Huuliharpunhuolto – toinen kurssipäivä

Huuliharppuja, työkaluja ja viritysmittari.

Eilen oli Taideyliopiston avoimen yliopiston järjestämän huuliharpunhuoltokurssin toinen ja viimeinen kurssipäivä, ja kokoan tähän mieleen jääneitä huomioita myöhempää tutkiskelua varten. En suosittele ketään tarttumaan huoltohommiin pelkästään näihin merkintöihin tukeutuen, mutta jos aihe kiinnostaa, kehotan hakeutumaan kurssille mukaan, jos se järjestetään uudelleen.

Ensimmäisen kurssipäivän muistiinpanot.

Arin Echo Vamperin kielilaattojen kiinnitys.
Alustaan kiinnitettyä hiomapaperia vasten saa huuliharpun kamman hiottua erittäin tasaiseksi.

Virittämisestä, kompromissiviritys

Käytin suuren osan päivästä huuliharppujen virittämiseen. Tässä pääsi yllättämään prosessin hitaus, kun kielet on käytävä läpi yksitellen, hioa materiaalia kielestä, tarkistaa vire ja jatkaa tai siirtyä seuraavaan kieleen. Lisäksi kielen vireeseen vaikuttaa puhalluksen tai imun voima ja ilman suuntaus. Eli varsin tarkkaa puuhaa, joka varmasti kokemuksen myötä nopeutuu. Sain kuitenkin useamman harpun mielestäni riittävän hyvään vireeseen.

Virittämisessä minua askarruttivat eriluonteiset vireet eli puhdas-, tasavireinen– ja kompromissiviritys. Tasavireeseen harpun voisi virittää viritysmittarilla, mutta tuolloin soinnut eivät kuulosta miellyttävän pehmeiltä. Kaipasin siis vinkkiä kompromissivirityksen tekemiseen, ja opettaja vinkkasi lähteen:

Lähdettä tiivistäen perussävelet ja kvintit viritetään viritysmittarilla täsmälleen +/-0 -vireeseen, suuret terssit -5 (tai -10) senttiä alle ja kvartit 5 tai 10 senttiä alle (tai yli) tasavireen. Eli bluesharpussa:

  • 1, 3, 4, 6, 7, 9 ja 10 puhallukset +/-0
  • 1, 2, 4, 6, 8 ja 10 imut +/-0
  • 2, 5 ja 8 puhallukset, 3 ja 7 imut (suuret terssit) -5 tai -10
  • 5 ja 9 imut -5 tai -10 (tai +5 tai +10)

Näiden ohjeiden lisäksi pitää luonnollisesti kuunnella omia mieltymyksiä ja hakea omaan soittoon sopivat vireet. Eli harjoittelua ja kokeilemista tämänkin taidon oppiminen vaatii. Itselläni erittäin tarkkaan virittämiseen voi haasteena olla nykyinen viritysmittarini, jossa viretaso näkyy 10 sentin tarkkuudella, mutta luulenpa, että tämä toistaiseksi riittää tarpeisiini.

Tässä vielä Hohnerin video-opas virittämisestä:

Työkalujen valmistusta

Erittäin hyödyllien osuus kurssilla oli mahdollisuus valmistaa harppujen huoltamiseen sopivia työkaluja. Itse ehdin työstää penkkihiomakoneella jakotulkkisarjasta puhalluskielten virittämistä helpottavan työkalun sekä naulakiinnitysten avaamista helpottavan, talttamaisen työkalun. Jälkimmäistä voi käyttää esimerkiksi Hohner Marine Band -harppujen kuorien avaamiseen tai nauloilla kiinni olevien kielilaattojen irti nitkutteluun.

Itsetehtyjä työkaluja on ilo käyttää.

Tiivistämistä ja puhdistamista

Tiivistämiseen tuli Joukolta jälleen kekseliäs idea. Tässä kohteena on huuliharpun kuorten etureunan tiiviys, jota parannettiin (tai varmistettiin tiiviys) apteekista saatavalla silikoniteipillä. Teipistä leikattiin kannen etureunan levyinen pala, liimattiin se kannen sisäpinnalle, taivutettiin etureunan alta ja leikattiin ylimääräinen suikale pois. Näin kannen ja kielilaatan tai kamman väliin saadaan huomaamaton silikonitiiviste, joka varmistaa sen, että ilma ei vuoda kansien välistä vaan ohjautuu harpun sisään. Valitettavasti näyttää siltä, että tätä kyseistä teippiä ei löydy apteekeista ainakaan tällä hetkellä.

Harpun tiivistämiseen soveltuva silikoniteippi, jonka saatavuus apteekeista on hieman epävarmaa.

Puhdistamiseen liittyen tallennan tähän niin ikään apteekkitavaraa olevan puhdistusainepullon kuvan. En vielä onnistunut löytämään kyseistä ainetta, mutta eiköhän tätä tai vastaavaa vielä jostakin jossain vaiheessa löydy.

Harppujen puhdistamiseen soveltuva aine, jonka saatavuus niin ikään on hieman epävarmaa.

