Tehtävä: Lue Ilkka Tuomen raportin annetut luvut ja arvioi niitä blogissasi.
Avoimet oppiresurssit (OER, Open Educational Resources) on vuonna 2004 määritelty konsepti, joka kuvaa nykyteknologian vaikutusia oppilaitoksiin, opettamiseen ja oppimiseen. Avoimet oppiresurssit mahdollistavat vapaan pääsyn korkealaatuisiin oppimateriaaleihin, jotka ovat yhteistoiminnallisesti tuotettuja, lokalisoituja ja oppijan tarpeisiin muokattuja. Verkonteknologian ansiosta resurssien jakelu on nopeaa ja kustannustehokasta.
Monet avoimiin oppiresursseihin liittyvät aloitteet pohjautuvat avoimeen tieteeseen, jonka mukaan kaiken tiedon pitäisi olla yleisesti saatavilla ja käytettävissä. Tieto on yhteistä hyvää, johon kenen tahansa pitäsi voida hyödyntää. Tästä aiheutuu taloudellinen ristiriita, kun resurssin tuottaja joutuu miettimään, miten hän saa taloudellisen korvauksen tekemästään työstä. Aiheeseen liittyy siten samaa tekijänoikeudellista problematiikkaa, joka koskettaa verkon mahdollisuuksien myötä kaikkia luovan työn toimijoita.
Avoimet oppiresurssit tulevat muuttamaan oppilaitoksia, opetustapoja, oppimisprosesseja ja tiedon tuottamista. Sen hyötyjä voidaan arvioida nykyisten prosessien tehokkuuden lisääntymisellä ja se mahdollistaa uusia kvalitatiivisia menetelmiä opetuksen tai oppimisen organisoimiseen.
Mielestäni avoimet resurssit tuovat uusia mahdollisuuksia ja asettavat opettajille uusia haasteita. Oman opetusmateriaalin jakaminen voi tuntua vieraalta, jopa ammatilliselta virheliikkeeltä. Avoimuus kyllä mahdollistaa resurssien tehokkaan jakamisen opiskelijoille, mutta samalla resurssit tulevat vapaasti hyödynnettäviksi. Vähentääkö se opettajan tarpeellisuutta, kun kuka tahansa voi käyttää hänen tuottamiaan materiaaleja? Entä onko väärin maksullista koulutusta tarjoavia yrityksiä kohtaan, jos julkisin varoin rahoitettu oppilaitos tuottaa ilmaista oppimateriaalia yrityksen erityisalaan liittyen? Verkon avoimuus johtaa vääjäämättä siihen, että avoimet oppiresurssit lisääntyvät koko ajan. Tämä edellyttää opettajilta ja kouluttajilta uusia taitoja omien ja käytettävissä olevien materiaalien hallintaan. Pitää toimia erityisojaana, joka seuloo opiskelijoille luotettavat ja laadukkaat sisällöt eri tilanteisiin ja tarpeisiin liittyen.
Avointen oppiresurssien tulevaisuus
Tietoyhteiskunnan kehittyminen kiihtyy kehittyneemmissä maissa ja saa jalansijaa kehitysmaissa. Tuomen raportin mukaan tiedosta ja innovaatioista muodostuu talouskasvun ja työllisyyden päälähde.
Kansalliset opetus- ja tiedontuottamisjärjestelmät linkittyvät reaaliaikaisesti maailmanlaajuisiin tietojärjestelmiin. Uudet teknologiat mahdollistavat uusia oppimismenetelmiä. Korkealaatuisten oppimateriaalien jakelusta tulee digitalisoitumisen myötä yhä halvempaa, ja materiaalien saavutettavuus laajenee niin kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissakin.
Tämä johtaa koulutustarpeiden muutokseen. Koulutusjärjestelmiä joudutaan muokkaamaan, koska elinikäinen oppiminen ja jatkuva tietojen päivittäminen korostuvat. Tämä taas näkyy aikuisopiskelun lisääntymisenä. Mielestäni haaste ei olekaan vapaasti saatavilla olevan tiedon määrä, vaan niiden taitojen kartuttaminen, jotka edistävät tiedon etsimistä, hallintaa ja kriittistä arviointia. Tällä hetkellä aikuisopiskelijat joutuvat tilanteeseen, jossa aiemmin omaksutut oppimismenetelmät eivät aina toimi. Tilanne vaatii uudenlaista ohjausta ja opiskelutaitojen kehittämistä.
Tieto- ja viestintäteknologioiden kiivaalla kehityksellä on avointen resurssien kannalta suuri merkitys. Uudet sovellukset leviävät internetin välityksellä ja niillä on selvä vaikutus koulutukseen ja oppimiseen. Oppimisesta tulee verkostoitunutta, opetusmenetelmistä tulee aktivoivia, sosiaalisia ja ongelmakeskeisiä. Opiskelijoilta odotetaan luovuutta ja innovatiivisuutta. Oppimista tapahtuu koko ajan kodeissa, työpaikoilla ja oppilaitoksissa.
Avointen oppiresurssien lähtökohdat
Avointen oppiresurssien liike on saanut vaikutteita Open Source -ohjelmistoprojekteista. Open Source -ohjelmat ovat tietokoneohjelmia, joiden lähdekoodi julkaistaan siten, että kuka tahansa voi muokata ja kehittää ohjelmaa mieleisekseen. Avoimen lähdekoodin kehitys on johtanut sellaisten ohjelmistojen syntyyn kuten Apache-palvelinohjelmisto, Linux-käyttöjärjestelmä ja MySQL-tietokantaohjelmisto. Myös Firefox-selain on Open Source projektin aikaansaannos.
Oppilaitosten näkökulmasta Open Source -ohjelmistoilla on selkeitä etuja:
- Ne ovat edullisia, oppilaitokset ovat voineet säästää tietokoneiden kustannuksissa.
- Tuloksena voi olla hyvin korkealaatuisia ohjelmistoja, jotka voivat ketterästi kehittyä uusien ideoiden ja toiminnallisuuksien mukaisiksi.
- Niitä voi kehittää ja muokata omiin tarpeisiin sopiviksi.
- Open Source -projektit ovat osoittautuneet tehokkaaksi oppimismenetelmäksi.
Avoimuus Open Sourcessa tarkoittaa
- vapautta käyttää ohjelmaa
- vapautta tutkia ohjelman toimintaa ja muokata se omiin tarpeisiin sopivaksi
- vapautta jakaa ohjelmaa eteenpäin
- vapautta kehittää ohjelmaa eteenpäin ja julkaista tehdyt muutokset
Näin ohjelmistokehityksestä muodostuu kumuloituva prosessi, jossa uudet ideat ovat parannuksia entisiin ideoihin. Samaan tapaan oppimisresurssin kehittäminen voi tähdätä sisällön parantamiseen, mutta se voi myös olla sosiaalinen oppimisprosessi, jossa opiskelija omaksuu käsiteltävän asian edistyneemmän ohjaajan kanssa vuorovaikutuksessa.
Teknisessä mielessä Open Sourcen avoimuus tarkoittaa läpinäkyvyyttä, joka mahdollistaa eri järjestelmien liittämisen yhteen avoimia standardeja hyödyntäen. Kehittäjä voivat nähdä järjestelmien rajajojen yli, ja tarvittaessa muokata eri järjestelmiä paremmin yhteensopiviksi. Open Sourcella on näin ollen syvempi innovaatiomalli kuin suljetuilla ohjelmistoilla.
Avoimuus heijastuu siis käyttäjän oikeuksiin käyttää ja muokata ohjelmistoa halunsa mukaan, ohjelmistokehityksen avoimeen ja yhteistoiminnalliseen malliin sekä ohjelmiston toiminnalliseen malliin.
Avoimet resurssit
Avoimuutta rajoittavia tekijöitä
- tekniset rajoitteet, esim. verkkoyhteyden puuttuminen
- sosiaaliset rajoitteet, esim. tekijäntoikeus ja resurssin hinta
- eettiset stardardit, esim. yksityisyyden suoja
Avoimuuden kolme tasoa
- pääsy & saavutettavuus
- oikeus ja mahdollisuus hyödyntää resurssia
- oikeus muokata, uudelleenpaketoida ja lisätä resurssin arvoa
Talouden näkökulmasta avoimet resurssit voidaan ajatella julkishyödykkeiksi, joista yksilön saama hyöty ei vähennä toisten hyötyä. Kun ketään ei voida rajata hyödykkeen ulkopuolelle, myös ne, jotka eivät osallistu kustannuksiin, voivat hyötyä resurssista. Jos hyödykkeen käyttö voidaan rajata, sitä kutsutaan yksityiseksi hyödykkeeksi.
Open Source -ohjelmistot ovat julkishyödykkeitä, joita kaikki voivat kuluttaa eikä kulutus vähennä muiden mahdollisuuksia kuluttaa tuotetta. Perinteisestä talousnäköulmasta tämä johtaisi markkinöiden häiriöön ja epäoptimaalisen tuotannon laajuuteen. Open Source -malli ja digitaalinen jakelu kuitenkin mahdollistavat prosessin, jossa hyödykkeen arvo lisääntyy mitä laajemmalle hyödyke leviää ja mitä useampi kuluttaja osallistuu sen jatkokehitykseen. Kansantaloudellisesti voidaan puhua uudenlaisesta resurssista, ”avoimesta lähteestä”. Käyttö ei vähennä resurssia, vaan päin vastoin lisääntyvä käyttö lisää resurssin arvoa.
Oppimisresurssin rajaaminen yksityiseksi hyödykkeeksi tehdään yleensä tekijänoikeuksien avulla. Tähän sisältyy paradoksi – tieto on julkishyödyke, se ei ole niukka eikä sen kulutus ei estä muita käyttämästä samaa resurssia. Tekijänoikeuksilla tiedosta tehdään yksityinen hyödyke ja keinotekoisesti niukka hyödyke.
Pohdintaa
Avoimet oppiresurssit tulevat epäilemättä muuttamaan tiedon leviämistä, oppimista ja opetuskäytäntöjä. Verkossa on runsaasti saatavilla opetukseen ja itseopiskeluun soveltuvaa materiaalia. Avoimia resursseja hyödyntävä opettaja toimii tiedon laadun arvioijana, hän joutuu päättämään, täyttääkö resurssi oppimistilanteen laadulliset kriteerit. Oman opetusmateriaalin osalta päätettäväksi jää, kannattaako jakaa vai pitääkö itsellä?
Myös oppilaitostasolla joudutaan arvoimaan suhdetta avoimiin oppiresursseihin. Pitäisikö henkilökunnan tuottamiin avoimiin resursseihin kiinnittää huomiota? Pitäisikö oppilaitoksen tietopääoma pitää omassa käytössä, vai tukea tiedon jakamista ja vastavuoroisesti käyttää hyväksi jo jaettua tietoa. Kuka arvoi tietojen luotettavuuden ja ottaa vastuun virheellisen tiedon aiheuttamasta vahingosta?
Opetus- ja oppimiskäytännöt muuttuvat verkon ja avointen resurssien myötä. Tilannne vaatii sopeutumista ja johtaa uusiin toimintamallien syntymiseen. Kun asiantuntijat osallistuvat avointen oppiresurssien tuottamiseen on mahdollisuutena on mittavan, laadukkaan tietovaraston kehittyminen, jota voidaan monipuolisesti hyödyntää koulutuksessa.