jossa materiaaleja voidaan julkaista keskeneräisinä dokumentteina yhteistä työstöä silmällä pitäen.

Rice Connexions

Connexions on Rice-yliopiston projekti, jonka tarkoituksen on uudistaa oppikirjojen ja -materiaalien kirjoittamis-, muokkaamis, julkaisemis-, ja käyttötavat. Connexionsin materiaalit ovat vapaasti kaikkien käytössä Creative Commons Attribution -lisenssillä, eli niitä saa kopioida ja jakaa eteenpäin sekä muokata, kunhan alkuperäiseen tekijään viitataan.

Perustoiminnoiltaan Connexions toimii pitkälti kuten OpenLearn. Sivustolle tuotetaan sisältökokonaisuuksia, joita on mahdollista hyödyntää sellaisenaan, tai niistä voi rakentaa kokoelmia eri tarkoituksiin.

Sisällön puolesta suosituin aihe on musiikki, joskin paljon muitakin aiheita löytyy. Materiaali on pääosin tekstimuotoista, kuvilla elävoitettyä sisältöä. Äänitiedostoja en löytänyt, mikä on mielestäni yllättävää varsin musiikkipainotteisesta sisällöstä johtuen. Sisältökokonaisuudet on mahdollista ladata itselle pdf-muodossa, ja Connexions mahdollistaa myös sisältöjen arvioinnin 1-5 tähtiluokituksella. OpenLearniin liittyvä selvä ero oli ahkera artikkelien välinen ristiinlinkitys. Yhtäläisyytenä löytyy sisältösivulle piilotetut tehtävävastaukset, jotka saa näkyviin klikkaamalla vastauslinkkiä.

Connexionsin osalta huomasin, että kun projekti on selvästi yliopiston nimissä, suhtauduin luottavaisesti sisällön laatuun. Taustaorganisaatio vaikuttaa siis ainakin omalla kohdallani ennakko-oletuksiin, varsinkin kun laajempaa katsausta sisältöön ei ollut aikaa tehdä.

MIT OpenCourseWare

MIT OpenCourseWare on MIT:n kurssimateriaalien verkkojulkaisualusta. Sisältöä on runsaasti ja laaja-alaisesti, ja se on linsensoitu Creative Commonsin Attribution-Noncommercial-Share Alike -linsenssillä. Mukavana yllätyksenä huomasin, että OpenCourseWaren videomuotoinen opetusmateriaali on julkaistu oman Youtube -kanavan kautta, ja videoita on tällä hetkellä 1118. Oman työni kannalta tämä vahvistaa ajatusta ulkopuolisen videopalvelun hyödyntämisestä julkaisutoiminnassa.

LeMill.net

LeMill on verkkoyhteisö ja ohjelmisto avointen oppiresurssien jakamiseen. Ohjelmisto on Plone -sisällönhallintajärjestelmän laajenus. Kehitystyötä johdetaan Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriosta.

LeMill:n oppiresurssit voivat sisältää tekstejä ja eri mediaelemenettejä, esim. kuvia ja äänitiedostoja. Lisäksi ulkpuolisissa palveluissa julkaistuja videoita ja presentaatioita voi upottaa materiaalisivuille.

LeMill on kiinnostava Medialabran ansiosta, en tiennyt, että näin mittavaa oppiresurssiprojektia vedetään Helsingistä käsin.

OpenCourseWare Consortium

OpenCourseWare Consortium sisältää kurssimuotoon järjesteltyjä, vapaasti käytettäviä oppimateriaaleja. Hankkeessa on mukana yli 200 korkeakoulua.

OpenCourseWare Consortium toimii yhteen kokoavana WWW-sivuna, joka linkittää jäsenkorkeakoulujen omille oppimateriaalien sivuille. Konsortioon mukaan päästäkseen korkeakoulun tulee sitoutua tuottamaan vähintään kymmenen avointa resurssia, jotka se julkaisee omissa nimissään.

Korkeakoulut ilmeisesti julkaisevat materiaalit valitsemallaan julkaisualustalla, joten materiaalien esillepano ja järjestelmien ulkoasut ja toiminnallisuudet poikkeavat toisistaan.