Harmonetta

Jouko esitteli Hohner Harmonetta -huuliharpun, jota hän soittaa paljon ainakin Svängin kappaleissa. Soittimessa on mainio, haitarimainen soundi, mutta sen monimutkaisen ja hienovaraisen mekaniikan vuoksi soittokunnon ylläpito voi kuulemma olla melko työlästä. Laitteen sisuksiin vilkaisun jälkeen tämä oli helppo uskoa.

Hohner Harmonetta avattuna ja tutkittavana.

Kielen vaihtaminen

Jouko antoi myös demonstraation huuliharpun kielen vaihtamisesta. Toimenpide vaatii soveltuvia työkaluja ja tarkkuutta, mutta on opittavissa oleva taito tämäkin. Muutamia huomioita ja muistiinpanoja asiaan liittyen:

  • Ensin poistetaan vanha kieli. Kielen niitti irroitetaan painamalla se ulos sopivaa vastakappaletta vasten. Joukolla oli tähän pihdit, joissa toisessa leuassa sopivan kokoinen piikki ja toisessa reikä (Seydel myy tähän tarkoitukseen omaa työkalua). Puristettaessa piikki työntää niitin reikää vasten ulos. Toisessa välineessä oli vain sopivan kokoinen reikä, jota vasten niitti voidaan painaa ulos sopivan kokoisella piikkityökalulla.
  • Ihannetilantessa uusi kieli on kielilaatan aukkoon valmiiksi sopiva, jolloin kieltä ei tarvitse lyhentää tai manipuloida kielilaatan aukkoa pienemmäksi (tämäkin kuulemma onnistuu ainakin messinkilaattojen yhteydessä).
  • Uuden kielen vireen olisi hyvä olla enintään yhden sävelaskeleen (sekunti) yli tai alle sävelen, jota tavoitellaan. Ihanteellista tietysti olisi, jos kieli olisi valmiiksi mahdollisimman sopivan vireinen, ettei sitä tarvitse tarpeettomasti virittämisen yhteydessä käsitellä ja kajota sen sointiominaisuuksiin.
  • Niitin aukkoa suurennetaan ruuville sopivaksi, minkä jälkeen reikään tehdään kierteet. Näihin molempiin tarvitaan oma työkalu. Jos kierteen tekeminen ei onnistu tai kierre pettää, voidaan käyttää mutteria ruuvin vastakappaleena (nämä ovat todella pieniä osia ja niiden käsittely vaatii tarkkuutta).
  • Kun reikää manipuloidaan, pitää reuna aina hioa sileäksi. Kielen pitää asettua kielilaattaa vasten tasaisesti, ja pienimmätkin metalliröpelöt voivat pilata soinnin.
  • Uuden kielen reiän on hyvä olla vähän kiinnitysruvia suurempi, jolloin kieltä voi hieman liikuttaa ruuvin ympärillä ja se on helpompi keskittää kielilaatan aukkoon. Jos kielen reikää suurennetaan, pitää tämäkin muistaa hioa tasaiseksi, että kieli asettuu tiiviisti kielilaattaa vasten.
  • Kieli pitää panna paikoilleen oikein päin. Laattaa vasten asetetaan puoli, joka on täysin tasainen.
  • Kun kieli on saatu ruuvilla kiinni, säädetään se oikealle paikalle, viritetään ja säädetään muuten kuntoon.

Tässä Hohnerin video-opas, jossa näkyvät kaikki kielen vaihtamisen työvaiheet ja työkalut:

Kielen vaihtaminen voi tuntua suuritöiseltä urakalta, mutta jos harppu on aiemmin säädetty soittajalle sopivaksi ja viritetty kohdilleen, on pienempi työ vaihtaa yksi kieli kuin koko harppu ja säätää se kokonaan alusta saakka.

Lopuksi

Tämäkin kurssipäivä osoittautui todella antoisaksi. Oli mukavaa puuhastella ja seurata kurssikavereiden säätöprojekteja. Hieman jäi harmittamaan, kun en ehtinyt tehdä omaa, kielten manipuloimiseen soveltuvaa työkalua tarjolla olleesta messinkilevystä. Myös kielten asennon säätämiseen soveltuva vääntöavain jäi tekemättä. Päivän päätteeksi väläyteltiin ajatusta mahdollisesta jatkokurssia, jossa voitaisiin mennä syvemmälle esimerkiksi bluesharpun säätämisessä overblow– ja overdraw-tekniikoita varten. Jään innolla odottamaan jatkoa ja siihen saakka yritän ylläpitää ja kehittää opittuja taitoja parhaani mukaan.

Kirjoittanut Jussi Linkola

Viestijä verkossa, uutta oppimassa.

2 kommenttia

  1. Hei Jussi! Olipa hienoa löytää tämä blogisi. Paljon mielenkiintoista asiaa. Eksyin tänne kun lähdin googlaamaan Hohner Harmonettaa, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. T. Ilkka Uronen

    1. Kiitos, Ilkka! Tämä on tällainen löyhästi elelevä muistikirja, ja on mukava kuulla, että merkinnöistä on välillä iloa muillekin :)

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *