Itsestäänselvyyksiä

Muutaman viime päivän aikana olen törmännyt itsestäänselvyyksistä aiheutuviin vääristymiin. Vääristymä syntyy silloin, kun saman asian parissa toimivilla henkilöillä on epätasainen määrä kokemusta aiheesta. Asiantuntijan rutinoitumisen myötä asiat muuttuvat itsestäänselvyyksiksi, jotka häiritsevät viestintää kokemattomien kanssa. Asiantuntija olettaa, oikoo ja jättää asioita kertomatta, koska ne ovat itsestään selviä. Kuulija hämmentyy, koska ei aivan ymmärrä, vaikka varmaan pitäisi, vaan en kyllä kehtaa kysyä.

Tietokoneet ja eri verkkovälineet ovat oiva maaperä eritasoisten käyttäjien väliseen väärinymmärrykseen. Aktiivikäyttäjät ovat vuosien ja tuhansien käyttötuntien myötä omaksuneet koneet osaksi arkipäivää, ja kokemattomamman käyttäjän epätoivo voi tuntua kovin etäiseltä. Kyseessä on todellinen kulttuurien yhteentörmäys!

Kun asioita käsitellään perustasolla, pitää asiantuntijan kyetä asettumaan vasta-alkajan asemaan ja tietoisesti havainnoida, milloin oman viestin ymmärtäminen edellyttää itsestään selviä taustatietoja, joita vastaanottajalla ei ole. Ei ole intuitiivisesti toimivia järjestelmiä – käyttäjä toimii aina aiemmin omaksumansa perusteella.

Muutama itsestäänselvyys kappaleiksi

Tässä muutama tunnistamani itsestäänselvyys, jotka haluan purkaa kappaleiksi…

Tietokoneet ovat kehittyneet helppokäyttöisemmiksi

Eivät ole. Tietokone on uudelle käyttäjälle vaikeasti hahmottuva väline, jonka sujuva käyttö vaatii satojen tuntien harjoittelua. Tottumattomalle Windows 3.1 (1992) tai Windows Vista (2007) ovat yhtä vaikeita järjestelmiä (vai onko Vista vaikeampi?), eivätkä uudet Mac-käyttäjät juuri helpommalla pääse.

Tietokone ja verkkovälineet helpottavat opiskelua

No ei. Tietokoneen ja verkon käyttöönotto opiskelussa on raskas prosessi, joka vie energiaa varsinaiselta opiskelulta. Oppilaitoksissa on eri järjestelmiä eri tarkoituksiin – sähköposti, verkko-oppimisympäristö (tai useita), intranet, tiedotussivustot, puhelinluettelot… – paljon järjestelmiä eri toimittajilta, ja kaikkien omaksuminen vie aikansa. Oman opiskelun kannalta olennaisten tietojen löytyminen ja ajan tasalla pysyminen jatkuu koko opiskelun ajan.

Sosiaalinen media tarjoaa helppoja välineitä sisältöjen jakamiseen ja jaettuun sisällöntuotantoon

Eikä. Sosiaalisen median tarjonta on hallitsematon. Palveluja on valtavasti, niiden kokeileminen ja varsinkin omaksuminen vie aikaa ja mahdolliset hyödyt selviävät vasta pitkäkestoisen käytön myötä. Jonkinlaisen yleiskäsityksen muodostamiseksi pitää nähdä paljon vaivaa ja aktiivisuutta, pitää osallistua ja pistää itsensä likoon. Helppoa se ei ole.

No entäs sitten?

Tämähän on aivan itsestään selvää? Kyllä, kyllä. Kaikki toimivat omien kykyjensä mukaan ja oppivat vähitellen lisää käyttämistään välineistä. Mutta silloin kun välineitä pitäisi käytää työkaluina omassa työssä tai opiskelussa, pitäisi niitä voida käyttää niin, että ne eivät häiritse varsinaista tehtävää. Ohjelmistojen tekijöiden, asiantuntijoiden, kouluttajien ja opettajien tulisi unohtaa itselleen selvät asiat, ja ajatella toisille tarjottavaa välinettä, palvelua tai sisältöä vastaanottajan lähtökohdista.

Niin itsestään selvää kuin se onkin, se unohtuu. Käyttäjät tuskailevat tietokoneiden kanssa, työpaikkojen tietojärjestelmät ovat vaikeita, opiskelijat eivät osaa käyttää oppilaitoksen verkkovälineitä ja tukea tarvitaan. Siksi on paikallaan tarkistaa omaa toimintaa, seurata reaktioita, kuunnella ja vastaanottaa palautetta. Niin selvää kuin tämä onkin, ei sitä tule pitää itsestäänselvyytenä!

4 kommenttia

  1. Ytimekäs kirjoitus! Osan tästä allekirjoitan ja osasta taas olen eri mieltä.

    Ensimmäiseksi alta pois tällaiset ’eipäs juupas’ -asiat: mielestäni Macin käyttöliittymä on helpompi, ja sanon tämän puhtaasti käyttöliittymäsuunnittelijan näkökulmasta, en siksi että se olisi designing puolesta hienompi, jota se tosin myöskin on. ;)

    Viimeinen kappale kirjoituksessasi on mielestäni erittäin painava ja tärkeä. On todellakin itsestään selvää, että käyttäjäkokemuksia pitäisi kuunnella ja tutkimusta tehdä, mutta näin ei aina tehdä. Miksi? Koska joskus joidenkin typeryksien mielestä se maksaa liikaa. Tämä on mielestäni lähes sama asia kuin että autoja valmistettaisiin edelleen ilman turvallisuustestausta.

