Kävin kuuden vuoden tauon jälkeen Online Educa Berlin -konferenssissa, tällä kertaa Distanssin myötävaikutuksella.
Tämän vuoden teema oli Owning Learning:
Tomorrow’s learning is about ownership. We will own our learning. We will control what, where, when and how we learn.
We will access, link, combine, interpret and interact with knowledge. We will be empowered as never before. We will make learning work for us.
Mietteitä konferenssista
Keskiviikko ja Pre-Conference Worksopit
Keskiviikon Pre-Conference Workshop -tarjonnasta osallistuin aamupäivän A Knowledge Exchange on Open Education: in Search of Sustainable Models sekä iltapäivän DistancE-Learning in Europe – Exchanging Experiences and Knowledge -työpajoihin.
Aamupäivän session tavoitteena oli pohtia taloudellisesti kestäviä vaihtoehtoja avointen oppiresurssien (OER) tuottamiseen ja ylläpitämiseen. Itselleni session kiinnostavuutta lisäsi se, että kaikki oman pöytäni keskustelijat olivat eri maista, joten oppimateriaalien avaamiseen tuli monipuolisia näkökulmia.
Pöydässäni oli muun muassa Open Education Consortiumin hallituksen jäsen Stavros Panagiotis Xanthopoylos.
Yhdessä pöydässä käsiteltiin MOOCeja muun muassa tämän esimerkin kautta:
Aamupäivän session live-muistiinpanot.
Iltapäivän sessio sisälsi ajankohtaisia, etäopetukseen liittyviä tapausesimerkkejä. Yksi hyvä kiteytyskin tarttui mukaan:
Tämä koskettaa ainakin keväällä 2017 järjestettävää Distanssin cMOOC-kokonaisuutta, jossa aiomme jossain määrin hyödyntää Flipped Classroom -ideaa webinaarityöskentelyssä.
Torstai – Opening Plenary ja muu ohjelma
Avauskokoontuminen koostui kolmesta puheenvuorosta. Tricia Wang heitti ohimennen ajatuksen MOOCs Suck!
, joka jäi puheisiin koko konferenssin ajaksi. Muuten tästä sessiosta jäi mieleen tekoälypainotus, joka tuntui toistuvan myös muualla konferenssiohjelmassa.
Vaikuttaisi siltä, että tekoäly on opetusteknologia-alalla yksi tulevaisuuden trendi, ja siihen liittyen voisi pohtia, kuinka tekoäly voi toimia opettajan tukena? Toisaalta jossain sessiossa ainakin otsikkotasolla maalailtiin uhkakuvaa tekoälystä opettajan korvaajana.
Seuraavaksi sessioksi valikoitui Gilly Salmonin pitämä Education 1.0 to 3.0. Tämä oli pienoinen pettymys, koska suuri osa ajasta kului eriväristen nauhojen heittelemiseen yleisön joukkoon, jonka jälkeen nauhojen risteyskohtiin jääneiden osallistujien tuli keskustella keskenään nauhojen edustamien asioiden yhteisvaikutuksista.
Iltapäivän sessiona oli itselleni päivän kiinnostavin The New MOOC Look: Creating Tomorrow’s Digital Education Experience -sessio, jossa esiteltiin ajankohtaisia kokemuksia MOOCeista. Kenties kiinnostavinta antia tässä sessiossa oli syventyminen verkko-opetuksessa käytettäviin videoihin, ja tähän liittyen esiteltiin esimerkiksi tätä videokoostetta:
Perjantai – Plenary ja sessiot
Perjantain avauskokoontumisista aiheeksi valikoitui Limitless Learning. Puhujat olivat taitavia ja vakuuttavia, mutta asiat liikkuivat sen verran yleisellä tasolla, ettei oikein mitään hyviä kiteytyksiä jäänyt mieleen. Seminaarikaverini Markus sentään poimi yhden, muistaakseni Diana Laurillardin, ajatuksen:
Perjantain vaikuttavin esitys omalta kohdaltani oli MIT:n Philipp Schmidtin How MIT (Really) Learns. Philipp käsitteli esityksessään MIT:n hakkeri-filosofiaan perustuvia oppimismalleja ja esimerkkejä. Hyvänä luentokikkana tässä toimi paperilennokkien taittelu, jotka luennoitsija pyysi lopuksi heittämään ilmaan.
Hakkerietiikkaa Philipp Schmidtin esityskalvosta:
Muita havaintoja
Suomalainen Caleidon Oy oli yksi konferenssin sponsori ja näytteilleasettaja. Tutustuimme Caleidonin Tuudo-sovellukseen, jota he tarjoavat oppilaitoksille opiskelijoiden arkea helpottavaksi työkaluksi.
Konferenssin avainsanoja olivat ainakin MOOC, AI (Artificial Intelligence) ja oppimisen omistajuus.
Näytteilleasettajista suurin osa oli erilaisten verkko-oppimisympäristöjen ja video-opetusvälineiden tarjoajia.
Lopuksi
OEB on valtavan suuri tapahtuma, jonka lukuisten päällekäisten sessioiden välissä luoviminen on taitolaji. Välillä valinnat onnistuvat, mutta välillä sessiossa istuessaan toivoo valinneensa toisin.
Maailman esimerkkejä nähtyään voi uskoa, että Suomessa verkon opetuskäytössä ollaan ajan hermolla ja etunenässä uusien mahdollisuuksien kartoittamisessa. Eroja vuoden 2010 tapahtumaan ei juuri ollut, konferenssin konsepti ja käytännön järjestelyt olivat hyvin samankaltaiset. Joitain uusia painotuksia ja kuumia sanoja toki oli mukana. Berliini on upea kaupunki.
Vastaa