Wikiopisto

Wikiopisto on avoin verkkoyhteisö ja oppimisympäristö. Wikiajattelun mukaisesti ympäristöä voi käyttää kuka tahansa oman kurssin vetämiseen, valmiiden kurssien opiskeluun tai kurssimateriaalin tuottamiseen ja muokkaamiseen. Palvelu toimii samaa MediaWiki -ohjelmistoa hyödyntäen, jota käytää myös Wikipedia.

Toimintamallistaan johtuen Wikiopisto on hyvin joustava väline, jota voi hyödyntää monin eri tavoin kurssin ja opiskelumateriaalin suunnittelusta kurssin vetämiseen ja opiskeluun.

Tämän merkinnän omalle sivulle

Tehtävä: Lue Ilkka Tuomen raportin annetut luvut ja arvioi niitä blogissasi.

Avoimet oppiresurssit (OER, Open Educational Resources) on vuonna 2004 määritelty konsepti, joka kuvaa nykyteknologian vaikutusia oppilaitoksiin, opettamiseen ja oppimiseen. Avoimet oppiresurssit mahdollistavat vapaan pääsyn korkealaatuisiin oppimateriaaleihin, jotka ovat yhteistoiminnallisesti tuotettuja, lokalisoituja ja oppijan tarpeisiin muokattuja. Verkonteknologian ansiosta resurssien jakelu on nopeaa ja kustannustehokasta.

Monet avoimiin oppiresursseihin liittyvät aloitteet pohjautuvat avoimeen tieteeseen, jonka mukaan kaiken tiedon pitäisi olla yleisesti saatavilla ja käytettävissä. Tieto on yhteistä hyvää, johon kenen tahansa pitäsi voida hyödyntää. Tästä aiheutuu taloudellinen ristiriita, kun resurssin tuottaja joutuu miettimään, miten hän saa taloudellisen korvauksen tekemästään työstä. Aiheeseen liittyy siten samaa tekijänoikeudellista problematiikkaa, joka koskettaa verkon mahdollisuuksien myötä kaikkia luovan työn toimijoita.

Avoimet oppiresurssit tulevat muuttamaan oppilaitoksia, opetustapoja, oppimisprosesseja ja tiedon tuottamista. Sen hyötyjä voidaan arvioida nykyisten prosessien tehokkuuden lisääntymisellä ja se mahdollistaa uusia kvalitatiivisia menetelmiä opetuksen tai oppimisen organisoimiseen.

Mielestäni avoimet resurssit tuovat uusia mahdollisuuksia ja asettavat opettajille uusia haasteita. Oman opetusmateriaalin jakaminen voi tuntua vieraalta, jopa ammatilliselta virheliikkeeltä. Avoimuus kyllä mahdollistaa resurssien tehokkaan jakamisen opiskelijoille, mutta samalla resurssit tulevat vapaasti hyödynnettäviksi. Vähentääkö se opettajan tarpeellisuutta, kun kuka tahansa voi käyttää hänen tuottamiaan materiaaleja? Entä onko väärin maksullista koulutusta tarjoavia yrityksiä kohtaan, jos julkisin varoin rahoitettu oppilaitos tuottaa ilmaista oppimateriaalia yrityksen erityisalaan liittyen? Verkon avoimuus johtaa vääjäämättä siihen, että avoimet oppiresurssit lisääntyvät koko ajan. Tämä edellyttää opettajilta ja kouluttajilta uusia taitoja omien ja käytettävissä olevien materiaalien hallintaan. Pitää toimia erityisojaana, joka seuloo opiskelijoille luotettavat ja laadukkaat sisällöt eri tilanteisiin ja tarpeisiin liittyen.

Avointen oppiresurssien tulevaisuus

Tietoyhteiskunnan kehittyminen kiihtyy kehittyneemmissä maissa ja saa jalansijaa kehitysmaissa. Tuomen raportin mukaan tiedosta ja innovaatioista muodostuu talouskasvun ja työllisyyden päälähde.

