IHME-festivaalin katusoittokoulu

Osallistuin viime lauantaina IHME-nykykaidefestivaalin katusoittokouluun, johon kuului työpaja, Prahan katusoittoa käsittelevä dokumenttielokuva sekä kaksi luentoa.

Katusoittotyöpaja

Katusoittajat oli jaettu kahteen ryhmään, ja minä pääsin sellisti-basisisti Juho Kanervon johtamaan joukkoon kahden viulistin kanssa. Juho kertoi omaa katusoittotaustoistaan sen verran, että aikoinaan Helsinkiin muutetuaan hän harjoitti katusoittoa muutaman vuoden kesätyömielessä.

IHME-festivaalin Raitikkasoittajien kiertue -teoksessa Juho esiintyi Sagolik-duona Stina Koistisen kanssa. Kaksikon tyylinäytteenä voi toimia tämä Minä varoitan sinua -video YouTubessa.

Työpaja alkoi pienellä improvisaatioharjoituksella, jossa soitimme parin kanssa minuutin aikana kolme musiikillista ajatusta, ja sitten pyrimme toistamaan tuon minuutin mittaisen vuoropuhelun samanlaisena.

Ajatuksena tässä oli päästä nopeasti soittamaan yhdessä jotain ilman painetta väärin soittamisesta. Soitin huuliharpulla toisen viulistimme kanssa, ja kovasta jännityksestä huolimatta saimme harjoituksen tehtyä oikein mukavasti.

Tutustumissoittojen jälkeen kävimme läpi katusoittoon liittyviä käytännön kysymyksiä, eli mitä kannattaa ja pitää ottaa huomioon, jos lähtee kadulle soittamaan? Ainakin tällaisia asioita sivuttiin:

• Paikka: Yleisiä asioita soittopaikkoihin liittyen; liikenteen melun huomioiminen, ihmisvirran liike, akustiikka, lämpötila jne.
• Aika: Viikonpäivä ja kellonaika vaikuttavat ihmisten liikkumiseen ja, jos ollaan liikkeellä ansaintamielessä, intoon antaa soittajalle rahaa. Maanantaiaamu ei liene paras soittoaika, kun ihmiset ovat kiirehtimässä työpaikoilleen.
• Luvat: Helsingissä ja Suomessa useimmiten ei tarvita erillistä lupaa katusoittoon. Soittaa yleensä saa, kun ei häiritse ketään, eli kannattaa pysytellä julkisilla paikoilla, joissa asukkaat eivät häiriinny. Kiinteistön omistaja voi kieltää soittamasta omalla alueellaan, esimerkiksi Rautatieaseman pääovenpuoleisella edustalla ei saa soittaa.
  Keskustelimme myös musiikin tekijänoikeuksista ja Teoston luvista, eli Pienlupa musiikinkäyttöön on se lupa, jolla katusoittoa voi harjoittaa luvallisesti.
• Ohjelmisto: Ansaintamielessä lienee hyvä keskittyä sellaiseen ohjelmistoon, jonka valtaosa ihmisistä tuntee.

Alkukeskustelujen jälkeen lähdimme Helsinkiin keskustakierrokselle, jolla Juho esitteli muutamia vakiopaikkoja katusoittoon, ja samalla pohdimme näiden paikkojen erityispiirteitä soiton näkökulmasta.

Koska työpaja oli Vanhalla ylioppilastalolla, katsoimme ensin Kolmen sepän patsaan edustan, sitten Stockmanin ja Keskuskadun kulman, ja siitä siirryimme Esplanadin puistoon. Espan puistossa jo soitimme hieman improvisoiden. Tästä jatkoimme Suomenlinnan lautan lähtöpaikalle, joka on yksi Juhon vakiopaikoista erityisesti lokkien kanssa sellolla juttelemiseen.

Lauttalaiturin edustalla soitimme kaikki hieman, ja seuraavaksi siirryimme Kaisaniemen (tai Helsingin yliopiston) metroasemalle, jossa Opintoputken alaosassa on erittäin suosittu katusoittopaikka. Siellä soitimme kaikki vuorotellen pienen oman esityksen ja testailimme tilan akustiikkaa.

Tässä kävi hyvin selväksi se, että hallimaisen akustiikan vuoksi paikassa ei kannata käyttää lyömäsoittimia ja muutenkin kannattaa suosia tempoltaan rauhallista ohjelmistoa.

Tästä jatkoimme vielä Rautatentorille, missä meitä odotti Stephen Paul Taylorin johtama toinen työpajaryhmä. Täällä emme enää ehtineet soittaa, mutta Stephenin ryhmästä saimme hetken kuulla didgeridoon soittajan esitystä.

Elokuva ja luennot

Katusoittotyöpajan jälkeen Vanhalla ylioppilastalolla näytettiin dokumenttielokuva Prahan katusoiton vapauttaumista edistäneestä BuskerVille-yhteisöstä ja pitkästä kamppailusta, jonka ansioista kadulla soittaminen vapautui eikä ollut enää sakon uhalla kiellettyä toimintaa:

Elokuvan päälle oli vielä kaksi luentoa. BuskerVille-yhteisössä mukana oleva muusikko ja journalisti Dalibor Zíta puhui otsikkonaan The roots of street performance in Central European space and the development of its forms in Bohemia ja IHME-festivaalin Ratikkasoittajien kiertue -teoksen esiityjävalintoihin osallistunut musiikkikriitikko ja -kuraattori Pavel Klusák käsitteli aiheita Between rules and a battlefield: Street performance conditions in Europe 2016 sekä Inventors, talents, virtuosos, fakers and heartbreakers: A witness account by a Pan-European busking researcher.

Luennot olivat mainio lisä päivän ohjelmaan, ja kaiken kaikkiaan olin iloisesti yllättynyt IHME-festivaalin valinnasta ottaa katusoitto näin keskeiseen asemaan festivaaliohjelmistossa. Itselleni tämä oli hieno tilaisuus päästä heittäytymään taitavien soittajien seurassa pienelle musiikilliselle tutkimusmatkalle.