    Siksi mielestäni esimerkiksi juuri avattu CIE http://www.cie.fi/ on hyvä keksintö ja toivotan sille menestystä.

    Kohtiin ”Tietokone ja verkkovälineet helpottavat opiskelua” ja ”Sosiaalinen media tarjoaa helppoja välineitä sisältöjen jakamiseen ja jaettuun sisällöntuotantoon” sanoisin niin, että eOppimista läheltä seuranneena näin on ja näin ei ole. Jälleen tulee kysymykseen käyttötarkoitus ja mielekkyys; se millaisia asioita otetaan opiskelun tueksi ja tarvitaanko niitä siihen sillä hetkellä. Alan tutkimukset osoittavat, että näiden työkalujen käyttö voi parhaimmillaan olla hyvinkin oppimista tehostavaa. Itselläni on toki myös toisenlaisiakin kokemuksia asioista, joissa eräällä lyhyellä kurssijaksolla oppimisympäristöä on käytetty täysin turhaan ja monet opiskelijoista ovat 3 tunnin järjestelmän opetusjakson jälkeen olleet edelleen aivan pihalla.

    Paljon tästä aiheesta on keskusteltavaa, mutta siitä ei pääse mihinkään, että opetus on tällä hetkellä murrosvaiheessa. Ohessa linkki erääseen blogikirjoitukseen aiheesta: http://hannatorp.wordpress.com/2009/08/17/10-years-warp-in-spacetime/

    Kiitos hyvästä aiheesta ja herättelevästä kirjoituksesta!

  2. Jussi

    Kiitos kommentista, Marko. Kyllä Mac minunkin mielestäni on helpompi :). Yksi yllyke tälle kirjoitukselle oli kurkistus kaverin tuliterään läppäriin, jossa pyöri Vista. Silloin ajattelin, että käyttäjän kannalta kehitys ei ole pitkälle edennyt.

    Näissä kysymyksissä on monta puolta, mutta kokemattomat käyttäjät ovat heikoilla. Edessä on aivan uusi maailma, joka on hyvin työläs ottaa haltuun.

    Kiitos hyvistä linkeistä!

  3. Todella aiheellisia pointteja tässä sinun kirjoituksessasi! Työskentelen itse ammattikorkeakoulussa opettajana, ja voin täysin yhtyä näkemykseesi siitä, kuinka sähköisten järjestelmien käytön opettelu saattaa jopa häiritä ”varsinaista” opiskelua. Etenkin, kun erilaisia järjestelmiä on monia: tenttiin ilmoittaudutaan yhdellä välineellä, kurssille toisella, palautetta annetaan kolmannella, ja tiedotusta seurataan vielä eri työkalulla. Puhumattakaan verkko-oppimisympäristöistä (joita meillä onneksi nykyään on käytössä enää yksi). Sama vaiva on henkilökunnalla. Edellisten lisäksi käytetään vielä eri työkaluja projektityöajanseurantaan, tilavarausten tekemiseen, työaikasuunnitelmien laadintaan ja herra ties mihin kaikkeen vielä.

    Näkökulmasi siitä, kuinka järjestelmien suunnittelijoiden tulisi ottaa nämä asiat huomioon on ehdottoman validi. Monesti käytettävyys on hankalaa jopa sähköisiä työvälineitä paljon käyttäville. Kysymykseen sisältyy kuitenkin myös laajemman mittakaavan vaaran paikka: vaikeakäyttöiset järjestelmät saavat helposti aikaan sen, että sähköisten työvälineiden käyttöä kartetaan, ja sekä opettajat että opiskelijat pitävät niitä kaikkia turhina – eivätkä vaivaudu käyttämään edes helppokäyttöisiä työkaluja.

    Tämä on tosi vaarallista, sillä sähköisten työkalujen ja erilaisten verkkosovellusten käyttö on olennainen ja kasvava osa työelämän todellisuutta. Jos jo Moodlen käyttö tuottaa opiskelijalle vaikeuksia, eikä hän pysty intuitiivisesti oppimaan sitä, ollaan vaarallisilla vesillä. Sähköisten työvälineiden käytön pitäisi olla jo koulussa luonteva osa arkipäivän toimintaympäristöä, ja korkeakouluopintojen aikana jo opittu toimintakulttuuri vain vahvistuisi. Koulumaailma laahaa kuitenkin yhä huolestuttavammin perässä ”oikean maailman” tietoyhteiskunnan kehityksestä, vaikka uskoakseni koulujen ja korkeakoulujen yksi keskeisistä tehtävistä olisi opettaa myös yhteiskunnassa toimimiseen tarvittavia metataitoja. Enää ei vain oikein kouluissa olla kartalla siitä, mitä ne tarvittavat metataidot ovat.

    Peiliin katsomista vaaditaan niin järjestelmien kehittäjiltä, kuin todellakin myös eri koulutusasteiden opettajilta ja opetussuunnitelman laatijilta. Eivät nuoret ole suinkaan kykenemättömiä oppimaan uusien työkalujen käyttöä, kyllä kaikki kummasti osaavat Facebookia käyttää. Kyse on pitkälti oppimisen kulttuurista, johon näitä työkaluja ei olla vielä kunnolla osattu integroida.

    Kiitos hyvästä, ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

  4. Jussi

    Kiitos, Hanna. Oli hienoa löytää blogisi tämän kirjoituksen kautta.

Kommentoi julkaisua

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Täydennä alla oleva laskutehtävä ennen lähettämistä: * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.