Kansalliset opetus- ja tiedontuottamisjärjestelmät linkittyvät reaaliaikaisesti maailmanlaajuisiin tietojärjestelmiin. Uudet teknologiat mahdollistavat uusia oppimismenetelmiä. Korkealaatuisten oppimateriaalien jakelusta tulee digitalisoitumisen myötä yhä halvempaa, ja materiaalien saavutettavuus laajenee niin kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissakin.

Tämä johtaa koulutustarpeiden muutokseen. Koulutusjärjestelmiä joudutaan muokkaamaan, koska elinikäinen oppiminen ja jatkuva tietojen päivittäminen korostuvat. Tämä taas näkyy aikuisopiskelun lisääntymisenä. Mielestäni haaste ei olekaan vapaasti saatavilla olevan tiedon määrä, vaan niiden taitojen kartuttaminen, jotka edistävät tiedon etsimistä, hallintaa ja kriittistä arviointia. Tällä hetkellä aikuisopiskelijat joutuvat tilanteeseen, jossa aiemmin omaksutut oppimismenetelmät eivät aina toimi. Tilanne vaatii uudenlaista ohjausta ja opiskelutaitojen kehittämistä.

Tieto- ja viestintäteknologioiden kiivaalla kehityksellä on avointen resurssien kannalta suuri merkitys. Uudet sovellukset leviävät internetin välityksellä ja niillä on selvä vaikutus koulutukseen ja oppimiseen. Oppimisesta tulee verkostoitunutta, opetusmenetelmistä tulee aktivoivia, sosiaalisia ja ongelmakeskeisiä. Opiskelijoilta odotetaan luovuutta ja innovatiivisuutta. Oppimista tapahtuu koko ajan kodeissa, työpaikoilla ja oppilaitoksissa.

Avointen oppiresurssien lähtökohdat

Avointen oppiresurssien liike on saanut vaikutteita Open Source -ohjelmistoprojekteista. Open Source -ohjelmat ovat tietokoneohjelmia, joiden lähdekoodi julkaistaan siten, että kuka tahansa voi muokata ja kehittää ohjelmaa mieleisekseen. Avoimen lähdekoodin kehitys on johtanut sellaisten ohjelmistojen syntyyn kuten Apache-palvelinohjelmisto, Linux-käyttöjärjestelmä ja MySQL-tietokantaohjelmisto. Myös Firefox-selain on Open Source projektin aikaansaannos.

Oppilaitosten näkökulmasta Open Source -ohjelmistoilla on selkeitä etuja:

1. Ne ovat edullisia, oppilaitokset ovat voineet säästää tietokoneiden kustannuksissa.
2. Tuloksena voi olla hyvin korkealaatuisia ohjelmistoja, jotka voivat ketterästi kehittyä uusien ideoiden ja toiminnallisuuksien mukaisiksi.
3. Niitä voi kehittää ja muokata omiin tarpeisiin sopiviksi.
4. Open Source -projektit ovat osoittautuneet tehokkaaksi oppimismenetelmäksi.

Avoimuus Open Sourcessa tarkoittaa

• vapautta käyttää ohjelmaa
• vapautta tutkia ohjelman toimintaa ja muokata se omiin tarpeisiin sopivaksi
• vapautta jakaa ohjelmaa eteenpäin
• vapautta kehittää ohjelmaa eteenpäin ja julkaista tehdyt muutokset

Näin ohjelmistokehityksestä muodostuu kumuloituva prosessi, jossa uudet ideat ovat parannuksia entisiin ideoihin. Samaan tapaan oppimisresurssin kehittäminen voi tähdätä sisällön parantamiseen, mutta se voi myös olla sosiaalinen oppimisprosessi, jossa opiskelija omaksuu käsiteltävän asian edistyneemmän ohjaajan kanssa vuorovaikutuksessa.

Teknisessä mielessä Open Sourcen avoimuus tarkoittaa läpinäkyvyyttä, joka mahdollistaa eri järjestelmien liittämisen yhteen avoimia standardeja hyödyntäen. Kehittäjä voivat nähdä järjestelmien rajajojen yli, ja tarvittaessa muokata eri järjestelmiä paremmin yhteensopiviksi. Open Sourcella on näin ollen syvempi innovaatiomalli kuin suljetuilla ohjelmistoilla.

Avoimuus heijastuu siis käyttäjän oikeuksiin käyttää ja muokata ohjelmistoa halunsa mukaan, ohjelmistokehityksen avoimeen ja yhteistoiminnalliseen malliin sekä ohjelmiston toiminnalliseen malliin.

Avoimet resurssit

Avoimuutta rajoittavia tekijöitä

1. tekniset rajoitteet, esim. verkkoyhteyden puuttuminen
2. sosiaaliset rajoitteet, esim. tekijäntoikeus ja resurssin hinta
3. eettiset stardardit, esim. yksityisyyden suoja

Avoimuuden kolme tasoa

1. pääsy & saavutettavuus
2. oikeus ja mahdollisuus hyödyntää resurssia
3. oikeus muokata, uudelleenpaketoida ja lisätä resurssin arvoa

Talouden näkökulmasta avoimet resurssit voidaan ajatella julkishyödykkeiksi, joista yksilön saama hyöty ei vähennä toisten hyötyä. Kun ketään ei voida rajata hyödykkeen ulkopuolelle, myös ne, jotka eivät osallistu kustannuksiin, voivat hyötyä resurssista. Jos hyödykkeen käyttö voidaan rajata, sitä kutsutaan yksityiseksi hyödykkeeksi.

Open Source -ohjelmistot ovat julkishyödykkeitä, joita kaikki voivat kuluttaa eikä kulutus vähennä muiden mahdollisuuksia kuluttaa tuotetta. Perinteisestä talousnäköulmasta tämä johtaisi markkinöiden häiriöön ja epäoptimaalisen tuotannon laajuuteen. Open Source -malli ja digitaalinen jakelu kuitenkin mahdollistavat prosessin, jossa hyödykkeen arvo lisääntyy mitä laajemmalle hyödyke leviää ja mitä useampi kuluttaja osallistuu sen jatkokehitykseen. Kansantaloudellisesti voidaan puhua uudenlaisesta resurssista, “avoimesta lähteestä”. Käyttö ei vähennä resurssia, vaan päin vastoin lisääntyvä käyttö lisää resurssin arvoa.

Oppimisresurssin rajaaminen yksityiseksi hyödykkeeksi tehdään yleensä tekijänoikeuksien avulla. Tähän sisältyy paradoksi – tieto on julkishyödyke, se ei ole niukka eikä sen kulutus ei estä muita käyttämästä samaa resurssia. Tekijänoikeuksilla tiedosta tehdään yksityinen hyödyke ja keinotekoisesti niukka hyödyke.

Pohdintaa

Avoimet oppiresurssit tulevat epäilemättä muuttamaan tiedon leviämistä, oppimista ja opetuskäytäntöjä. Verkossa on runsaasti saatavilla opetukseen ja itseopiskeluun soveltuvaa materiaalia. Avoimia resursseja hyödyntävä opettaja toimii tiedon laadun arvioijana, hän joutuu päättämään, täyttääkö resurssi oppimistilanteen laadulliset kriteerit. Oman opetusmateriaalin osalta päätettäväksi jää, kannattaako jakaa vai pitääkö itsellä?

Myös oppilaitostasolla joudutaan arvoimaan suhdetta avoimiin oppiresursseihin. Pitäisikö henkilökunnan tuottamiin avoimiin resursseihin kiinnittää huomiota? Pitäisikö oppilaitoksen tietopääoma pitää omassa käytössä, vai tukea tiedon jakamista ja vastavuoroisesti käyttää hyväksi jo jaettua tietoa. Kuka arvoi tietojen luotettavuuden ja ottaa vastuun virheellisen tiedon aiheuttamasta vahingosta?

Opetus- ja oppimiskäytännöt muuttuvat verkon ja avointen resurssien myötä. Tilannne vaatii sopeutumista ja johtaa uusiin toimintamallien syntymiseen. Kun asiantuntijat osallistuvat avointen oppiresurssien tuottamiseen on mahdollisuutena on mittavan, laadukkaan tietovaraston kehittyminen, jota voidaan monipuolisesti hyödyntää koulutuksessa.

Tämän merkinnän omalle sivulle